Vaaleissa äänestäminen siirtyy vanhemmilta lapsille1

  1. Vanhempien esimerkki vaikuttaa aikuisten lasten äänestysaktiivisuuteen etenkin nuorella iällä
  2. Vanhempien koulutus ei vaikuta äänestystavan siirtymiseen
  3. Matalan osallistumisen siirtymistä voidaan ehkäistä aktivoimistoimenpiteillä
  4. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Elisabeth Gidengil on Hiram Mills professori ja Centre for the Study of Democratic Citizenship -yksikön johtaja McGill'n yliopistossa ja Hanna Wass akatemiatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.2

Aikuisten lasten vaaliosallistuminen on merkittävästi yhteydessä vanhempien äänestysosallistumiseen koulutuksesta ja tulotasosta riippumatta. Äidin äänestämisellä on suurempi merkitys kuin isän äänestämisellä. Vanhempien vaikutus vähenee iän myötä, mutta vielä 30-vuotiaidenkin äänestysaktiivisuus vaihtelee vanhempien äänestyskäyttäytymisen mukaan.

Vaaleissa äänestäminen on yhteydessä yksilön ikään, koulutuksen ja tulotasoon. Myös uskonnollisuus, puoluesamastumisen aste sekä poliittinen kiinnostus ja tietotaso lisäävät osallistumista. Yksilön omien piirteiden rinnalla on syytä ottaa huomioon myös sosiaalisen ympäristön vaikutus. Poliittisen sosialisaation tutkimuksessa vanhempien merkitys on perinteisesti nähty keskeisenä heidän välittäessään jälkikasvulle arvojaan, asenteitaan ja käyttäytymismallejaan. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että vanhemmat vaikuttavat lastensa poliittiseen orientaatioon. Vaikutuksen voimakkuus vaihtelee kuitenkin sen mukaan, minkä tyyppisestä poliittisesta toiminnasta on kyse, kuinka samankaltaisia vanhemmat ja lapset ovat ja millaisessa ympäristössä he elävät esimerkiksi poliittisen ilmaston ja puoluejärjestelmän osalta (yhteenvetona Jennings ym. 2009).

Äänestämistottumuksen on havaittu siirtyvän vanhemmilta lapsille, joskin vanhempien esimerkin vaikutus heikkenee iän myötä ja vastaavasti jälkikasvun omien osallistumisresurssien vaikutus lisääntyy (Plutzer 2002). Äänestysaktiivisuuden väheneminen muutaman ensimmäisen vuoden aikana äänioikeuden saavuttamisen jälkeen on selvästi yhteydessä lapsuuskodista muuttamiseen ja altistumiseen ikätovereiden vaikutukselle (Bhatti & Hansen 2012). Lisäksi nuoret näyttäisivät olevan muita herkempiä aktivoitumaan, mikäli samassa taloudessa asuu muita vaaleissa äänestäviä (Fieldhouse & Cutts 2012). Äänestämistottumuksen periytymistä tukevat myös Isosta-Britanniasta ja Saksasta kerättyihin paneeliaineistoihin perustuvat tulokset, joiden mukaan aikuisten sisarusten osallistuminen muistuttaa toisiaan, vaikka heidän koulutus- ja tulotasossaan ja ammateissaan olisi eroja (Khor 2012).

Tässä artikkelissa tarkastellaan vanhempien äänestämisen vaikutusta heidän aikuisten lastensa vaaliosallistumiseen useasta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi tutkitaan klassisen ristipainehypoteesin mukaista tilannetta, jossa ainoastaan toinen vanhemmista äänestää. Kumoaako äänestämättä jättävän vanhemman esimerkki äänestävän vanhemman aktivoivan vaikutuksen? Entä kummalla on enemmän merkitystä, isällä vai äidillä, ja miten vanhempien merkitykseen vaikuttaa lapsen sukupuoli? Toisekseen kiinnitetään huomiota asumisjärjestelyjen vaikutukseen. Onko vanhempien esimerkin siirtymisessä eroja sen osalta, asuuko lapsi molempien vai vain ainoastaan toisen vanhemman kanssa, ja miten vanhempien vaikutus muuttuu aikuistumisen myötä? Lopuksi tarkastellaan vielä sitä, välittyykö vanhempien esimerkki heidän koulutustaustastaan riippumatta.

Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen tuottamaan aineistoon, jossa 18–30-vuotiaiden vuoden 1999 eduskuntavaalien vaalilistoista poimitut äänestystiedot (n=36 919) on yhdistetty heidän vanhempiensa äänestystietoihin ja vanhempien ja lasten taustatietoihin kuten ikään, koulutukseen ja tulotasoon. Aineisto on kansainvälisesti poikkeuksellinen, sillä vastaavia rekisteripohjaisia tietoja on toistaiseksi saatavilla ainoastaan Tanskan vuoden 2009 kunnallisvaaleista. Vaikka aineisto ei koskekaan tuoreimpia vaaleja, siitä tehdyt päätelmät ovat yleistettävissä nykytilanteeseen, koska vaalien osallistumisaste on säilynyt lähes samalla tasolla.

Vanhempien esimerkki vaikuttaa aikuisten lasten äänestysaktiivisuuteen etenkin nuorella iällä

Taulukossa 1 on esitetty 18–30-vuotiaiden äänestysaktiivisuus sukupuolen ja vanhempien osallistumisen mukaan. Kuten muista maista saatujen tulosten pohjalta voitiin odottaa, vanhempien esimerkillä on huomattava vaikutus heidän lastensa käyttäytymiseen. Mikäli molemmat vanhemmat äänestävät, pojista äänestää 61 ja tytöistä 67 prosenttia. Päinvastaisessa tilanteessa etenkin miesten osallistuminen jää erittäin matalaksi, alle 20 prosentin. Ristipainehypoteesin mukaisesti vanhempien toisistaan poikkeavalla toiminnalla on passivoiva vaikutus lapsiin verrattuna tilanteeseen, jossa molemmat vanhemmista äänestävät.

Taulukko 1. Äänestysaktiivisuus vuoden 1999 eduskuntavaaleissa sukupuolen ja vanhempien äänestämisen mukaan. Prosenttia

  Miehet Naiset Yhteensä
  % N % N % N
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt 19 827 28 1137 24 1964
Ainoastaan isä äänesti 34 1076 39 1174 37 2250
Ainoastaan äiti äänesti 39 1192 51 1518 45 2710
Molemmat vanhemmat äänestivät 61 14 703 67 15 292 64 29 995
Yhteensä 51 17 798 58 19 121 55 36 919

Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.

Isän vaaliosallistumisella on vähemmän vaikutusta lasten käyttäytymiseen kuin äidillä, mikä sopii yhteen poliittisen sosialisaation tutkimuksessa tehtyjen havaintojen kanssa (Acock & Bengtson 1978). Vanhempien esimerkki on kuitenkin osittain sukupuolittain eriytynyttä siten, että isän äänestämisen aktivoiva vaikutus on hieman selvempi poikien kuin tyttärien kohdalla. Äänestävän isän poikien äänestysaktiivisuus on 15 prosenttiyksikköä suurempi verrattuna niihin miehiin, joiden kumpikaan vanhempi ei äänestänyt. Naisten kohdalla vastaava ero on 13 prosenttiyksikköä. On myös syytä huomata, että vanhempien osallistumisen suuntaiset äänestysaktiivisuuserot säilyivät huomattavina silloinkin, kun sekä vanhempien että lasten koulutus ja tulot otetaan huomioon.3

Taulukossa 2 on tarkasteltu, miten vanhempien äänestyskäyttäytymisen vaikutus vaihtelee sen mukaan, asuuko aikuinen lapsi vielä vanhempiensa kanssa. Tanskan vuoden 2009 kunnallisvaaleja koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että siinäkin tapauksessa, että molemmat vanhemmista äänestivät, lapsuudenkodista pois muuttaneiden 18–21-vuotiaiden osallistuminen oli 13 prosenttiyksikköä vanhempien kanssa asuvia vähäisempää (Bhatti & Hansen 2012). Sama havainto pätee myös Suomessa, joskin lapsuuskodista pois muuttaminen laskee suhteellisen vähän osallistumista silloin, kun molemmat vanhemmat äänestävät.

Taulukko 2. Äänestämistodennäköisyys vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vanhempien äänestämisen ja vanhempien kanssa asumisen mukaan. Prosenttia

  %
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 31,1
Asuu isän kanssa 13,9
Asuu äidin kanssa 15,8
Asuu molempien vanhempien kanssa 14,3
   
Ainoastaan isä äänesti  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 41,6
Asuu isän kanssa 45,2
Asuu äidin kanssa 23,3
Asuu molempien vanhempien kanssa 38,2
   
Ainoastaan äiti äänesti  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 47,3
Asuu isän kanssa 25,8
Asuu äidin kanssa 55,0
Asuu molempien vanhempien kanssa 49,0
   
Molemmat vanhemmat äänestivät  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 61,7
Asuu isän kanssa 56,6
Asuu äidin kanssa 63,2
Asuu molempien vanhempien kanssa 67,1

Taulukossa esitetyt äänestämistodennäköisyydet on laskettu regressioanalyysimallin (generalised linear mixed model) pohjalta. Mallin selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, ikä, äidinkieli, siviilisääty, koulutus, ammattiasema, tulotaso (kvartiili), asunnon hallintaperuste, muuttojen lukumäärä viimeisen viiden vuoden aikana, isän koulutus, äidin koulutus, isän tulotaso (kvartiili), äidin tulotaso (kvartiili), vanhempien kanssa asuminen, vanhempien äänestäminen sekä vanhempien kanssa asumisen ja vanhempien äänestämisen välinen interaktio.

Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.

Lapsuuskodin poliittisen sosialisaation merkitys siis jatkuu senkin jälkeen, kun nuori aikuinen ei enää elä vanhempiensa suorassa vaikutuspiirissä. Sen sijaan niiden aikuisten lasten, joiden vanhemmat eivät äänestä, ja jotka ovat muuttaneet pois kotoa, äänestämistodennäköisyys (31,1 %) on yli kaksinkertainen kotona asuviin verrattuna (14,3 %). Tämä seikka korostaa Bhattin ja Hansenin (emt.) toteamusta siitä, että mikäli henkilö tulee aktiivisesti äänestävästä kodista, kotoa muutto ja sen myötä vanhempia vähemmän osallistuvien ikätoverien suurempi rooli käyttäytymismalleina vähentävät nuoren äänestysaktiivisuutta. Sen sijaan jo muutamien äänestävien ikätovereiden vaikutus voi kompensoida kotoa omaksuttua vähäisen osallistumisen mallia.

Myös perhemuoto vaikuttaa selvästi vanhempien ja lasten vaaliosallistumisen samanlaisuuteen. Kuten edellä havaittiin, äänestävän vanhemman aktivoiva vaikutus heikkenee siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista ei äänestä. Tämä on nähtävissä asumismuodosta riippumatta, mutta selvästi se ilmenee silloin, kun lapsi asuu ainoastaan äänestämättä jättävän vanhemman kanssa. Mikäli pelkästään isä äänestää vaaleissa, aikuisen lapsen osallistumisaste vaaleissa on 45 prosenttia hänen asuessaan isän kanssa, mutta vain 23 prosenttia ainoastaan äidin kanssa asuttaessa.

Vanhempien esimerkin vaikutus nuorten aikuisten omaan äänestämiseen vähenee huomattavasti iän myötä kuten aikaisempien tulosten (Plutzer 2002) mukaan voitiin olettaa. Juuri äänioikeuden saavuttaneilla äänestävien ja äänestämättä jättäneiden vanhempien jälkikasvun osallistumisero oli 49,8 prosenttiyksikköä, mutta 30-vuotialla enää 22,2 prosenttiyksikköä. Niillä nuorilla, joiden perheissä vain äiti äänesti, oli huomattava etumatka äänestysaktiivisuudessa 18-vuotiaana ikätovereihin verrattuna. Sen sijaan 30-vuotialla vanhempien välistä vaikutuseroa ei enää ole juuri havaittavissa.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 9.12.2013

Jaa