Julkaistu: 23.2.2015

En osaa sanoa -vastaaminen verkkokyselyissä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Marika Jokinen ja Marjaana Järvensivu ovat tutkijoita Tilastokeskuksen tiedonhankinta-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

En osaa sanoa -vastaamisesta on tullut yksi tärkeä menetelmäarvioinnin osa-alue verkkokyselyiden yleistymisen myötä. Eos-vastauksella on merkitystä ja se vaikuttaa aineiston laatuun. Keskeistä on, että tutkija ymmärtää valitsemansa eos-vastaamisstrategian seuraukset ja osaa tulkita tuloksia tästä näkökulmasta.

Verkkokyselyt ovat lisääntyneet itsenäisenä tiedonkeruumuotona ja muihin tiedonkeruumuotoihin yhdistettynä. Eri tiedonkeruumenetelmiä yhdistämällä pyritään toisaalta hallitsemaan kasvavia tiedonkeruukustannuksia ja toisaalta vaikuttamaan laskeviin vastausosuuksiin. Tutkijoiden kiinnostus kohdistuu tällä hetkellä verkkokyselyiden ja yhdistelmätiedonkeruiden menetelmävaikutusten arviointiin, aineiston laatua mittaaviin tekijöihin ja otantaan.

En osaa sanoa (eos) -vastaaminen on osa eri tiedonkeruumenetelmiin kohdistuvaa menetelmävaikutusten arviointia. Tässä artikkelissa tarkastelemme eos-vastaamista ja sen luonnetta erityisesti itse täytettävällä lomakkeella. Pohdintoja peilataan myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen pilotista saatuihin kokemuksiin eos-vastaamisesta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että verkossa kerätyn ja puhelinhaastatteluin kerätyn aineiston välillä syntyy eroja, mutta eroihin on mahdollista vaikuttaa.

Kysymystyyppi vaikuttaa eos-vastausten mielekkyyteen

Lomaketta laatiessaan tutkijan on tärkeää ymmärtää muotoilemiensa kysymysten sisäänrakennetut olettamukset. Vastaaja pyrkii kysymystä lukiessaan ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan ja sen valossa jäsentämään annettuja vastausvaihtoehtoja (esim. Tourangeau 2000; Krosnick 2002).

Lomakkeella esitettyihin kysymyksiin ja annettuihin vastausvaihtoehtoihin sisältyy aina vähintäänkin implisiittinen vastaamisstrategia, jolla on vaikutuksensa kerättyyn aineistoon. Kysymystyyppi ja se, millä tavalla eos-vastausvaihtoehto esitetään, vaikuttaa ratkaisevasti aineiston laatuun (Gilljam & Granberg 1993).

Jos eos on aito vastausvaihtoehto, se valitaan merkittävästi useammin vastaukseksi kuin jos se esitetään jollakin muulla tavalla (ks. esim. Schuman & Scott 1989). Jos eos-vaihtoehtoa ei ole tarjolla, vastaaja on pakotettu antamaan vastaus, joka ei välttämättä ole enää hänen omansa (DeRouvray & Couper 2014). Tällaisessa tilanteessa vastaajan motivaatio voi kärsiä, eikä hän enää välttämättä koe velvollisuutta vastata totuudenmukaisesti. Faktakysymyksissä eos-vastausten määrä on tyypillisesti pienempi kuin tietoa, mielipidettä tai asennetta mittaavissa kysymyksissä (esim. Vis-Visschers 2009; Bethlehem & Biffignandi 2012).

Eos-vastausten merkitys on jossain määrin erilainen faktapohjaisissa, tosiasiatyyppisissä kysymyksissä kuin muissa kysymyksissä. Varsinkin faktakysymysten analysoinnissa runsas eos-vastausten määrä on ongelmallista ja sen ajatellaan heikentävän aineiston laatua. Tieto-, mielipide- ja asennekysymyksissä eos-vastaukset ovat luontevammin osa aineiston tulkintaa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen kysymyksistä suurin osa on vastaajan työmarkkina-asemaa koskevia faktakysymyksiä, joihin vastaajalla oletetaan olevan selkeä vastaus.

Ero faktakysymysten ja mielipidettä tai asennetta mittaavien kysymysten välillä selittyy osittain erilaisilla kognitiivisilla prosesseilla (Krosnick ym. 2002; Tourangeau ym. 2000; Roberts 2007). Tosiasioita kuvaavien vastausten prosessointi ja niiden sovittaminen annettuihin vastausvaihtoehtoihin on monesti vastaajan kannalta kevyempää kuin mielipiteen tai arvion muodostaminen. Vastaajan tietotasoa kartoittavien kysymysten pohtiminen saattaa myös olla vaativaa. Faktakysymyksetkin voivat olla kognitiivisesti erittäin kuormittavia, jos ne edellyttävät paljon mieleen palauttamista, laskemista tai muuta tiedon prosessointia.

Sivun alkuun

Vastaajan motivointi ja lomakkeen vuorovaikutteisuus pienentää vastauskatoa

Itse täytettävää lomaketta suunniteltaessa keskeistä on, että tutkija ymmärtää valitsemansa strategian vaikutukset. Aiemmin hyväksi koettu menetelmällinen ratkaisu ei välttämättä toimi sellaisenaan toisen menetelmän yhteydessä. Modifioituna menetelmälliset erityispiirteet kuitenkin tarjoavat uusia työkaluja aineiston laatua kohottavaan kehittämistyöhön. Esimerkiksi haastattelututkimuksissa käytössä on niin sanottu "piilotettu" eos: jos vastaaja ei jostain syystä halua vastata tai ei tiedä vastausta kysyttyyn asiaan, haastattelija voi tarjota eos-vaihtoehtoa. Piilotettu eos ei välttämättä ole menetelmällisesti ainoa keino saavuttaa laadukas aineisto itse täytettävällä lomakkeella.

Vastaajan mahdollisuutta käyttää eos-vaihtoehtoa voidaan ohjata lomakesuunnittelun keinoin. Hollantilaisessa koetutkimuksessa testattiin neljää eos-vaihtoehdon esittämistapaa itse täytettävällä lomakkeella: 1) Eos aina näkyvissä muiden vaihtoehtojen listassa, 2) eos ei lainkaan tarjolla, 3) eos näkyvillä silloin, kun vastaaja yrittää edetä antamatta vastausta (ns. piilotettu eos) ja 4) eos erillisenä painikkeena sivun alalaidassa. (Vis-Visschers 2009.)

Tulokset osoittivat, että eos-vaihtoehdon esittämistapa vaikuttaa vastaamisen sujuvuuteen ja aineiston laatuun. Näkyvillä olevaa eos-vaihtoehtoa käytettiin useammin kuin huomaamattomampia tapoja (vaihtoehdot 3 ja 4). Myös kysymystyypillä oli merkitystä siten, että faktakysymyksissä eos-vaihtoehdolle oli vähiten tarvetta, kun taas tietokysymyksissä se oli vastaajille erityisen tarpeellinen.

Amerikkalaisten DeRouvrayn ja Couperin (2014) tutkimuksessa eos-vastaamiseen rinnasteista kieltäytyy vastaamasta -vaihtoehtoa tutkittiin hieman samaan tapaan kuin hollantilaisten edellä kuvatussa tutkimuksessa, mutta yhtenä poikkeavana ja varsin kiinnostavana menetelmänä tutkijat käyttivät vastaajan motivointia (prompt screen).

Jos vastaaja yritti ohittaa kysymyksen kokonaan vastaamatta, hänelle avautui näyttöön teksti, jossa vastaajaa kannustettiin vastaamaan kysymykseen ja annettiin ohjeet kysymykseen palaamiseksi. Motivointimenetelmää käytettiin kahdessa tapauksessa: 1) Kieltäytyy vastaamasta -vastausvaihtoehto on näkyvillä ja 2) kieltäytyy vastaamasta -vaihtoehtoa ei tarjota. Saadut tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla motivointi vaikutti myönteisesti puuttuvan tiedon osuuteen − se laski selvästi.

Tutkijoiden johtopäätös koetutkimuksesta saatujen kokemusten valossa nojaa olettamukseen, että vastaajan motivoinnilla on aineiston laatua parantava vaikutus ja vuorovaikutteisuutta voi pitää itse täytettävien lomakkeiden suunnittelussa yhtenä keinona torjua esimerkiksi vastauskatoa (emt. 2014).

Myös Norjassa on tehty vastaavanlaista koetutkimusta verkkolomakkeen eos-vastaamisesta. Eos-vaihtoehdon valintaa seurasi "dialogi-ikkuna", jossa vastaajaa pyydettiin täsmentämään syytä eos-vastaukselle. Lisäksi vastaajalle tarjottiin lisäinformaatiota esimerkiksi kysymyksessä käytetyistä käsitteistä ja pyydettiin uudelleen vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen. Tällä tavoiteltiin vuorovaikutusta, joka on tyypillistä haastattelutiedonkeruussa. Saatujen kokemusten perusteella osa vastaajista vaihtoi dialogi-ikkunan perusteella eos-vastauksensa sisällölliseen vastaukseen, mutta kaikille tarjottu lisäinformaatio ei ollut riittävää. Norjalaiset totesivat myös, että tällaisten kysymyskohtaisten dialogi-ikkunoiden suunnitteleminen on erittäin työlästä. Etuna niissä on se, että niiden avulla voidaan kerätä tietoa eos-vaihtoehdon valitsemisen syistä. (Gravem & Lund 2014.)

Sivun alkuun

Eos-vastaamiselle on monia syitä

Eos-vastaamisen taustalta on löydettävissä erilaisia syitä. Joillekin vastaajille eos on aito vastaus kysymykseen, johon he eivät todella tiedä vastausta. Hollantilaisten koetutkimuksessa jotkut vastaajat kuitenkin jopa välttivät eos-vastausta, sillä he arvelivat sen olevan tutkimukselle hyödytön tai he eivät halunneet ilmaista omaa tietämättömyyttään kysytystä asiasta (Vis-Visschers 2009).

Heikkojen kognitiivisten taitojen ja alhaisen koulutustason on todettu lisäävän eos-vastaamisalttiutta (Krosnick ym. 2002). Silloin kun eos esitetään aitona vastausvaihtoehtona muiden vaihtoehtojen rinnalla, osa vastaajista käyttää eos-vastausta helppona etenemistienä lomakkeella sen sijaan, että paneutuisi vastauksen miettimiseen (Oppenheim 1992; Krosnick 2002; Bethlehem & Biffignandi 2012).

Jos eos-vaihtoehtoa ei ole tarjolla, vastaaja joutuu pohtimaan, voiko vastata ollenkaan, jos ei tiedä mitä kysymykseen vastaisi tai ei ymmärrä mitä kysymyksessä tarkoitetaan. Tällöin eos-vaihtoehdon puuttuminen saattaa tuottaa aineistoon vastauksia, joilla ei välttämättä ole kosketusta vastaajan todellisiin ajatuksiin. Riskinä on myös vastaajan turhautuminen ja vastaamisen keskeyttäminen, jos vastaaja "pakotetaan" vastaamaan (Krosnick 2002; DeRouvray & Couper 2014).

Sivun alkuun

Menetelmällä on merkitystä

Eri tiedonkeruumenetelmissä vastaamismotivaation ja sosiaalisen suotavuuden vaikutukset aineiston laatuun korostuvat eri tavalla. Sosiaalisella suotavuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa vastaaja pyrkii antamaan yleisesti hyväksyttynä pidettävän vastauksen riippumatta siitä, mitä itse kysytystä asiasta aidosti ajattelee tai tietää (esim. Krosnick 1991; Dillman ym. 2009).

Vastaajan motivaatiolla on myös merkitystä. Krosnickin (1991) mukaan keskeistä on se, että vastaajalla on hallussaan vastaus kysyttyyn kysymykseen, mutta hän ei ole syystä tai toisesta halukas sitä kertomaan. Syynä voi olla esimerkiksi motivaation tai kiinnostuksen puute tutkimuksen käsittelemää asiaa kohtaan tai yksinkertaisesti häveliäisyys. Vastaamista vaivaa eräänlainen "mennään sieltä missä aita on matalin" -tyyppinen välinpitämättömyys (engl. satisficing), jota esiintyy useammin juuri itse täytettävällä lomakkeella.

Haastattelututkimuksessa sosiaalinen suotavuus ilmenee muun muassa siten, että vastaaja kokee haastattelijan läsnäolon vaikeuttavan täysin rehellisen vastauksen antamista tai mielipiteen kertomista, jolloin hän vastaa siten kuin hänen "oletetaan" vastaavan. Tämän on todettu olevan tyypillistä erityisesti sensitiivisten kysymysten kohdalla (Bethlehem & Biffignandi 2012; Roberts 2007).

Yksi itse täytettävän lomakkeen eduista on itsenäinen ja riippumaton vastaamistilanne, jossa ulkoiset tekijät eivät vaikuta vastaamiseen samalla tavalla kuin haastattelutilanteessa, jossa saadaan selvästi enemmän sosiaalisesti hyväksytympiä vastauksia (Dillman ym. 2009; Krosnick 2002). Tämä tarkoittaa myös sitä, että vastaajan on kyettävä selviytymään vastaamisprosessista itsenäisesti ilman ulkopuolista tukea.

Haastattelijan ammattitaidolla on merkitystä erityisesti silloin, jos vastaaja on haluton osallistumaan tutkimukseen, haluaisi päästä tilanteesta nopeasti eroon tai osoittaa epäluottamusta haastattelijaa ja tutkimusta kohtaan. Tällaisessa tilanteessa taitava haastattelija osaa auttaa vastaajaa eteenpäin, motivoida ja vastata huolta tai epätietoisuutta aiheuttaviin kysymyksiin. Haastattelija voi halutessaan pitkittää eos-vaihtoehdon tarjoamista ja houkutella vastaajaa antamaan aito vastaus tai ainakin pohdittu ja perusteltu vastaus sen sijaan, että vastaisi eos. (Roberts 2007.)

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen puhelinhaastattelututkimus on oiva esimerkki haastattelijatyön merkityksestä kerätyn aineiston laatuun, sillä eos-vastausten osuus koko aineistossa on hyvin pieni.

Sivun alkuun

Eos-vastaamista tutkittiin työvoimatutkimuksen pilottitiedonkeruussa

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen puhelinhaastatteluin kerätyn aineiston rinnalla pilotoitiin tiedonkeruuta verkossa syksyllä 2013. Pilotin yhtenä tarkoituksena oli pyrkiä ymmärtämään itse täytettävällä lomakkeella tapahtuvaa eos-vastaamista sekä aiempien kokemusten pohjalta hallitsemaan eos-vastausosuuksia. Pilotti oli käytännössä kaksiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa lomakkeen toimivuutta testattiin kvalitatiivisella käytettävyystestauksella. Toisessa vaiheessa toteutettiin varsinainen tiedonkeruu verkossa.

Itse täytettävän lomakkeen suunnittelussa päädyttiin ratkaisuun, jolla pyrittiin mahdollisimman vertailukelpoiseen asetelmaan puhelinhaastattelun kanssa. Tällä haluttiin varmistaa myös aineiston sisällöllinen vertailtavuus. Verkossa olevalla lomakkeella ei ensisijaisesti tarjottu eos-vaihtoehtoa, mutta se oli kuitenkin sisällytettynä lomakkeelle − samaan tapaan kuten puhelinhaastattelussakin. Eos-vaihtoehto tuli esiin vasta silloin, kun vastaaja pyrki eteenpäin lomakkeella vastausta antamatta.

Sivun alkuun

Piilotettu eos vähentää puuttuvien tietojen määrää

Lomakkeen ymmärrettävyyttä ja käytettävyyttä testattiin marraskuun 2012 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana. Testikierroksia oli neljä ja niihin osallistui kaikkiaan 28 henkilöä. Testaus toteutettiin siten, että vastaajaa pyydettiin täyttämään lomake itsenäisesti tietokoneella. Tutkija havainnoi vieressä lomakkeen täyttämistä ja lopuksi käytiin keskustelua lomakkeen toimivuudesta, tiettyjen käsitteiden ymmärrettävyydestä sekä lomakkeen täyttämisen aikana mahdollisesti havaituista ongelmista. Testitilanteessa myös ohjeistettiin vastaajia kertomaan, jos vastaamisen aikana lomakkeessa ilmeni jotakin epäselvää tai heillä oli muuten hankaluuksia vastata kysymyksiin.

Testihaastatteluiden perusteella "piilotetun" eos:n ratkaisu todettiin periaatteessa hyvin toimivaksi: Vastaajat eivät juurikaan kaivanneet eos-vaihtoehtoa. Vain muutama vastaaja yritti ohittaa joitakin kysymyksiä vastaamatta ja tällöin he saivat näkyviin eos-vaihtoehdon.

Testauksessa saatujen kokemusten tueksi eos-vastaamista haluttiin selvittää laajemmin. Verkossa toteutettuun pilottitiedonkeruuseen lisättiin eos-vaihtoehdon esittämistapaa vaihteleva koeasetelma, jolla haluttiin tutkia tarkemmin eos-vastaamisessa syntyviä eroja.

Testattu lomake vietiin pilotin toisessa vaiheessa verkkoon. Työvoimatutkimuksen pilotin tiedot kerättiin lokakuussa 2013. Vastausasteeksi saatiin 30 prosenttia (n=2 366), mitä voidaan pitää melko hyvänä ja riittävänä tulosten analyysin kannalta.

Menetelmävaikutusten analysoimiseksi pilottiin oli luotu koeasetelma, jonka tarkoituksena oli tarjota välineitä eos-vastaamisen ymmärtämiseen ja ennustamiseen. Pilotissa kerättiin kaksi osa-aineistoa (A- ja B-lomake) ja vertailuaineistona käytettiin ajankohdaltaan ja tutkimusviikoiltaan yhdenmukaista työvoimatutkimuksen puhelinhaastatteluaineistoa (jatkossa tyti-aineisto).

Pilotissa oltiin erityisen kiinnostuneita siitä, tuottaako koeasetelma aineistoihin erilaiset eos-jakaumat ja jos eroja syntyy, missä kysymyksissä. Vastaajista puolet sai täytettäväkseen lomakkeen, jossa eos-vaihtoehto oli näkyvissä (A-lomake) ja puolet vastaajista sai vastatakseen B-lomakkeen, jossa eos oli piilotettu. Jälkimmäisessä tapauksessa vastaaja saattoi valita eos-vaihtoehdon sen sijaan, että olisi saattanut jättää kokonaan vastaamatta (mikä ei lomakkeella ollut mahdollista).

Tutkimusasetelma A- ja B-lomakkeiden välillä tuotti ennakko-oletusten mukaisen eos-vastaamisprofiilin osa-aineistojen välille. Valtaosa eos-vastauksista saatiin A-lomakkeelta, jossa eos-vaihtoehto oli esillä. Tämä tulos tukee edellä esiteltyjä esimerkkitapauksia, joissa tarjolla oleva eos-vastausvaihtoehto valitaan selvästi useammin kuin muulla tavoin esitetty. B-lomakkeella vastanneiden kesken eos-vastaamista esiintyi sen sijaan vain vähän tai ei lainkaan lukuun ottamatta kahta kysymystä, joissa osa-aineistojen välillä ei ollut eroa. Tämä tulos puolestaan tukee myös muualla saatuja kokemuksia siitä, että piilotettu eos vähentää puuttuvan tiedon määrää. Näin aitoja vastauksia saadaan enemmän.

Keskeisimmät erot A- ja B-lomakkeiden välillä liittyivät työvoimatutkimuksen kahteen sisällölliseen pääteemaan: vastaajan työmotivaatiota ja päätyön luonnetta kuvaaviin kysymyksiin, joissa kummassakin oli kolme kysymystä (ks. tietolaatikko). Vastaajan työmotivaatiota koskevissa kysymyksissä erot eos-vastaamisessa olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä, kun taas päätyön luonnetta koskevista kysymyksistä kahdessa syntyi joko tilastollisesti merkitsevä tai erittäin merkitsevä ero. Tulos on merkittävä koeasetelman valossa, vaikka kysymyskohtaiset prosentuaaliset eos-vastausosuudet eivät olleet kovin korkeita.

Sivun alkuun

Eos-vastaamisstrategia valitaan lomakesuunnittelussa

Eos-vastaaminen on yksi kiinnostava ja tärkeä osa-alue menetelmäarviointia. Se on itsenäinen aineiston laatuun suoraan vaikuttava tekijä, joka tulee tavalla tai toisella ottaa huomioon lomaketta suunniteltaessa. Erityisesti tiedonkeruumenetelmä ja kysymystyyppi vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millainen eos-vastaamisstrategia kannattaa valita, jotta se pienentäisi vastauskatoa ja korkeita eos-vastausosuuksia. Myös kyselyn aihepiiri ja pituus vaikuttavat siihen, mikä tapa tuottaa vastaajan kannalta vähiten turhautumista ja keskeytyksiä sekä tutkijan kannalta mahdollisimman laadukkaan aineiston.

Hollantilaisten koetutkimuksesta saatujen kokemusten perusteella eos-vaihtoehdon tarjoaminen ei aina ole huono vaihtoehto, koska se tuo vastaamiseen eräänlaista henkistä väljyyttä. Jos vastaaja kokee olevansa pakotettu vastaamaan, vaikka ei löydä vaihtoehdoista käsityksiään kuvaavaa vaihtoehtoa, on tilanne molempien osapuolten kannalta huono: keskeytykset kasvavat ja tutkijalla on hallussaan aineisto, jonka autenttisuudesta ei ole takeita.

Työvoimatutkimuksessa tehdyn pilotin perusteella tilanne näyttää kuitenkin päinvastaiselta. Pilotin perusteella voi perustellusti väittää, että yksi varteenotettavimmista eos-vastaamisstrategioista on juuri piilotettu eos. Se vastaa varsin pitkälle nykyisenkaltaista työvoimatutkimuksen puhelinhaastattelussa käytössä olevaa mallia, jossa eos-vaihtoehtoa ei lähtökohtaisesti tarjota vastaajalle.

Lukuisten kirjallisuudessa kuvattujen koetutkimusten ja pilotointien perusteella keskeistä näyttää olevan se, että lomakesuunnittelijan on oltava tietoinen tekemästään valinnasta ja ymmärrettävä sen seuraukset. Käytännössä kyse on siitä, että tutkija kykenee tunnistamaan asiat, joihin valittu malli nojaa ja hyväksyy asiat, joita malli ei kata. Tämän pohjalta saatuja tuloksia voi luotettavammin arvioida ja analysoida. Jos esimerkiksi päätetään valita eos-vastaamisstrategia, jossa eos-vaihtoehtoa ei ole lainkaan tarjolla, on varauduttava siihen, että keskeytyksiä esiintyy todennäköisesti tavanomaista enemmän. Lisäksi on todennäköistä, että aineistossa osa vastauksista on "pakotettuja" vailla kosketusta vastaajan todellisiin ajatuksiin.

Mielenkiintoinen strategia on motivointi-ikkunan käyttö, mitä kuvattiin edellä. Mallissa hyödynnetään vuorovaikutusta niiden vastaajien kanssa, jotka pyrkivät lomakkeella eteenpäin vastausta antamatta. Näkökulma on vastaajan kannalta lempeämpi kuin jos eos-vaihtoehtoa ei tarjota lainkaan. Se antaa myös tutkijalle tilaisuuden perustella vastaajalle, miksi jokainen vastaus on ensiarvoisen tärkeä. Motivointi-ikkuna voi toimia myös eräänlaisena "herättäjänä" nopeasti vastaamisesta eroon haluaville tai ns. viihdevastaajille.

Työvoimatutkimuksen pilotin perusteella voi varovaisesti esittää, että eos-vastaaminen ei sinällään ollut aineiston luotettavuudelle ja laadulle suuri uhka. Vain muutamien kysymysten kohdalla kohonneella eos-vastausosuudella olisi ollut merkitystä tuloksiin.

Krosnickin (2002) mukaan eos-vastaamisen taustalla on hyvin harvoin jos koskaan kyse siitä, että vastaajalla ei olisi mielipidettä tai tietoa kysytystä asiasta. Ongelma on siinä, että hän ei ole syystä tai toisesta motivoitunut vastaamaan tai käyttämään aikaa prosessoidakseen muistiaan ja löytääkseen tarvittavaa tietoa. Tämän perusteella voi todeta, että tutkijan ei ole viisasta sivuuttaa eos-vastaamisen problematiikkaa, vaan pyrkiä tutkimuksellisin keinoin tarttumaan haasteeseen ja löytämään sekä vastaajan että tutkijan kannalta mielekkäitä keinoja sen hallitsemiseksi.

Tietolaatikko

Vastaajan päätyön luonnetta kuvaavat kysymykset:
1. Teittekö viime/toissa viikolla päätyössänne ylitöitä ja/tai päivystystä?
2. Teettekö päätyössänne kokoaika- vai osa-aikatyötä?
3. Teettekö päätyössänne jakso- eli periodityötä?
Vastaajan työmotivaatiota kuvaavat kysymykset:
1. Olisitteko halunnut viime/toissa viikolla tehdä ansiotyötä, jos sopivaa työtä olisi ollut tarjolla?
2. Haluaisitteko tehdä enemmän työtunteja kuin mihin nykyisessä työssänne on mahdollista?
3. Mikä olisi nykyisessä elämäntilanteessanne sopiva työtuntimäärä olettaen, että työajan pituus vaikuttaa ansioihin?

Sivun alkuun

Lähteet

Bethlehem, Jelke & Biffignandi, Silvia 2012. Handbook of Web Surveys. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons.

Derouvray, C & Couper, M. P. 2002. Designing a Strategy for Reducing "No Opinion" Responses in Web-Based Surveys. Social Science Computer Review, Vol 20, No 1, Spring 2002.

Dillman, Don A. & Smyth, Jolene D. & Christian, Leah M. 2009. Internet, Mail and Mixed-mode Surveys. The Tailored Design Method. 3rd Edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons.

Gilljam, Mikael & Granberg, Donald 1993. Should We Take Don't Know for an Answer? Public Opinion Quarterly, 57.

Gravem, Dag F. & Lund, Karianne 2014. ESSnet DCSS WPII pretest report. Submitted to project coordinator Destatistics: April 30 2014. Reporting NSI: Statistics Norway. http://www.cros-portal.eu/content/d27-lfs-cawi-no.

Krosnick, Jon A. 1991. Response Strategies for Coping with the Cognitive Demands of Attitude Measure in Surveys. Applied Cognitive Psychology, 5.

Krosnick, Jon A. 2002. The Causes of No-Opinion Responses to Attitude Measures in Surveys: They Are Rarely What They Appear to Be. Teoksessa: Don A. Dillman & Robert M. Groves & John L. Eltinge. & Roderick J.A. Little (toim.). Survey Nonresponse. New York: John Wiley.

Oppenheim, Abraham N. 1992. Questionnaire Design, Interviewing, and Attitude Measurement. London: Pinter.

Roberts, Caroline 2007. Mixing modes of data collection in surveys: A methodological review. ESRC National Centre for Research Methods, NCRM Methods Review Papers 008.

Schuman, Howard & Scott, Jacqueline 1989. Response Effects over Time: Two Experiments. Sociological Methods and Research, 17.

Tourangeau, Roger & Rips, Lance J. & Rasinski, Kenneth 2000. The Psychology of Survey Response. Cambridge: Cambridge University Press.

Vis-Visschers, Rachel 2009. Presenting 'don't know' in web surveys. QUEST Workshop, 18–20.5.2009 Bergen, Norway.

Päivitetty 23.2.2015