Julkaistu: 23.2.2015

Opiskelijoiden kulutus on jäänyt jälkeen muiden kulutuksesta

  1. Asuminen, liikkuminen ja syöminen vievät opiskelijoiden rahat
  2. Opiskelijoiden menot alittavat kohtuullisen minimin
  3. Opiskelijoiden tulot eivät riitä menoihin
  4. Julkisten hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys suuri opiskelijoille
  5. Väliaikaisesti niukat tulot?
  6. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Tarja Hatakka on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

Opiskelijakotitalouksien kulutus oli vuonna 2012 alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Keskimäärin suomalainen kotitalous on tuona ajanjaksona lisännyt kulutustaan yli neljänneksellä. Opiskelijoiden tulot eivät riitä kaikkiin menoihin, ja lainanotto onkin yleistynyt viime vuosina. Julkisilla hyvinvointipalveluilla on myös suuri merkitys.

Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on usein esillä mediassa. "Monen opiskelijan kaikki tuet kuluvat kotiin", otsikoi Helsingin Sanomat syksyllä 2014 (Helsingin Sanomat 2014). Artikkelin mukaan monella opiskelijalla, etenkin pääkaupunkiseudulla, opintotuki ja asumislisä (enimmillään runsaat 500 euroa/kk) menevät pelkästään asumiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen opiskelijatalouksien toimeentuloa ja kulutuksen rakennetta. Aineistona käytän Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoja (ks. tietolaatikko).

Kaikkien Suomen kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat lähes 30 prosenttia kulutusyksikköä1 kohti vuosina 1990–2012. Opiskelijoiden kulutusmenot sen sijaan vähenivät. Kun opiskelijakotitalous kulutti vuonna 2012 noin 1 210 euroa kuukaudessa, kotitaloudet Suomessa kuluttivat keskimäärin noin 2 000 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohti.

Vielä 1990-luvun alussa opiskelijakotitalouksien kulutus oli lähes samalla tasolla kuin kaikkien kotitalouksien keskimäärin (kuvio 1). Osittain tätä selittänee se, että 1990-luvun alussa opintolainan nostaminen oli yleisempää kuin 2000-luvulla (Kela 2013). Lama leikkasi kotitalouksien kulutusta huomattavasti vuodesta 1990 vuoteen 1995. Tämän jälkeen kaikkien kotitalouksien kulutus on kasvanut portaittain, mutta opiskelijatalouksien kulutusmenot ovat pysyneet lähes ennallaan. Vuonna 2006 opiskelijoiden kulutusmenot ovat kulutustutkimuksen mukaan olleet korkeimmillaan2 (kuvio 1; Tilastokeskus 2014 a).

Kuvio 1. Opiskelijoiden ja kaikkien kotitalouksien kulutusmenot vuosina 1990−2012. Euroa/kulutusyksikkö/v vuoden 2012 hinnoin

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Asuminen, liikkuminen ja syöminen vievät opiskelijoiden rahat

Kulutustutkimuksen mukaan asumismenot vievät opiskelijoilta suhteessa enemmän rahaa kuin kotitalouksilta keskimäärin. Opiskelijoilla asumismenot olivat lähes kolmannes kaikista kulutusmenoista vuonna 2012 (kuvio 2). Opiskelijakotitalouksista lähes kaikki (94 %) asuivat vuokra-asunnossa vuonna 2012, joten asumismenot ovat todellisia rahamenoja3. Keskimäärin asuminen vei opiskelijakotitaloudelta hieman alle 400 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohti. Opiskelijatalouksien asumismenojen osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut vuoden 1990 noin 20 prosentista vuoden 1998 reiluun 30 prosenttiin ja on sen jälkeen 2000-luvulla pysynyt tällä tasolla.

Kuvio 2. Opiskelijoiden ja kaikkien kotitalouksien kulutusmenot kuukaudessa vuonna 2012. Euroa/kulutusyksikkö (suurimmasta pienimpään opiskelijatalouksien menojen mukaan)

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Verrattuna kaikkiin kotitalouksiin, opiskelijat kuluttivat vuonna 2012 selvästi muita vähemmän − sekä suhteellisesti että absoluuttisesti − liikenteeseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan sekä muut tavarat ja palvelut -ryhmään, joka sisältää muun muassa vakuutukset (kuvio 2).

Asumismenojen jälkeen toiseksi eniten opiskelijakotitalouksilta kului rahaa liikenteeseen ja kolmanneksi eniten ruokaan vuonna 2012. Näistä ruokaa ja asumista voi pitää välttämättömyyskulutuksena niin sanotun Engelin lain mukaan, jossa ajatuksena on, että hyödykettä voidaan pitää välttämättömänä, jos sen kokonaiskulutusosuus laskee tulojen kasvaessa. Asumismenojen ja ruokamenojen osalta näin käy: kotitalouksien pienituloisin viidennes, joihin opiskelijakotitalouksista suuri osa kuuluu, kuluttaa asumiseen ja ruokaan suhteellisesti enemmän kuin muut tuloviidennekset (kuvio 3).

Kuvio 3. Asumisen, ruuan, liikenteen ja tietoliikenteen kulutusmenojen suhteellinen osuus kokonaiskulutuksesta tuloviidenneksittäin vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Opiskelijoilla ruokamenoista saa kuitenkin todellisemman kuvan, kun ottaa tarkasteluun elintarvikeryhmän lisäksi hotellit, kahvilat ja ravintolat, joihin opiskelijataloudet käyttävät absoluuttisesti yhtä paljon rahaa kuin muutkin kotitaloudet (kuvio 2). Opiskelijatalouksissa ulkona syöminen on varsin yleistä. Ostettujen aterioiden rakenne on kuitenkin melko erilainen kuin kotitalouksilla keskimäärin. Opiskelijatalouksien budjetista muita kotitalouksia suuremman osan vievät opiskelija-ateriat opiskelijaravintoloissa, hampurilaiset, pizzat sekä olut ja muut alkoholijuomat ravintoloissa.

Engelin periaatetta noudattaen myös tietoliikennettä voi pitää välttämättömyyskulutuksena, sillä sen osuus kokonaiskulutuksesta laskee tulojen noustessa (kuvio 3). Pienituloiset ja opiskelijataloudet kuluttavat tietoliikenteeseen suurin piirtein yhtä paljon rahaa kuin muutkin kotitaloudet eli suhteessa tuloihin ja kokonaiskulutukseen muita kotitalouksia enemmän (kuviot 2 ja 3). Vastaavasti jos arvioidaan hyödykkeiden välttämättömyyttä niiden omistamisen yleisyyden kautta, opiskelijat omistavat jopa muita yleisemmin matkapuhelimen, tietokoneen ja nettiyhteyden. Sen sijaan lankapuhelimia ei ole enää juuri opiskelijatalouksissa (kuvio 4).

Kuvio 4. Kestokulutustavaroiden omistus opiskelijakotitalouksissa ja kaikissa kotitalouksissa vuonna 2012. Prosenttia kotitalouksista

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Liikennemenojen kokonaiskulutusosuus kasvaa tulojen kasvaessa eli Engelin lain mukaan liikenne on ylellisyyshyödyke (kuvio 3). Näin voi ajatella myös omistamistietojen4 perusteella, sillä noin joka kolmannella opiskelijakotitaloudella oli käytössään auto vuonna 2012, kun kaikista kotitalouksista auto oli käytettävissä 74 prosentilla (kuvio 4). Liikennemenojen rakenne onkin opiskelijatalouksilla erilainen kuin muilla. Opiskelijat käyttävät selvästi enemmän rahaa julkisiin liikennevälineisiin kuin kotitaloudet keskimäärin.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 23.2.2015

Jaa