Julkaistu: 29.9.2014

Yhteisen talouden ristiriidat ja ratkaisut nuorissa lapsiperheissä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Anu Raijas on tutkimuspäällikkö Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Parisuhteen solmiminen ja etenkin lapsen syntymä muuttavat monella tapaa nuorten aikuisten elämää. Yksi muutos on yhteiseen talouteen sopeutuminen, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia ristiriitoja. Sopiminen yhteisistä käytännöistä on yksinkertainen tapa välttää mahdollisia ongelmia.

Perheen talouden hoitoon kuuluu harvoin tehtäviä merkittäviä päätöksiä ja usein tehtäviä pieniä päätöksiä. Merkittävät päätökset, kuten lainanotto, säästöt ja sijoitukset, vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Pienet päätökset liittyvät osto- ja maksutapoihin, toisin sanoen jokapäiväiseen rahankäyttöön.

Siirtymät perheen elinvaiheesta toiseen muuttavat talouden resurssien kokonaismäärää ja niiden kohdentamista. Sinkkutaloudesta parisuhteeseen siirtyminen lisää useimmiten taloudellisia resursseja ja mahdollistaa skaalaetujen hyödyntämisen. Esimerkiksi kahden sanomalehden sijasta voidaan tilata yksi lehti tai kahden sohvan sijasta hankkia yksi sohva. Kun perheeseen syntyy lapsi, perheen taloudelliset resurssit useimmiten vähenevät samalla, kun hankittavaksi tulee väistämättä uusia hyödykkeitä.

Yhteistalouden muodostaminen ei ole mikään yksinkertainen siirtymä elinvaiheesta toiseen. Perheessä tarvitaan ensinnäkin yhteistä näkemystä siitä, mitkä ovat yhteisvastuullisesti hoidettavia menoja. Sen lisäksi puolisoiden tulee neuvotella ja sopia siitä, kuinka nämä yhteiset menot hoidetaan. Tavoitteena on, että molemmat puolisot voisivat olla tyytyväisiä taloudenhoitoon ja perheen lapset voisivat hyvin.

Tässä artikkelissa tarkastelen sitä, miten nuorissa lapsiperheissä suhtaudutaan yhteistalouteen. Tässä elinvaiheessa puolisoiden tulot ovat usein erilaiset, kun toinen puolisoista on poissa työmarkkinoilta keskittyen kotona lapsenhoitoon. Artikkelissa analysoidaan nettikeskusteluaineistoa, joka käsittelee pikkulapsiperheiden arjen toimintaa ja siinä esiintyviä ristiriitatilanteita. Nettikeskusteluja on kerätty vauva- ja perheaiheisilta palstoilta: Vauva-, Kaksplus- ja Meidän Perhe -lehtien keskustelupalstat sekä Otavamedian naisille suunnattu Ellit-palsta. Keskustelut on käyty ajalla 11.12.2004–26.7.2011.

Sivustojen vierailijoista yli 90 prosenttia on iältään noin 30–34-vuotiaita naisia, joista suurimmalla osalla on lapsia (Otavamedia 2011a, 2011b; Sanoma Magazines Finland 2011a, 2011b). Kun tiedetään, että ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa 28,3 vuotta (Tilastokeskus 2011), voidaan olettaa, että monet palstoille kirjoittajista ovat nuoria äitejä. Hakusanoina käytettiin termejä "kotityö", "kotityöt", "kotit-", "rahankäyttö", "raha", koska aineistoa kerättiin muihinkin käyttötarkoituksiin. Koko tutkimusaineistossa eniten esiintyneet sanat olivat suuruusjärjestyksessä mies, lapsi, työ, kotityö, oma, itse ja raha. Rahasta puhuttiin siis paljon.

Rahaan liittyviä keskusteluja käydään vilkkaasti ennen lapsen syntymää, äitiys- tai vanhempainvapaan aikana ja töihin paluun jälkeen. Ennen lapsen syntymää molemmat puolisot käyvät yleisesti ansiotyössä, mikä vähentää taloudellista eriarvoisuutta. Äitiys- tai vanhempainvapaan aikana toisen tulot vähenevät, mikä voi lisätä eriarvoisuutta. Töihin paluu palauttaa jälleen taloudellista itsenäisyyttä puolisoille. Näitä eri vaiheita tutkimalla haen keskusteluista riskejä ja edellytyksiä yhteistalouden onnistumiselle.

Tutkimus on osa Dynamics of decision-making in families -hanketta, jossa tutkitaan perheen sisäistä resurssien jakamiseen ja käyttöön liittyvää päätöksentekoa perheen elinvaiheen murrosvaiheissa. Hanke kuuluu laajempaan Suomen Akatemian vuosina 2010–2013 rahoittamaan tutkimushankkeeseen Rhythms and practices in everyday life of families in transition (projektinumero 132166).

Lapsen syntymä mullistaa perheen taloutta

Vuoden 2005 Perhebarometrin tulosten mukaan pikkulapsiperhevaihe on monille perheille haastavaa ja raskasta (Paajanen 2005, 53–54). Lapsiperheiden toimintaa ohjaavat normit, käsitykset ja ymmärrys lapsiperheen vanhempien oikeanlaisesta toiminnasta. Uudet vanhemmat pyrkivät epävarmuudessaan toimimaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla, samoin kuin kuvittelevat muidenkin vastaavassa elinvaiheessa elävien toimivan. Sosiaalisesti hyväksyttävä tapa toimia ohjaa nuoria vanhempia esimerkiksi lasten hoidon järjestämisessä ja erilaisten hyödykkeiden hankinnassa.

Kun perheen aikuisista toinen jää kotiin hoitamaan lasta, hänen henkilökohtaiset tulonsa yleensä vähenevät. Suomessa kotona lasta hoitava ei ole kokonaan riippuvainen työssäkäyvän puolison tuloista, sillä hänelle maksetaan ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa. Tulonsiirrot muodostavat oleellisen osan perheen toimeentulosta erityisesti pikkulapsiperheissä, joissa äidit ovat perhevapailla (Salmi ym. 2009). Pienituloisuus onkin todennäköisintä nuorissa perheissä, joissa nuorin lapsi on alle 3-vuotias, mutta ongelmasta kärsitään usein vain vähän aikaa (Salmi ym. 2009). Lammi-Taskula ja Salmi (2009, 44) ovat esittäneet, että perhevapaalla olevat alle 3-vuotiaiden lasten äidit, joiden tulot muodostuvat vanhempainpäivärahasta tai kotihoidon tuesta, kärsivät tulojen riittämättömyydestä. Lapsiperheillä on käytössään henkeä kohti vähemmän rahaa kuin lapsettomilla pareilla, mikä vaikuttaa luonnollisesti kotitalouden kulutukseen.

Lapsettomien parien kulutuksen määrä ja sisältö poikkeavat lapsiperheiden kulutuksesta. Lapsesta aiheutuu menoja jo ennen hänen syntymäänsä, koska lapselle hankitaan erilaisia tarvikkeita ja vaatteita. Mahdollisesti perhe tarvitsee myös tilavamman asunnon, uusia huonekaluja ja auton. Vuonna 2006 pikkulapsiperheiden kulutusmenot olivat noin 13 prosenttia korkeammat kuin 25–44 -vuotiaalla lapsettomalla pariskunnalla. Sauli ja Pajunen (2007) ovat arvioineet, että yhden lapsen henkilökohtaiset menot sekä osuus perheen yhteisistä kulutusmenoista ovat keskimäärin 15 prosenttia perheen kaikista kulutusmenoista. Pikkulapsiperheiden kulutusmenoissa painottuu kotona tapahtuva kulutus kuten kotona käytettävät audiovisuaaliset laitteet sekä lelut ja pelit (Niemelä & Raijas 2010). Lapsen oman henkilökohtaisen kulutuksen lisäksi lapsi vaikuttaa epäsuorasti perheen yhteisten menojen muotoutumiseen ja kulutusvalintoihin.

Sivun alkuun

Yhteiset vai omat rahat?

Vallan resurssiteorian mukaan puolisoiden valta perheen sisäisissä taloudellisissa päätöksissä perustuu heidän tuloihinsa ja työmarkkina-asemaansa (Vogler 1998). Henkilökohtaiset tulot tuovat valtaa ja ostovoimaa perheessä (Coltrane 2000). Rahaa koskeva päätöksenteko liittyy siihen, mihin rahaa käytetään, ja millaiset oikeudet perheenjäsenillä on sen käyttöön.

Tulon lähde vaikuttaa sen käyttöön. Perheen tulot ovatkin osin korvamerkittyjä. Esimerkiksi usein ainakin osa henkilökohtaisista palkkatuloista on saajan oman päätösvallan alaista. Lapsilisät Suomessa maksetaan äidille, mutta niiden käytöstä päättäminen vaihtelee: Raijaksen ja Wilskan (2007) tutkimuksen mukaan lapsilisän käytöstä päätti useimmiten nainen tai lapsilisät ohjattiin perheen yhteiseen kassaan.

Käytännössä puolisot hallinnoivat rahoja niin, että puolisoilla on joko yhteinen pankkitili tai sitten molemmilla on oma pankkitilinsä. Yhteisen pankkitilin valinneet korostavat sen helpottavan raha-asioista huolehtimista. Omia pankkitilejä perustellaan puolestaan tottumuksella hoitaa raha-asiat toisesta riippumatta. Valintaan liittyy myös tietoisuus yhteisen tilin mahdollisista riskeistä ja halu varmistaa perintö omille jälkeläisille. (Burgoyne & Morison 1997, 385−386.) Suomalaisessa tutkimuksessa ilmeni, että puolisot haluavat yleisesti pitää rahansa erillään, mutta vakiintuneissa parisuhteissa varojen yhteisyys yleistyy (Raijas & Wilska 2007).

Omat henkilökohtaiset pankkitilit ovat tyypillisiä pariskunnille, joilla on puolison kanssa erimielisyyksiä rahankäytöstä. Nämä pariskunnat pitävät myös tärkeänä, että heillä on omaa rahaa omien menojen kattamiseen. Tällöin puolisot ovat usein myös sopineet keskenään yhteisten menojen vastuunjaosta. (Raijas 2008.) Suomalaisessa kulttuurissa rahojen erillään pitäminen liittynee yhtäältä tottumukseen hallinnoida itsenäisesti omia rahoja ja toisaalta haluun tehdä omia ostoksia itsenäisesti (vrt. Ashby & Burgoyne 2008, 466). Raijaksen ja Wilskan (2007) tutkimuksessa yhteisiä tilejä käyttävät tiesivät tarkkaan puolisoidensa rahan määrän ja käytön. Samanlainen rahankäyttötyyli ja päätöksentekomalli ovat usein edellytyksenä yhteisille tileille – ja päinvastoin. Ashbyn ja Burgoynen (2008, 474) tutkimuksessa yhteiset taloudelliset velvoitteet, kuten yhteinen asuntolaina, nähtiin merkittävänä motiivina yhteiselle tilille.

Raijaksen ja Wilskan (2007) mukaan yleisin käytäntö perheissä on joko sopia vastuut yhteisistä menoista tai siirtää maksamisvastuu sille puolisolle, jolla sattuu olemaan rahaa. Vastuunjaosta sopiminen on yleisintä pitkissä ja vakiintuneissa parisuhteissa. Pitkissä parisuhteissa taloudelliset vastuut ovat myös saattaneet muotoutua vähitellen varsinaisesti erikseen sopimatta. Suhteen alkuvaiheessa raha-asioiden hoitamisesta ei kenties uskalleta keskustella tai sitä ei osata vielä pitää sopimisen arvoisena.

Raijaksen ja Wilskan (2007) tutkimuksessa pariskunnat hoitivat yhdessä keskimäärin 62 prosenttia perheen yhteisistä menoista ja kaksi kolmasosaa lasten menoista. Miehet suurempituloisina rahoittivat naisia useammin perheen yhteisiä menoja, ja naiset puolestaan kantoivat suuremman vastuun lasten menoista. Sen sijaan toistuvissa kuluissa, kuten asumis- ja lainanhoitomenoissa, vastuut olivat useimmiten selvästi sovitut.

Päätöksenteko suomalaisissa lapsiperheissä on yleensä demokraattista, sillä puolisot päättävät yhdessä merkittävistä hankinnoista ottaen huomioon toistensa mielipiteet.

Sivun alkuun

Ristiriitoja nuoren perheen taloudessa

Lapsen syntyminen lisää perheen kulutusmenoja, ja usein tuoreet vanhemmat odottavat molempien osallistuvan näiden menojen kustantamiseen. Puolisoiden erilaiset rahankäyttötavat ja epäoikeudenmukaisiksi koetut vastuut yhteisistä menoista aiheuttavat kuitenkin ristiriitoja lapsiperheissä. Seuraavassa kuvaan nettikeskustelujen perusteella tilanteita, joissa ristiriitoja rahan jakamisesta ja käytöstä syntyy.

Äitiys- tai vanhempainvapaan aikana kotiin jäävän tulot vähenevät, mikä tuo taloudellisen epäsymmetrian puolisoiden välille. Jos ansiotyössä käyvä pitää itse ansaittuja rahoja ominaan eikä millään tavalla kompensoi toisen tulojen vähenemistä, on seurauksena taloudellista eriarvoisuutta ja ristiriitoja. Oheinen lainaus kuvaa kokemusta eriarvoisuudesta ja tyytymättömyydestä:

"Eli miten teillä muilla raha-asiat hoidetaan, kun äiti kotih.tuella ja mies ainoastaan tienaa? Onko ongelmatilanteita? Mulla mies just paljasti olevansa sika... hoidan yhteisestä sopimuksesta 2 vuotiasta lastamme kotona... ja nyt mies erään asian tiimoilta (ylimääräisiä tuloja tulossa) vihjasikin, että nuo ko tulot ovat hänen, ei minun!! Mulla meni herne tosi syvälle nenään.. luulin tehneeni koko perheelle hyvää, kun olen hoitanut lapsia ja kotia yli 2 vuotta!!!"

Kirjoittaja tuo esiin sen, miten hän edistää koko perheen hyvinvointia hoitamalla lapsia kotona ja odottaa saavansa tästä taloudellista kompensaatiota mieheltään.

"huokaus... itsellä pienet tulot ja miehellä melko hyvät. Kaikki menee tasan, menot (sentilleen). Omat tilit ja rahat, auto enemmän miehen käytössä mutta maksan senkin kuluista tasan puolet vaikkei rahaa juurikaan sen jälkeen jää. Vaikeaa... mies ehdottomasti sitä mieltä että hän ei maksa enempää mistään ja omat rahat molemmilla."

Puolisoiden tulisikin neuvotella ja sopia yhteisten menojen jakamisesta tavoitellen molempia miellyttävää loppuratkaisua. Yhteiset menot voidaan maksaa puoliksi, vaikka toinen olisi pienempituloinen, mutta käytännön tulee olla molempien osapuolten hyväksymä.

Sivun alkuun

Yhteinen talous edellyttää luottamusta ja sopimista

Keskustelupalstat toimivat nykyajan perheenäideille luontevana kommunikaation paikkana tarjoten tukea ja tietoa arjen ongelmiin elinvaiheessa, jossa liikkuminen kodin ulkopuolella on usein rajoitettua. Seuraavaksi tarkastelen keinoja, joita keskustelijat ottavat esiin ristiriitojen välttämiseksi.

Perheen yhteinen talous alkaa askarruttaa pariskuntia, kun heille syntyy lapsi. Kaksi seikkaa edellyttää pohdintaa: puolisoiden välisten tuloerojen muodostuminen ja perheen menojen kasvu. Tulojen yhteisyys korostaa sitoutumista perheeseen ja lasten hyvinvoinnin turvaamiseen. Nettikeskustelijat perustelevat rahojen yhteisyyttä avioliittoinstituutiolla ja parisuhteella, mutta yhteistalouden onnistumisen edellytyksenä he näkevät puolisoiden välisen lujan keskinäisen luottamuksen. Yhteistalouden periaatteisiin kuuluu myös rahojen käytöstä päättäminen yhdessä eriarvoisista taloudellisista asemista riippumatta:

"yhdessä rahankäytöstä päätetään riippumatta siitä onko jompi kumpi kotona vai töissä vai työtön vai opiskelee."

Vaikka nuoret äidit korostivat keskusteluissa molempien puolisoiden vastuuta yhteisistä menoista, he toivat esille myös oman rahan merkityksen. Yhteisten ja omien rahojen erottelu onnistuu parisuhteessa parhaiten erillisin tilein tai priorisoimalla yhteisiä menoja. Puolisoilla voi olla yksi yhteinen tili, jonne talletetaan säännöllisesti sovittu summa rahaa, ja siitä ylijäävää rahaa pidetään kummankin omalla tilillä omassa päätösvallassa. Toinen vaihtoehto on maksaa omilta tileiltä ensin kaikki yhteiset menot, jonka jälkeen loput rahat ovat "omia". Äidit pitivät tärkeänä, että molemmille jää yhteisten menojen maksamisen jälkeen suunnilleen saman verran rahaa omiin menoihin käytettäväksi.

Rahojen ajatellaan olevan osin korvamerkittyjä, sillä toiselle myös sallitaan itsemääräämisoikeus omien rahojen käyttöön:

"Miehelläkin oli silloin yks pahempi työkeikka josta tuli ekstra rahaa, niin kyllä mä sen annoin ne käyttää mihin halus."

Parisuhteessa on yleistä jakaa yhteiset menot tasan puoliksi. Tämä toimii hyvin, kun puolisoiden tulot ovat suurin piirtein samalla tasolla. Kun toisen tulot ovat selvästi toista alhaisemmat, joutuu toinen ottamaan suuremman vastuun yhteisten menojen hoitamisesta, jotta taloudelliselta eriarvoisuudelta vältyttäisiin. Yhtenä vaihtoehtona esitetään yhteisten menojen maksamiseen osallistumista tulojen mukaan, mikä vaatii puolisoilta jonkin verran vaivannäköä. Ohessa kuvaus erään perheen käytännöstä:

"Se maksaa kummalla sattuu tilillä oleen rahaa. Mä yleensä vaan muutaman päivän kk, ku sitten se suuri summa onkin jo kulutettu laskuihin ja kauppaan. Meillä ei siis ole omia rahoja vaan kaikki on yhteistä. Omat tilit on ja suuremmista hankinnoista keskustellaan. Eipä tuo valita vaikka maksaa lainan ym. Myöhemmin sitten taas voidaan enemmän puolittaa menoja kun olen töissä."

Yllä olevassa perheessä on yhteistalous, jossa työssäkäyvä maksaa suuremman osan perheen yhteisistä menoista. Keskustelupuheenvuorosta välittyy ymmärrys siitä, että kyseessä on ohimenevä tilanne, joka muuttuu, kun kotiin jäänyt puolisokin menee ansiotyöhön. Taloudellinen hyvinvointi toteutuu, kun paremmin ansaitseva puoliso hyväksyy tilanteen:

"Meillä toimii hyvin sellainen järjestely, että minä paremmin ansaitsevana puolisona maksan laskuja yksin niin kauan, kunnes meillä on molemmilla saman verran rahaa kuukaudessa jäljellä. Jos sen jälkeen on vielä laskuja maksamatta, ne maksetaan puoliksi. Lopputuloksena meillä on saman verran rahaa käytettävänä henkilökohtaisiin menoihin. Tilit pitää silti olla erillään, en voi mennä ostamaan jotakin kaupasta huomatakseni, että tili on tyhjä kun puoliso on käynyt asioillaan. Se ei ole hyvää rahan hallintaa."

Yhteisten menojen maksaminen voidaan sopia käytännössä siten, että toinen puolisoista vastaa tietyistä menoista ja toinen joistakin muista. Tämä johtopäätös tuli esille jo Raijaksen ja Wilskan (2007) tutkimuksessa. Monet keskustelijat ilmoittavat maksavansa yhteisiä menoja ilman mitään erillistä sopimista vaihtelevasti tilanteen mukaan.

Itsenäinen talouden hallinta voi olla myös yhteinen päätös, vaikka puolisoiden taloudelliset tilanteet olisivatkin eriarvoiset. Itsenäinen rahankäyttö saattaa johtua erilaisista rahankäyttötyyleistä:

"Omat tilit, omat rahat. Minä kotiäitinä, mies töissä. Miehen palkka ei kuulu minulle eikä minun rahat miehelle. Ruuat ja muu yhteinen maksetaan puoliksi. Sitä paitsi minulla on aina enemmän rahaa tilillä kuin miehellä, osaan säästää ja se taas törsää ihan huoletta omiin juttuihinsa. En voisi edes kuvitella että miehellä olisi tililleni mitään asiaa tai minulla sen tilille."

Sivun alkuun

Yhteisistä käytännöistä sopiminen on tapa välttää ongelmia

Perheessä yksilöiden hyvinvointi muodostuu kokonaisuudesta, johon vaikuttavat läheiset perhesuhteet, taloudellinen turvallisuus, työ, yhteisöllisyys ja ystävät, terveys sekä henkilökohtainen vapaus ja arvot (ks. esim. Layard 2005, 63). Taloudellinen turvallisuus syntyy paitsi käytettävissä olevista tuloista myös tulojen hallinnoinnista.

Uudessa elämänvaiheessa nuorilla aikuisilla on paljon uutta opeteltavaa niin elämästä yleensä kuin omien toiveiden ja tavoitteiden sovittamisesta toisen toiveisiin ja tavoitteisiin. Lisävaatimuksia tilanteeseen tuovat muuttuvat taloudelliset olosuhteet. Kun perheeseen syntyy lapsi, tiedetään, että perheen talous kiristyy. Kokemus tasa-arvon puutteesta ja kohtuuttomista taloudellisista vastuista aiheuttavat ristiriitoja. Mahdollisten riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen voivat pelastaa parisuhteen ja turvata lapsen hyvinvoinnin. Tulojen mukainen tasa-arvoinen taloudellinen kohtelu tuottaa molemmille osapuolille hyvinvointia, mutta tulojen jakaminen ja yhteisten menojen hoitaminen tulee olla yhteisesti hyväksyttävissä. Sopiminen yhteisistä käytännöistä on yksinkertainen tapa välttää mahdollisia ongelmia. Myös sen ymmärtäminen, että kireä taloudellinen tilanne on väliaikainen, helpottaa käytäntöjen läpivientiä.

Kulttuurissamme on totuttu siihen, että parisuhteessa hallinnoidaan omia tuloja itsenäisesti. Osittainen itsenäisyys ja päätäntävalta tiettyyn osaan omista tuloista on hyvä säilyttää, mutta se ei saa olla ristiriidassa perheen yhteisten taloudellisten vastuiden kanssa.

Sivun alkuun

Lähteet

Ashby, Katherine J. & Burgoyne, Carole B. 2008. Separate financial entities? Beyond categories of money management. The Journal of Socio-Economics 37.

Burgoyne, Carole B. & Morison, Victoria 1997. Money in remarriage: keeping things simple – and separate. The Sociological Review 45:3.

Coltrane, Scott 2000. Research on Household Labor: Modeling and Measuring the Social Embeddedness of Routine Family Work. Journal of Marriage and Family 62:4.

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna 2009. Työ, perhe ja hyvinvointi. Teoksessa: Johanna Lammi-Taskula & Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Layard, Richard 2005. Happiness: lessons from a new science. London: Allen Lane.

Niemelä, Mikko & Raijas, Anu 2010. Lapsiperheiden kulutus ja perheen sisäinen päätöksenteko. Teoksessa: Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Otavamedia 2011a. Verkon profiilimittaus 2011. Plaza.fi/Ellit. mediatiedot.otavamedia.fi/files/library/attachments/Plaza%20fi%20Ellit%20profiilitutkimus%202011.pdf. 18.12.2011.

Otavamedia 2011b. Verkon profiilimittaus 2011. Kaksplus.fi. mediatiedot.otavamedia.fi/files/library/attachments/Kaksplus%20profiilitutkimus%202011.pdf. 18.12.2011.

Paajanen, Pirjo 2005. Perhebarometri 2005. Eri teitä vanhemmuuteen – kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E21/2005. Helsinki: Väestöliitto.

Raijas, Anu 2008. Ostopäätökset ja hankintojen rahoittaminen suomalaisissa lapsiperheissä. Teoksessa: Anu Raijas & Terhi-Anna Wilska (toim.) Perhe kulutusyhteiskunnassa. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.

Raijas Anu & Wilska Terhi-Anna 2007. Huolenpitoa ja jakamista – rahan ja ajan jakautuminen suomalaisissa lapsiperheissä. Työselosteita ja esitelmiä 104/2007. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.

Salmi, Minna & Sauli, Hannele & Lammi-Taskula, Johanna 2009. Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa: Johanna Lammi-Taskula & Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. THL:n Teemajulkaisuja 4/2009. Helsinki: THL.

Sanoma Magazines Finland 2011a. Meidanperhe.fi. Kävijät. www.sanomamagazines.fi/mediaopas/ 18.11.2011.

Sanoma Magazines Finland 2011b. Vauva.fi. Kävijät. www.sanomamagazines.fi/mediaopas/ 18.11.2011.

Sauli, Hannele & Pajunen, Airi 2007. Lapsen kulutus. Teoksessa: Suomalainen lapsi 2007. Helsinki: Tilastokeskus ja Stakes.

Tilastokeskus 2011. Syntyvyys on yhä nousussa. http://tilastokeskus.fi/til/synt/2010/synt_2010_2011-04-15_tie_001_fi.html.

Vogler, Carolyn 1998. Money in the household: some underlying issues of power. The Sociological Review 1998.


Päivitetty 29.9.2014