Julkaistu: 26.2.2014

Maahanmuutto moninaistaa lasten perheitä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Marja-Liisa Helminen on yliaktuaari ja Marjut Pietiläinen erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.

Useimmat lapset Suomessa kasvavat melko perinteisissä kahden vanhemman perheissä. Lisääntyneen maahanmuuton myötä lapsiväestöstä ja lasten perheistä on tullut aiempaa heterogeenisempi ryhmä.

Lasten määrä ja osuus koko väestöstä ovat vaihdelleet suuresti viimeisten 70 vuoden aikana. Alle 18-vuotiaiden lasten määrä ja väestöosuus olivat suurimmillaan 1950- ja 60-luvuilla suurten ikäluokkien ollessa lapsia. Vuonna 1962 Suomessa oli peräti 1,6 miljoonaa lasta. Tämän jälkeen lasten määrä on laskenut, ja vuonna 2012 Suomessa oli 1,1 miljoonaa alle 18-vuotiasta, mikä on lähes 20 prosenttia koko väestöstä. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Lasten määrä (tuhansia) ja osuus väestöstä (prosenttia) vuosina 1940–2012 ja ennuste vuosille 2013–2040

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Viime vuosina syntyneiden määrä on ollut noin 60 000 lasta vuodessa. Nykylapsista suurin ikäluokka on 17-vuotiaat eli vuonna 1995 syntyneet (64 600 lasta). Pienin ikäluokka on puolestaan 10-vuotiaat eli vuonna 2002 syntyneet (57 200 lasta). (Kuvio 2.) Poikia on joka ikäluokassa enemmän kuin tyttöjä. Tämä on seurausta siitä, että poikia syntyy hieman enemmän kuin tyttöjä, Suomessa 103–106 poikaa 100 tyttöä kohden.

Kuvio 2. Lapset iän ja sukupuolen mukaan vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan lasten osuus väestöstä pienenee hieman lähitulevaisuudessa, vaikka lasten määrä jonkin verran jopa lisääntyy. Näin siksi, että koko väestön määrän ennustetaan kasvavan, mutta muiden ikäryhmien enemmän kuin alle 18-vuotiaiden. Lähitulevaisuudessa myös hedelmällisyysikäisten naisten määrä pienenee hieman, mikä vaikuttaa syntyvien määrään. Muuttoliike puolestaan lisää lasten määrää. Ennuste pohjautuu oletukseen syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen pysymisestä nykyisellä tasolla. Todellisuudessa muutoksia kuitenkin tapahtunee, ja esimerkiksi maahanmuuton vaikutusta on haastavaa arvioida.

Neljä viidestä lapsesta asuu kahden vanhemman perheessä

Valtaosa alle 18-vuotiaista lapsista asuu yhä perinteisesti kahden vanhemman perheessä: 66 prosenttia asuu avioparin perheessä ja 17 prosenttia avoparin perheessä. Yhden vanhemman perheessä asuu 17 prosenttia lapsista ja heistä valtaosa äidin kanssa. Vielä 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa selvästi nykyistä harvempi lapsi asui avoparin perheessä tai yhden vanhemman perheessä, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana lasten perhetyyppien osuudet ovat pysyneet lähes samoina. (Kuvio 3; Ks. myös Kaisa-Mari Okkosen toinen artikkeli tässä numerossa.)

Kuvio 3. Lasten perhetyypit vuosina 1985−2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Rekisteröityjen parien muodostamat lapsiperheet ovat yleistyneet viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana: vuoden 2005 lopussa rekisteröidyn parin perheessä asui 130 alaikäistä lasta ja vuoden 2012 lopussa 597 lasta. Rekisteröidyn parin perheessä asuvien lasten osuus (0,06 %) on kuitenkin niin pieni, ettei se erotu omana luokkanaan prosenttijakaumassa. (Vrt. Pohjanpää 2013.)

Kannattaa myös huomioida, ettei perhetyyppi kerro sitä, asuuko lapsi biologisten vanhempiensa kanssa. Vaikka lapsi asuisi aviopariperheessä, ei äidin aviopuoliso ole välttämättä lapsen virallinen biologinen isä.

Lasten asuminen vanhempiensa kanssa vaihtelee iän mukaan (kuvio 4). Alle vuoden ikäisistä lapsista 90 prosenttia asuu kummankin vanhempansa kanssa, mutta kouluikään tultaessa osuus on enää 76 prosenttia. Iän myötä kasvaa myös vain toisen vanhempansa kanssa asuvien lasten osuus; 17-vuotiaista jo lähes neljännes asuu yhden vanhemman perheessä. Vuonna 2012 avioero kosketti noin 15 600 alaikäisen lapsen perhettä.

Kuvio 4. Lapsen asuminen vanhempiensa kanssa iän mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Uusperheiden lapset pääosin perheen äidin lapsia

Lähes 110 000 lasta elää uusperheessä. Uusperheellä tarkoitetaan lapsiperhettä, jossa perheen kaikki alaikäiset lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. Näistä uusperheessä asuvista lapsista 60 prosenttia on perheen äidin lapsia, 10 prosenttia isän lapsia ja vajaa kolmannes puolisoiden yhteisiä eli uusperheeseen syntyneitä lapsia. Alle kouluikäisistä uusperheiden lapsista 70 prosenttia on uusperheen puolisoiden yhteisiä eli uusperheeseen syntyneitä lapsia.

Perheiden arkeen voi kuulua enemmänkin lapsia kuin mitä tilastosta käy ilmi. Tilastossa perheen lapsiksi lasketaan vain perheessä kirjoilla olevat lapset, joten virallisesti muualla asuvat, mutta mahdollisesti perheen arkeen kuuluvat lapset eivät tilastoidu kyseiseen perheeseen. Kyse voi olla esimerkiksi lapsista, jotka ovat avioerossa jääneet asumaan äitinsä luokse, mutta tapaavat säännöllisesti isäänsä ja kuuluvat siten myös isän uuden perheen arkeen.

Jonkinlaisen käsityksen ilmiön yleisyydestä voi saada tarkastelemalla yhteishuoltajuudesta tehtyjä kuntien sosiaalitoimen vahvistamia sopimuksia. Tästäkin tosin jäävät ulkopuolelle ne perheiden arkeen kuuluvat lapset, joiden vanhemmat ovat ainoastaan keskenään sopineet järjestelyistä.

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeuksia koskevia sopimuksia vahvistettiin Suomessa noin 45 000 vuonna 2012. Näissä sopimuksissa sovittiin noin 34 000 kertaa lapsen huollosta, 20 000 kertaa tapaamisesta ja 18 000 kertaa asumisesta. Lapsen huoltoa koskevista sopimuksista 93 prosenttia koski yhteishuoltajuutta. Kuudessa prosentissa sopimuksista oli kyse lapsen huollosta yksin äidille ja vajaassa prosentissa oli kyse yksinhuollosta isälle. Asumissopimuksista 82 prosenttia tehdään äidin luona asumisesta. Vuoroasumissopimuksia, joista on mahdollista sopia asumissopimuksen lisäksi, tehtiin vuonna 2012 yhteensä noin 2 400 lapselle, joiden vanhemmat asuivat erillään. Vuoroasumisessa lapsi asuu molempien vanhempien luona esimerkiksi vuoroviikoin. Vuoroasuminen sovitaan esimerkiksi laajennetulla tapaamisoikeussopimuksella. Erillinen sopimus tehdään, koska lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona. (THL 2013; Ks. myös Hannele Forsbergin ym. artikkeli tässä numerossa.)

Sivun alkuun

Neljäsosa ulkomaalaistaustaisista lapsista asuu yhden vanhemman perheessä

Suomeen muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois, mikä pätee myös lapsiin. Lasten osuus nettomaahanmuutosta on ollut viime vuosina 25 prosenttia, eli viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin mikä on lasten osuus koko väestöstä. Viimeisten viiden vuoden aikana maahan muuttaneista lapsista on Suomen kansalaisten osuus ollut 30–39 prosenttia. Tämä on hieman enemmän kuin kaikenikäisistä maahanmuuttajista, joista Suomen kansalaisten osuus on ollut 25–32 prosenttia viimeisten viiden vuoden aikana.

Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten lasten perhetyypit vaihtelevat hieman (kuvio 5). Vuonna 2012 avopariperheen lapsina oli huomattavasti suurempi osa suomalaistaustaisista lapsista (17 %) kuin ulkomaalaistaustaisista (9 %). Ulkomaalaistaustaisista lapsista jopa neljäsosa asuu vain äidin kanssa kun taas suomalaistaustaisista vain äidin kanssa asuu 15 prosenttia. Suomalaistaustaisista lapsista vain isän kanssa asuu hieman useampi (2,2 %) kuin ulkomaalaistaustaisista lapsista (1,5 %).

Kuvio 5. Lasten perhetyypit lapsen syntyperän mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Joissakin taustamaaryhmissä yhden vanhemman perheet ovat hyvin yleisiä. Esimerkiksi vuonna 2012 somalialais- ja ruotsalaistaustaiset lapset asuivat muita useammin vain äidin kanssa (38 ja 35 %). Isän kanssa asuvia lapsia oli suhteellisesti eniten iranilaistaustaisten joukossa (3,5 %). Syitä yhden vanhemman perheiden yleisyyteen tietyissä taustamaaryhmissä ei tiedetä tarkasti. Sotaa käyvistä maista tulevien joukossa voi olla enemmän sellaisia vanhempia, jotka ovat jääneet leskiksi tai joiden puoliso ei ole päässyt tulemaan Suomeen syystä tai toisesta. Kuten muunkin väestön keskuudessa, ei ole varmaa, kuinka hyvin rekisteritiedoissa näkyvä yksinhuoltajuus vastaa todellisia asumisjärjestelyjä. (Säävälä 2013.)

Sivun alkuun

Ulkomaalaistaustaisten lasten määrittely haastavaa

Muuttoliikkeen takia ulkomaalaistaustaisten osuus on kasvanut paljon viime vuosina – niin koko väestössä kuin lastenkin joukossa. Ulkomaalaistaustaista väestöä voidaan määritellä esimerkiksi kansalaisuuden, kielen, syntymämaan tai syntyperän (muodostetaan henkilön oman ja vanhempien syntymämaan mukaan) perusteella. Nämä kaikki muuttujat määrittelevät ulkomaalaistaustaisiksi hieman erilaisen joukon. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisia oli Suomessa 195 500 vuonna 2012, mutta ulkomailla syntyneitä 285 500. Valittu taustamuuttuja siis vaikuttaa kohdejoukon kokoon.

Myös lasten osuus ulkomaalaistaustaisessa väestössä vaihtelee valitun taustamuuttujan mukaan siten, että ulkomaalaistaustaisessa väestössä on joko hieman vähemmän tai enemmän lapsia kuin suomalaistaustaisessa väestössä. Lasten osuus esimerkiksi ulkomailla syntyneistä on pienempi kuin Suomessa syntyneistä, ja ulkomaan kansalaisista lasten osuus on puolestaan pienempi kuin Suomen kansalaisista. Vieraskielisillä lasten osuus on taas suurempi kuin kotimaisten kielten (suomi, ruotsi, saame) puhujilla. Myös ulkomaista syntyperää olevilla lasten osuus on suurempi kuin suomalaista syntyperää olevilla. Ero lapsiväestön osuudessa ei kuitenkaan ole kovin suuri kielen ja syntyperän mukaisessa tarkastelussa.

Tilastokeskus on vuoden 2012 aikana ottanut käyttöön uuden syntyperä-luokituksen. Syntyperä määräytyy vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Suomalaista syntyperää ovat kaikki ne henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Ulkomaista syntyperää ovat puolestaan ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaista syntyperää ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei Väestötietojärjestelmässä ole tietoa. Syntyperä-luokituksen avulla on helposti eriteltävissä ensimmäisen (ulkomailla syntyneet) ja toisen (Suomessa syntyneet) polven ulkomaalaistaustaiset henkilöt.

Syntyperä-luokituksen avulla saadaan eriteltyä myös henkilön taustamaatieto. Taustamaa on ensisijaisesti äidin syntymävaltio. Jos tätä tietoa ei löydy, valitaan isän syntymävaltio, tai sen puuttuessa henkilön oma syntymävaltio.

Alle 18-vuotiaista lapsista 5,5 prosenttia oli syntyperältään ulkomaalaistaustaisia vuonna 2012, kun koko väestössä ulkomaalaistaustaisia oli 5,2 prosenttia. Perheellä on suuri merkitys muuttoliikkeessä, sillä moni tulee maahan avioliiton vuoksi (Säävälä 2013). Siksi lastenkaan osuus ei ole ulkomaalaistaustaisten joukossa merkittävästi pienempi kuin koko väestössä. Suuri osa ulkomaalaistaustaisista lapsista on ns. toista polvea, eli he ovat syntyneet Suomessa, mutta vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla (kuvio 6).

Kuvio 6. Ulkomaista syntyperää olevat lapset vuosina 1990−2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten lasten määrä nousi nopeasti 1990-luvun alussa, kun Suomeen saapui suhteellisen paljon maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan. Määrä tasaantui muutamiksi vuosiksi 2000-luvun alussa, kun osa ikäryhmästä aikuistui. Tällä hetkellä uusia lapsia muuttaa maahan enemmän kuin varttuu aikuisiksi. Tämän vuoksi ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on jälleen kasvussa. (Kuvio 6.)

Toisen polven ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun, kun Suomeen tulleiden maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt ja heille on syntynyt lapsia. Määrä on kaksinkertaistunut viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Jo vuonna 2004 toisen polven ulkomaalaistaustaisten lasten määrä ylitti ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten lasten määrän.

Toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa, ovat toisen polven ulkomaalaistaustaiset Suomessa vielä melko nuoria, sillä laajamittainen maahanmuutto on meillä uusi ilmiö. Yli puolet toisen polven ulkomaalaistaustaisista ovatkin Suomessa vielä alle kouluikäisiä. (Kuvio 7.)

Kuvio 7. Ulkomaista syntyperää olevat lapset iän mukaan vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Mitä vanhempi lapsi on, sitä todennäköisemmin hän on ensimmäisen polven ulkomaalaistaustainen. Vuonna 2012 kaikista ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista 90 prosenttia oli täysi-ikäisiä ja 10 prosenttia lapsia. Toisen polven ulkomaalaistaustaisilla osuudet ovat lähes päinvastaiset: 86 prosenttia oli lapsia ja 14 prosenttia täysi-ikäisiä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Ulkomaista syntyperää olevat iän mukaan vuonna 2012

  lkm %
  0–17 18– Yhteensä 0–17 18– Yhteensä
Ulkomaista syntyperää yhteensä 59 009 220 607 279 616 21,1 78,9 100,0
Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustainen 23 499 214 709 238 208 9,9 90,1 100,0
Toisen polven ulkomaalaistaustainen 35 510 5 898 41 408 85,8 14,2 100,0

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Lasten osuus väestöstä vaihtelee taustamaittain (kuvio 8). Suhteellisesti eniten lapsia oli vuonna 2012 somalialaistaustaisten joukossa, noin 46 prosenttia. Seuraavaksi eniten lapsia oli irakilais- ja afganistanilaistaustaisten joukossa, noin 32 prosenttia. Vaikka kaikenikäiset huomioon ottaen suurimpia taustamaaryhmiä lukumääräisesti ovat Venäjä (ml. entinen Neuvostoliitto), Viro ja Somalia, oli virolais- ja venäläistaustaisten keskuudessa lapsia suhteellisesti vähemmän (22 ja 17 %) kuin somalialaistaustaisilla.

Kuvio 8. Lasten osuus (prosenttia) eri taustamaaryhmissä vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Aiemmin adoptoitiin kiinalaistyttöjä, nyt kiinalaispoikia

Vuonna 2012 perheissä oli noin 4 400 alaikäistä ottolasta, joista alle kouluikäisiä oli vajaa neljännes. Lasten adoptointeja tehtiin kaikkiaan 3811, joista ulkomaisia adoptointeja oli 196.

Viime vuosina Suomeen on adoptoitu vuosittain noin 200 lasta. Vuosina 2004 ja 2005 ulkomaisia adoptioita oli yli kolmesataa, mihin vaikutti kiinalaisten tyttölasten adoptointien lisääntyminen. Peräti 38 prosenttia vuonna 2005 adoptoiduista ulkomaalaislapsista oli Kiinassa syntyneitä tyttöjä. (Tilastokeskus & Stakes 2007.) Vuonna 2012 enää kahdeksan prosenttia ulkomailta adoptoiduista lapsista oli kiinalaistyttöjä, mutta kiinalaispoikia lähes neljännes (24 %). Ulkomaisten adoptointien määrän kehitykseen on vaikuttanut maiden tekemät adoptointia koskevat rajoitteet.

Vuonna 2012 adoptoitiin yhteensä 38 Suomessa syntynyttä lasta sekä ottoisälle että -äidille. Suomessa syntynyt lapsi sai pelkästään yhden vanhemman 57 adoptiossa, kun huomioon ei oteta rekisteröityjen parisuhteiden perheiden sisäisiä adoptointeja. Näistä valtaosa oli lapseksi ottamisia biologisen vanhemman rinnalle. 52 tapauksessa yksinhuoltajaäidin uusi mies adoptoi uuden vaimon lapsen, jolloin perhe ei ole enää uusperhe. Joskus myös yksinhuoltajaisän uusi vaimo adoptoi puolisonsa lapsen.

Ulkomaisissa adoptioissa avio- ja avopariperheiden sisäisten adoptioiden osuus (15 %) ei ole läheskään niin suuri kuin kotimaisissa adoptioissa. Venäjällä syntyneiden adoptioissa avo- ja aviopariperheiden mies adoptoi suhteellisen usein uuden puolisonsa lapsen. Vuonna 2012 Suomessa tehtiin yhteensä 91 lapsen adoptointia, joissa ottovanhempana oli rekisteröidyn parisuhteen osapuoli.

Kaikista lasten adoptoinneista 54 prosenttia oli kahden vanhemman adoptioita ja 46 prosenttia yhden vanhemman adoptioita. Vuonna 2012 ulkomailta adoptoiduista lapsista 85 prosenttia sai kaksi vanhempaa ja 15 prosenttia yhden vanhemman. Tilanne ei ole muuttunut vuodesta 2005, jota tarkasteltiin Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi -julkaisussa (Tilastokeskus & Stakes 2007). Ulkomailta adoptoitujen lasten ottovanhemmat ovat tyypillisesti 35−39-vuotiaita.

Sivun alkuun

Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla useampia sisaruksia kuin suomalaistaustaisilla lapsilla

Vuoden 2012 perhetilaston mukaan 24 prosenttia lapsista on perheidensä ainokaisia. Toisaalta osa näistä lapsista on ainokaisia vain tilapäisesti, sillä he ovat joko perheensä esikoisia ja saavat sisaruksen todennäköisesti myöhemmin, tai perheensä kuopuksia eli heidän sisaruksensa ovat ehkä jo saavuttaneet täysi-ikäisyyden ja kenties muuttaneet pois kotoakin. On siis syytä muistaa, että tilasto kuvaa yhden hetken poikkileikkaustilannetta tietyn ajankohdan perheistä. Usein myös erehdytään tulkitsemaan virheellisesti yksilapsisten perheiden osuus perheistä ainoiden lasten osuudeksi lapsista.

Vuoden 1950 väestölaskentatietojen mukaan kolmasosa lapsista eli vähintään nelilapsisissa perheissä ja harvempi kuin joka viides lapsi oli perheensä ainokainen. Suurimmillaan lasten määrä oli 1960-luvulla, jolloin myös ainoiden lasten osuus oli pienimmillään, 16 prosenttia. Ainoiden lasten osuus oli suurimmillaan 1980-luvulla, jonka alussa peräti 29 prosenttia lapsista oli perheidensä ainokaisia. (Tilastokeskus & Stakes 2007.) Sittemmin ainoiden lasten osuus pienentyi ja tasaantui vuosituhannen vaihteeseen tultaessa 24 prosenttiin, millä tasolla se on edelleen. Nykyisin 42 prosentilla lapsista on kotona yksi sisarus ja hieman yli kolmanneksella oli vähintään kaksi kotona asuvaa sisarusta. Vähintään kolmilapsisissa perheissä asuvien lasten osuus kasvoi 1980-luvulta vuosituhannen vaihteeseen saakka, minkä jälkeen se tasaantui reiluun kolmannekseen. (Kuvio 9.)

Kuvio 9. Lapset perheen alle 18-vuotiaiden lasten määrän mukaan vuosina 1950−2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Alle yksivuotiaista 41 prosenttia on perheidensä ainokaisia. Vuonna 2005 vastaava osuus oli 42 prosenttia, eli suurta muutosta ei ole havaittavissa. Lasten ikäluokkia ja sisarusten määrää tarkastelemalla voidaan todeta, että ainoiden lasten osuus on alhaisimmillaan 7−8-vuotiailla, joista enää 13 prosenttia on perheensä ainoita lapsia eli perheeseen on jo tuohon mennessä syntynyt toinenkin lapsi. Pienillä koululaisilla on toisaalta sisarusten määrä myös suurimmillaan, kun vanhimmat sisarukset eivät ole vielä muuttaneet kotoa ja pikkusisaruksia on todennäköisesti jo syntynyt. On toki muistettava, että osa näistäkin alakouluikäisistä ainokaisista tulee vielä myöhemmin saamaan sisaruksia, joten lopullisesti perheensä ainokaiseksi jäänee noin joka kymmenes lapsi. (Kuvio 10.)

Kuvio 10. Lapset iän ja alaikäisten sisarusten lukumäärän mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sisarusten määrää voidaan tarkastella myös syntyperän mukaan. Ulkomaalaistaustaiset lapset ovat hieman useammin perheensä ainoita lapsia kuin suomalaistaustaiset. Suomalaistaustaisilla lapsilla on taas useammin yksi tai kaksi sisarusta kuin ulkomaalaistaustaisilla. Kun sisaruksia on kolme tai enemmän, osat vaihtuvat – ulkomaalaistaustaisten lasten joukossa on suhteellisesti enemmän niitä lapsia, joilla on monta sisarusta. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Lapset syntyperän ja alaikäisten sisarusten lukumäärän mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Sivun alkuun

Lasten perhetyypit muuttuvat hitaasti

Valtaosa lapsista asuu yhä kahden vanhemman perheessä. Vaikka ulkomaalaistaustaiset lapset asuvat suomalaistaustaisia lapsia useammin vain äidin kanssa, asuu heistäkin yli 70 prosenttia kahden vanhemman perheessä. Ulkomaalaistaustaiset lapset ovat suomalaistaustaisia lapsia hieman useammin perheensä ainokaisia, mutta toisaalta heillä on myös suomalaistaustaisia lapsia useammin vähintään kolme sisarusta. Ulkomaalaistaustaisia lapsia muuttaa Suomeen yhä enemmän perheidensä mukana, mutta maahanmuuton tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa kovin pitkälle.

Lasten perheet moninaistuvat yhä edelleen, mutta perhetyyppien muutokset kestävät vuosikymmeniä. Maahanmuuton ohella esimerkiksi ns. sateenkaariperheet monipuolistavat kuvaa Suomessa asuvien lasten perheistä. Nähtäväksi jää, kuinka paljon perhetyypit muuttuvat tulevaisuudessa. Muutokset perheissä asettavat uudenlaisia haasteita myös tilastoinnille.

Sivun alkuun

Lähteet

Pohjanpää, Kirsti 2013. Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin. Hyvinvointikatsaus 3/2013.

Säävälä, Minna 2013. Maahanmuutto perheilmiönä. Teoksessa: Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen ja Minna Säävälä (toim.): Muuttajat. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013. Lapsen elatus ja huolto. Sosiaaliturva 2013. Suomen virallinen tilasto.

Tilastokeskus & Stakes 2007. Suomalainen lapsi 2007. Helsinki: Edita Prima Oy.

 

1 Adoptioita tehtiin kaikkiaan 466 vuonna 2012, joista täysi-ikäisten lasten adoptointeja oli 85.

Päivitetty 26.2.2014