Julkaistu: 29.9.2014

Yhteisen talouden ristiriidat ja ratkaisut nuorissa lapsiperheissä

  1. Lapsen syntymä mullistaa perheen taloutta
  2. Yhteiset vai omat rahat?
  3. Ristiriitoja nuoren perheen taloudessa
  4. Yhteinen talous edellyttää luottamusta ja sopimista
  5. Yhteisistä käytännöistä sopiminen on tapa välttää ongelmia
  6. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Anu Raijas on tutkimuspäällikkö Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Parisuhteen solmiminen ja etenkin lapsen syntymä muuttavat monella tapaa nuorten aikuisten elämää. Yksi muutos on yhteiseen talouteen sopeutuminen, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia ristiriitoja. Sopiminen yhteisistä käytännöistä on yksinkertainen tapa välttää mahdollisia ongelmia.

Perheen talouden hoitoon kuuluu harvoin tehtäviä merkittäviä päätöksiä ja usein tehtäviä pieniä päätöksiä. Merkittävät päätökset, kuten lainanotto, säästöt ja sijoitukset, vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Pienet päätökset liittyvät osto- ja maksutapoihin, toisin sanoen jokapäiväiseen rahankäyttöön.

Siirtymät perheen elinvaiheesta toiseen muuttavat talouden resurssien kokonaismäärää ja niiden kohdentamista. Sinkkutaloudesta parisuhteeseen siirtyminen lisää useimmiten taloudellisia resursseja ja mahdollistaa skaalaetujen hyödyntämisen. Esimerkiksi kahden sanomalehden sijasta voidaan tilata yksi lehti tai kahden sohvan sijasta hankkia yksi sohva. Kun perheeseen syntyy lapsi, perheen taloudelliset resurssit useimmiten vähenevät samalla, kun hankittavaksi tulee väistämättä uusia hyödykkeitä.

Yhteistalouden muodostaminen ei ole mikään yksinkertainen siirtymä elinvaiheesta toiseen. Perheessä tarvitaan ensinnäkin yhteistä näkemystä siitä, mitkä ovat yhteisvastuullisesti hoidettavia menoja. Sen lisäksi puolisoiden tulee neuvotella ja sopia siitä, kuinka nämä yhteiset menot hoidetaan. Tavoitteena on, että molemmat puolisot voisivat olla tyytyväisiä taloudenhoitoon ja perheen lapset voisivat hyvin.

Tässä artikkelissa tarkastelen sitä, miten nuorissa lapsiperheissä suhtaudutaan yhteistalouteen. Tässä elinvaiheessa puolisoiden tulot ovat usein erilaiset, kun toinen puolisoista on poissa työmarkkinoilta keskittyen kotona lapsenhoitoon. Artikkelissa analysoidaan nettikeskusteluaineistoa, joka käsittelee pikkulapsiperheiden arjen toimintaa ja siinä esiintyviä ristiriitatilanteita. Nettikeskusteluja on kerätty vauva- ja perheaiheisilta palstoilta: Vauva-, Kaksplus- ja Meidän Perhe -lehtien keskustelupalstat sekä Otavamedian naisille suunnattu Ellit-palsta. Keskustelut on käyty ajalla 11.12.2004–26.7.2011.

Sivustojen vierailijoista yli 90 prosenttia on iältään noin 30–34-vuotiaita naisia, joista suurimmalla osalla on lapsia (Otavamedia 2011a, 2011b; Sanoma Magazines Finland 2011a, 2011b). Kun tiedetään, että ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa 28,3 vuotta (Tilastokeskus 2011), voidaan olettaa, että monet palstoille kirjoittajista ovat nuoria äitejä. Hakusanoina käytettiin termejä "kotityö", "kotityöt", "kotit-", "rahankäyttö", "raha", koska aineistoa kerättiin muihinkin käyttötarkoituksiin. Koko tutkimusaineistossa eniten esiintyneet sanat olivat suuruusjärjestyksessä mies, lapsi, työ, kotityö, oma, itse ja raha. Rahasta puhuttiin siis paljon.

Rahaan liittyviä keskusteluja käydään vilkkaasti ennen lapsen syntymää, äitiys- tai vanhempainvapaan aikana ja töihin paluun jälkeen. Ennen lapsen syntymää molemmat puolisot käyvät yleisesti ansiotyössä, mikä vähentää taloudellista eriarvoisuutta. Äitiys- tai vanhempainvapaan aikana toisen tulot vähenevät, mikä voi lisätä eriarvoisuutta. Töihin paluu palauttaa jälleen taloudellista itsenäisyyttä puolisoille. Näitä eri vaiheita tutkimalla haen keskusteluista riskejä ja edellytyksiä yhteistalouden onnistumiselle.

Tutkimus on osa Dynamics of decision-making in families -hanketta, jossa tutkitaan perheen sisäistä resurssien jakamiseen ja käyttöön liittyvää päätöksentekoa perheen elinvaiheen murrosvaiheissa. Hanke kuuluu laajempaan Suomen Akatemian vuosina 2010–2013 rahoittamaan tutkimushankkeeseen Rhythms and practices in everyday life of families in transition (projektinumero 132166).

Lapsen syntymä mullistaa perheen taloutta

Vuoden 2005 Perhebarometrin tulosten mukaan pikkulapsiperhevaihe on monille perheille haastavaa ja raskasta (Paajanen 2005, 53–54). Lapsiperheiden toimintaa ohjaavat normit, käsitykset ja ymmärrys lapsiperheen vanhempien oikeanlaisesta toiminnasta. Uudet vanhemmat pyrkivät epävarmuudessaan toimimaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla, samoin kuin kuvittelevat muidenkin vastaavassa elinvaiheessa elävien toimivan. Sosiaalisesti hyväksyttävä tapa toimia ohjaa nuoria vanhempia esimerkiksi lasten hoidon järjestämisessä ja erilaisten hyödykkeiden hankinnassa.

Kun perheen aikuisista toinen jää kotiin hoitamaan lasta, hänen henkilökohtaiset tulonsa yleensä vähenevät. Suomessa kotona lasta hoitava ei ole kokonaan riippuvainen työssäkäyvän puolison tuloista, sillä hänelle maksetaan ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa. Tulonsiirrot muodostavat oleellisen osan perheen toimeentulosta erityisesti pikkulapsiperheissä, joissa äidit ovat perhevapailla (Salmi ym. 2009). Pienituloisuus onkin todennäköisintä nuorissa perheissä, joissa nuorin lapsi on alle 3-vuotias, mutta ongelmasta kärsitään usein vain vähän aikaa (Salmi ym. 2009). Lammi-Taskula ja Salmi (2009, 44) ovat esittäneet, että perhevapaalla olevat alle 3-vuotiaiden lasten äidit, joiden tulot muodostuvat vanhempainpäivärahasta tai kotihoidon tuesta, kärsivät tulojen riittämättömyydestä. Lapsiperheillä on käytössään henkeä kohti vähemmän rahaa kuin lapsettomilla pareilla, mikä vaikuttaa luonnollisesti kotitalouden kulutukseen.

Lapsettomien parien kulutuksen määrä ja sisältö poikkeavat lapsiperheiden kulutuksesta. Lapsesta aiheutuu menoja jo ennen hänen syntymäänsä, koska lapselle hankitaan erilaisia tarvikkeita ja vaatteita. Mahdollisesti perhe tarvitsee myös tilavamman asunnon, uusia huonekaluja ja auton. Vuonna 2006 pikkulapsiperheiden kulutusmenot olivat noin 13 prosenttia korkeammat kuin 25–44 -vuotiaalla lapsettomalla pariskunnalla. Sauli ja Pajunen (2007) ovat arvioineet, että yhden lapsen henkilökohtaiset menot sekä osuus perheen yhteisistä kulutusmenoista ovat keskimäärin 15 prosenttia perheen kaikista kulutusmenoista. Pikkulapsiperheiden kulutusmenoissa painottuu kotona tapahtuva kulutus kuten kotona käytettävät audiovisuaaliset laitteet sekä lelut ja pelit (Niemelä & Raijas 2010). Lapsen oman henkilökohtaisen kulutuksen lisäksi lapsi vaikuttaa epäsuorasti perheen yhteisten menojen muotoutumiseen ja kulutusvalintoihin.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 29.9.2014

Jaa