Julkaistu: 29.9.2014

Korkeakouluissa opiskelevat naiset valmistuvat miehiä todennäköisemmin ja nopeammin

  1. Naiset valmistuvat nopeammin kuin miehet
  2. Naiset valmistuvat miehiä todennäköisemmin koulutusalasta riippumatta
  3. Tutkinnon suorittaminen lisää työllistymistä
  4. Syitä naisten ja miesten opiskeluvauhdin eroihin etsittävä muualta kuin korkeakouluista
  5. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Syitä naisten ja miesten opiskeluvauhdin eroihin etsittävä muualta kuin korkeakouluista

Naiset suorittavat aloittamansa korkeakoulututkinnon loppuun miehiä todennäköisemmin ja nopeammin. Naisten ja miesten opiskelualat ovat eriytyneet, mikä voi vaikuttaa kaikki opiskelijat käsittäviin keskiarvoihin. Koulutus- ja opintoalakohtaiset tarkastelut paljastavat kuitenkin, että naiset opiskelivat miehiä ripeämmin lähes kaikilla koulutus- ja opintoaloilla.

Tutkinnon suorittaneet työllistyivät hieman paremmin kuin ne, jotka eivät olleet valmistuneet. Erot tutkinnon suorittaneiden naisten ja miesten välillä puolestaan johtuivat lähinnä siitä, että naiset kuuluivat miehiä useammin pääasiallisen toiminnan ryhmään muu tai tuntematon.

Tässä tehdyssä tarkastelussa jäi tutkimatta lukuisa joukko opintojen kulkuun liittyviä tekijöitä. Tarkastelussa olivat vain opintojen alku ja loppu, eikä se, mitä opintojen aikana tapahtuu: Esimerkiksi karttuneiden opintopisteiden sekä läsnä- ja poissaolokuukausien määrä tarkentaisivat kuvaa siitä, missä vaiheessa naisten ja miesten väliset erot opintojen edistymisessä syntyvät.

Opintojen aikainen työssäkäynti tai perheellistyminen voi myös vaikuttaa opintoaikaan, joko motivoimalla valmistumaan tai viemällä aikaa opiskelulta.

Opintopisteiden kertymän tarkastelu tarkentaisi kuvaa naisten ja miesten opintojen kulun eroista, mutta ei antaisi tyydyttävää selitystä läpäisynopeuden ja -asteen eroille. Voisivatko korkeakouluastetta aiemmat kokemukset opiskelusta tai opintojen jälkeiseen elämään kohdistetut erilaiset odotukset selittää miesten ja naisten valmistumisen eroja?

Naisten ja miesten, tai tyttöjen ja poikien, kokemus koulunkäynnistä on korkeakouluun tultaessa jo saattanut muotoutua erilaiseksi: Peruskoulussa heikosti menestyvät, opintonsa keskeyttäneet ja koulupudokkaat ovat useammin poikia kuin tyttöjä. Tytöt puolestaan hakeutuvat poikia useammin lukioon ja ovat myös enemmistönä vapaan sivistystyön ja musiikkioppilaitosten oppilaista. Toisen asteen koulutuksessa nais- ja miesopiskelijoiden ainevalinnat lukiossa ja opintoalat ammatillisessa koulutuksessa ovat myös eriytyneet. (Kuusi ym. 2009, 43–49.) Naisten ja miesten erilainen suhtautuminen opiskeluun olisi yksi mahdollinen selitys miesten ja naisten opintojen kulun eroille.

Myös perheellistyminen on merkittävä päätös ja näyttäisi siltä, että naiset ja miehet näkevät perheellistymisen reunaehdot kohdallaan eri tavoin. Useiden tutkimusten mukaan naisten hyvä työtilanne edesauttaa naisten perheellistymistä Pohjoismaissa, joissa on paljon työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia rakenteita. Toisaalta naisen määräaikainen työsuhde voi viivästyttää perheellistymistä enemmän kuin miehen määräaikainen työsuhde. (Sutela 2013, 93, 95.)

Koulutus puolestaan on yhteydessä työmarkkinoihin ja perheellistymiseen siten, että korkeasti koulutettujen työmarkkina-asema on muihin väestöryhmiin verrattuna hyvä (Myrskylä 2013). Koulutuksen loppuunsaattamista voidaan pitää myös yhtenä lastenhankinnan ehtona (ks. Sutela 2013, 95). Naisten ja miesten erilaiset prioriteetit perheenperustamisen suhteen voivat heijastua myös opiskelun alueelle.

Aiemmilta koulutusasteilta mahdollisesti periytyvien asenteiden ja perheellistymiseen liittyvän dynamiikan ohella ammatillinen segregaatio selittänee osan naisten miehiä ripeämmästä opiskelutahdista. Opiskelijoiden koulutusalavalinnat ovat sukupuolittuneet, samoin työelämä.

Vuonna 2010 työllisistä miehistä 70 prosenttia työskenteli yksityisellä sektorilla ja loput tasaisesti valtio- ja kuntasektorilla sekä yrittäjinä. Naisista yksityisellä sektorilla työskenteli noin puolet, valtio- ja kuntasektorilla noin 40 prosenttia ja loput yrittäjinä. Lisäksi suomalainen työelämä on jakautunut voimakkaasti naisten ja miesten ammatteihin – ammatillinen segregaatio on EU:n kuudenneksi korkein. (Mikkelä 2013, 65, 73, 76.)

Valtio- ja kuntasektorin muodolliset pätevyysvaatimukset ovat tyypillisesti tiukemmat kuin miehiä eniten työllistävän yksityisen sektorin. Lisäksi erityisen naisvaltaisia koulutusaloja ovat kasvatustieteellinen ja opettajankoulutus sekä terveys- ja sosiaalialan koulutus (ks. Myrskylä 2013, 27). Näiltä koulutusaloilta valmistutaan usein muodollista pätevyyttä vaativiin ammatteihin – kuten vaikkapa opettaja, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Miesvaltaisella tekniikan alalla (ks. Myrskylä 2013, 27) muodollista pätevyyttä vaativia tehtäviä on vähemmän. Näin naisten ja miesten erilaiset koulutusalavalinnat ja työllistyminen eri työnantajasektoreille tekevät tutkinnon suorittamisesta houkuttelevampaa naisille kuin miehille.

Kiinnostavia pohdinnan aiheita olisivat myös arvot ja motivaatiot. Kun opiskelutahdin erot ovat näinkin suuret, olisi kiinnostavaa selvittää, antavatko naiset tutkinnon suorittamiselle suuremman itseisarvon kuin miehet tai ovatko opiskeluun liitetyt tavoitteet erilaiset miehillä ja naisilla.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 29.9.2014