Julkaistu: 26.5.2014

Erolasten arki ei välity tilastoihin

  1. Tilastoinnissa yksilö voi kuulua vain yhteen kotitalouteen
  2. Lapset liikkuvat enemmän, raha vähemmän
  3. Kysymyksiä toimeentulon tilastoinnin näkökulmasta
  4. Tutkimusta tarvitaan
  5. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.

Vanhempien eron kokeneiden lasten arki jakaantuu aiempaa useammin kahden vanhemman välille erimittaisten tapaamisten ja jopa vuoroasumisen muodossa. Tilastot eivät kykene ottamaan lasten asumis- ja elatusjärjestelyissä tapahtuneita muutoksia nykyisellään täysimääräisesti huomioon. Toimeentuloa kuvaavissa tilastoissa vuoroasumisella voi kuitenkin olla merkittäviä vaikutuksia muun muassa pienituloisuusindikaattoreihin.

Perherakenne jatkaa hidasta muuttumistaan. Lapsiperheiden määrä kokonaisuudessaan on vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Samaan aikaan perinteisten kahden huoltajan ja lasten muodostamien ydinperheiden osuus lapsiperheistä on laskenut. Perhetilaston mukaan lapsiperheistä noin 29 prosenttia on joko yhden huoltajan perheitä tai uusperheitä, joissa kaikki lapset eivät ole parin yhteisiä. Kaksikymmentä vuotta aiemmin näiden perhetyyppien osuus oli 22 prosenttia. Yksinhuoltajien perheiden määrä on kasvanut 99 000:stä 119 000:ään, uusperheiden 44 000:stä 53 000:een. (Tilastokeskus 2012.)

Kotitalouksien haastatteluihin perustuvissa tilastoissa – tulonjakotilastossa, kulutustutkimuksessa ja varallisuustutkimuksessa – pyritään kuvaamaan lasten ja lapsiperheiden taloudellisia oloja, mutta kotitalouden käsite ei aina vastaa rekisteriperusteisen perhetilaston perhekäsitettä. Usein perhe on yhtä kuin kotitalous, ei kuitenkaan aina. Perhetilastoissa perhe muodostetaan päättelemällä rekisteritiedon pohjalta samaan asuinhuoneistoon rekisteröityjen henkilöiden suhteita toisiinsa. Haastattelututkimusten kotitalous muodostetaan haastattelemalla saatavan tiedon pohjalta yhteisen tulonkäytön ympärille (ks. määritelmät oheisesta tietolaatikosta). Haastattelututkimuksissa on mahdollisuus ottaa perheiden erilaisia elämäntilanteita huomioon – esimerkiksi se, että saman kotitalouden jäsenet eivät aina asu samassa asunnossa – mutta niissä joudutaan tekemään rajauksia, jotka yksinkertaistavat monimutkaista arkielämää.

Tilastoinnissa yksilö voi kuulua vain yhteen kotitalouteen

Perhetilastoinnille haastavaa on se, että rekistereiden käytöstä seuraava hallinnollinen perhemäärittely ei ota huomioon sosiaalisia perhekäsitteitä ja -käsityksiä (ks. esim. sateenkaariperheiden tilastoinnista Pohjanpää 2013a ja 2013b). Kotitaloustilastoille erityisen haastavaa on perheiden hajoamisesta seuraavat taloudelliset kytkökset kotitalouksien välillä. Tällä hetkellä ne otetaan huomioon kysymällä haastateltavalta kotitaloudelta sen muilta kotitalouksilta saadut ja sen muille kotitalouksille antamat rahalliset avustukset. Taloudelliset kytkökset eivät kuitenkaan ole pelkästään rahavälitteisiä. Vanhempien erojen myötä syntyvä lasten yhteishuolto luo kahden kotitalouden välille taloudellisen suhteen, mutta yhä useammin rahan sijaan tai sen lisäksi kotitalouksien välillä liikkuvatkin lapset (ks. Hannele Forsbergin ym. artikkeli tässä numerossa). Lasten kulutustarpeiden tyydyttäminen siirtyy yhteishuollon lisääntyessä molempien vanhempien vastuulle tavalla, joka ei kuvaudu tällä hetkellä kotitaloustilastoinnissa.

Tulonjakotilastossa, kulutustutkimuksessa ja varallisuustutkimuksessa tilastoyksikkö kotitalous muodostetaan haastattelussa saatavien tietojen pohjalta. Lomakkeelle esitäytetään rekisterin pohjalta tieto otokseen valitun henkilön kanssa samassa asuntokunnassa asuvista henkilöistä. Vastaajalta tiedustellaan, kuuluvatko nämä henkilöt hänen kotitalouteensa, ja tietoa korjataan vastausten perusteella. Lisäksi kysytään, kuuluuko kotitalouteen muita henkilöitä. Kotitalouden määritelmä on ennalta annettu, mutta tieto perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen.

Kotitalous on jäseniensä suhteen hyvin jyrkkärajainen käsite: henkilö joko kuuluu kotitalouteen tai sitten ei. Yksilö voi kuulua samaan aikaan vain yhteen kotitalouteen. Lasten kohdalla noudatetaan usein rekisteröintiperiaatetta: lapsi katsotaan kuuluvaksi siihen talouteen, johon hänet on rekisteröity ja sen vanhemman talouteen, johon esimerkiksi lapsilisät maksetaan.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 26.5.2014

Jaa