Julkaistu: 26.2.2014

Ajankäyttöpäiväkirjan täyttöopastus käyntihaastattelussa vai puhelimessa?

  1. Osallistuminen tutkimukseen on aktiivisempaa puhelin- kuin käyntihaastatteluissa
  2. Haastattelu- ja opastustapa eivät vaikuta episodien lukumäärään
  3. Tuntematon toiminto on yhtä yleistä kummallakin haastattelu- ja opastustavalla
  4. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Paavo Väisänen on eläkkeellä Tilastokeskuksen tietotekniikka- ja menetelmäpalvelut -yksikön yliaktuaarin toimesta. Artikkeli on laadittu kirjoittajan Tilastokeskuksessa työssä olon aikana. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Puhelimella tehtävät haastattelut tulevat paljon halvemmiksi kuin käyntihaastattelut. Puhelinhaastattelujen etuna on myös yleensä käyntihaastatteluja pienempi vastauskato. Puhelin- tai käyntiopastettujen päiväkirjojen välillä ei tehdyn vertailun perusteella havaittu laatueroja.

Ajankäyttötutkimuksessa selvitetään henkilöiden ja perheiden ajankäyttöä. Tutkimusaiheina ovat mm. työaika, kotityöt, nukkuminen, ruokailu, vapaa-ajan harrastukset ja näihin toimintoihin liittyvä tietokoneen käyttö ja toimintopaikat (Pääkkönen & Hanifi 2011, 8−9).

Haastattelututkimukset ovat kalliita ja tilastolliseen tutkimukseen käytettävissä olevia resursseja on supistettu. Erityisen kalliiksi tulevat käyntihaastattelut. Ajankäyttötutkimus on monivaiheinen tutkimus, jossa kotitaloutta koskevassa haastattelussa kerätään taustatietoja kotitaloudesta ja selvitetään kotitalouden rakenne. Seuraavassa vaiheessa haastatellaan kotitalouden jäsenet ja opastetaan päiväkirjan pitäminen. Tutkimuksen tärkein aineisto muodostuu henkilön pitämistä päiväkirjoista. Päiväkirjaa pidetään kahtena päivänä, joista toinen oli arkipäivä ja toinen viikonlopun päivä.

Aikaisemmat ajankäyttötutkimukset vuosilta 1979, 1987−1988, ja 1999−2000 on tehty käyntihaastatteluina. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa kävi selväksi että käytettävissä olevat varat eivät riittäisi aiotun suuruiseen otoskokoon, jos tehdään pelkästään käyntihaastatteluja, jolloin puolet haastatteluista päätettiin tehdä puhelinhaastatteluina. Kotitalouden valinta puhelin- tai käyntihaastattelun tehtiin satunnaistamalla. Otoskoko oli 4 499 kotitaloutta, joihin kului 11 504 henkilöä ja 9 987 tutkimuksen kohteena olevaa 10 vuotta täyttänyttä henkilöä (Väisänen 2011).

Päiväkirjan täyttö opastettiin tutkimukseen osallistuneille haastattelun yhteydessä. Ennen tutkimuksen tiedonkeruun aloittamista arvioitiin, että puhelimitse tehdyn opastuksen avulla täytetyt ajankäyttöpäiväkirjat ovat laadultaan huonompia kuin käyntihaastattelujen yhteydessä saadun opastuksen seurauksena laaditut. Aikaisemmissa tutkimuksissakin oli tehty puhelinhaastatteluja henkilöille, jotka eivät halunneet käyntihaastattelua, mutta olivat kuitenkin halukkaita osallistumaan tutkimukseen ja pitämään päiväkirjaa. Tällöin valikoituminen puhelinhaastatteluihin ei ole satunnaista, vaan päätöksen haastattelutavasta tekee kohteena oleva kotitalous ja henkilö.

Haastattelutavan valinnan satunnaistaminen antaa mahdollisuuden vertailla haastattelutavan vaikusta päiväkirjan täyttämiseen. Vertailuun otettiin mukaan ne kotitalouksiin kuuluvat henkilöt, joiden arvottu ja toteutunut haastattelutapa oli sama. Heitä oli vastanneista henkilöistä 72 prosenttia. Puhelinhaastattelu oli kuitenkin kohteena olevan henkilön kannalta sopivampi vaihtoehto, sillä käyntihaastatteluun arvottujen kotitalouksien henkilöistä 62 prosenttia tehtiin arvotun mukaisesti, kun puhelinhaastatteluissa vastaava osuus oli 87 prosenttia. Haastattelutavan valikoituminen haastateltavan mieltymysten mukaisesti vaikuttaa myös vertailuryhmän koostumukseen, josta henkilöitä on poistunut muulla kuin satunnaisprosessilla.

Puhelin- ja käyntihaastatteluja verrattiin erilaisin laatukriteerein. Eräs tärkeä laatua mittaava indikaattori on vastausaktiivisuus, jota mitattiin vastanneiden osuudella otoksesta. Päiväkirjojen täyttöä kuvaava indikaattoreita ovat episodien lukumäärä, toissijaisen toiminnon määrä ja toiminnon puuttuminen. Näitä indikaattoreita tarkasteltiin henkilön ominaisuuksia kuvaavien tietojen mukaan.

Tilastokeskuksen tekemä ajankäyttötutkimus noudatti Euroopan tilastoviraston Eurostatin julkaisemia ohjeita. Tutkimusajanjakso muodostui 52 viikosta, joille kotitaloudet arvottiin siten, että kullekin viikolle tuli kohteiksi yhtä monta kotitaloutta. Henkilö piti päiväkirjaa kahtena päivänä ja päiväkirjan pitäminen alkoi kello neljä ja päättyi vastaavana ajankohtana seuraavana päivänä. Kotitalouden tutkimusviikko ja -päivät valittiin satunnaisprosessilla. Kotitalouden kaikkien jäsenten tuli pitää päiväkirjaa samoina päivinä. Tähän selvitykseen rajattiin mukaan osajoukko, jossa toteutunut ja arvottu haastattelutapa oli sama. Katoa koskevat laskelmat on tehty sisältymistodennäköisyyspainolla, joka oli mahdollista laskea myös vastauskadolle. Episodien lukumäärät, toissijainen toiminto sekä erittelemätön toiminto on laskettu kalibroiduilla painoilla, jotka koskivat saatuja päiväkirjoja (Väisänen 2011).

Osallistuminen tutkimukseen on aktiivisempaa puhelin- kuin käyntihaastatteluissa

Yleisimmin käytetty otantatutkimusten laatua mittaava indikaattori on vastausaktiivisuus, jota mitataan vastauskadon ja vastanneiden osuudella otoksesta. Tietojenkeruu alkoi kotitaloushaastattelulla, johon osallistui 58 prosenttia käyntihaastatteluihin ja 62 prosenttia puhelinhaastatteluihin valituista kotitalouksista. Tutkimuksesta kieltäytyneiden kotitalouksien osuus oli käyntihaastattelussa 28 prosenttia ja puhelinhaastattelussa 24 prosenttia. Puhelin- ja käyntihaastatteluun arvotuissa kotitalouksista sama osuus, 14 prosenttia, jäi tavoittamatta tai muuten pois tutkimuksesta.

Kun henkilöä ei tavoitettu henkilöhaastattelua varten, haastattelijan oli mahdollista kerätä perustiedot joltakin toiselta perheenjäseneltä eli voitiin käyttää sijaisvastaajaa. Sijaisvastaajia oli käyntihaastatteluissa 4 prosenttia ja puhelinhaastatteluissa 11 prosenttia. Päiväkirjat jätettiin vain kotitaloushaastatteluun osallistuneille kotitalouksille, joiden haastattelussa tavoittamatta jääneet henkilöt saivat myös päiväkirjat täytettäväksi. Vain yhtenä päivänä päiväkirjaa täyttäneitä henkilöitä oli vähän. Jos päiväkirja pidettiin, niin yleensä siihen täytettiin molemmat tutkimuspäivät.

Kokonaiskuvan saamiseksi vastauskadon ja saatujen päiväkirjojen osuuksissa tulee ottaa huomioon myös kotitalouskatoon kuuluneet henkilöt, vaikka heille ei voitukaan jättää päiväkirjaa täytettäväksi. Laskelmissa on kotitalouskadoksi jääneelle merkitty kaksi päiväkirjapäivää ja lisäksi on laskettu osuudet, joissa toteutuneet ja arvotut haastattelutavat ovat samat. Molemmat päiväkirjat palautti käyntihaastatteluun arvotuista ja käymällä haastatelluista henkilöistä 33 prosenttia ja puhelinhaastatteluun arvotuista 38 prosenttia.

Suurin vaikutus saatujen päiväkirjojen määrään oli kotitalouskadolla, johon kuului 56 prosenttia käyntihaastatteluun ja 42 prosenttia puhelinhaastatteluun arvotuista henkilöistä, joilla arvottu ja toteutunut haastattelutapa oli sama (ks. taulukko). Käyntihaastattelussa miehistä 32 prosenttia ja naisista 37 prosenttia palautti molemmat päiväkirjat. Puhelinhaastattelussa päiväkirjojen palautusosuudet olivat suuremmat, sillä miehistä 37 prosenttia ja naisista 43 prosenttia palautti molemmat päiväkirjat. Näihin osuuksiin on laskettu mukaan myös kotitalouskatoon kuuluvat henkilöt.

Taulukko. Päiväkirjojen palautus puhelin- ja käyntihaastattelun mukaan henkilöille, joiden arvottu ja toteutunut haastattelutapa on sama. Prosenttia

 

Käyntihaastattelu, % Puhelinhaastattelu, %
Molemmat päivät saatu 32,6 38,2
1. päivä saatu 0,8 0,9
2. päivä saatu 0,2 0,2
Molemmat päivät puuttuvat 9,1 15,0
Henkilöhaastattelukato 1,4 3,4
Henkilö kuului kotitalouskatoon1 55,9 42,4
100,0 100,0

1 Estimoidut arvot osajoukolle, jossa toteutuneet ja arvotut haastattelutavat ovat samoja

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kun rajoitutaan tarkastelemaan haastatteluun osallistuneita, havaitaan, että käyntihaastatteluissa opastettujen päiväkirjojen palautusosuus oli suurempi kuin puhelimella haastatelluissa kotitalouksissa. Tämä voi johtua haastattelijan ja päiväkirjanpitäjän välisestä vuorovaikutuksesta, ja motivointi päiväkirjan pitämiseen saattaa onnistua paremmin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Toinen selitys korkeampaan päiväkirjaa pitäneiden osuuteen on käyntihaastattelujen suurempi kotitalouskato, jolloin tutkimusaineistosta on valikoitunut pois henkilöitä, jotka eivät todennäköisesti olisi osallistuneet myöskään päiväkirjan pitämiseen.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 26.2.2014

Jaa