Luxemburgissa ovat euromaiden varakkaimmat kotitaloudet

  1. Tiedot pyritään keräämään yhtenäisin käsittein ja menetelmin
  2. Varallisuus on jakautunut epätasaisesti
  3. Omistusasunto on tärkeä varallisuuserojen aiheuttaja
  4. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Juha Honkkila on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja työskentelee parhaillaan Euroopan keskuspankissa talous- ja tilastoasiantuntijan tehtävissä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä vastaa Euroopan keskuspankin näkemyksiä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Euroopan keskuspankki koordinoi euroalueen kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimusta, jonka ensimmäiset tulokset on julkaistu. Niiden mukaan varallisuustasoon vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien tulostaso, rakenne ja asumismuoto. Varallisuus on vähäisempää niissä maissa, joissa kotitaloudet asuvat enimmäkseen vuokralla, ja joissa on paljon pieniä kotitalouksia.

Huhtikuussa 2013 Euroopan keskuspankki (European Central Bank 2013a) julkaisi ensimmäiset tulokset euroalueen kotitalouksien varallisuus- ja kulutustutkimuksesta (Eurosystem Finance and Consumption Survey HFCS). HFCS on tähän mennessä laajin monikansallinen harmonisoitu varallisuustutkimus. Ensimmäisellä tiedonkeruukierroksella mukana oli viisitoista maata, eli kaikki euroalueen maat Irlantia ja Viroa lukuun ottamatta. Otoskoko euroalueella oli 62 000 kotitaloutta. Toinen kierros toteutetaan suurimmassa osassa maita vuonna 2014, ja tuolloin myös Irlanti ja Viro ovat mukana. Kysely on Euroopan keskuspankin (EKP) koordinoima, mutta jokainen maa vastaa itse omien tietojensa keräämisestä. Tiedonkeruuseen osallistuivat ensimmäisellä kierroksella keskuspankkien lisäksi kolmen maan, Portugalin, Ranskan ja Suomen, tilastovirastot.

Tiedot pyritään keräämään yhtenäisin käsittein ja menetelmin

HFCS on niin sanottu output-harmonisoitu tutkimus, jossa maat ovat sitoutuneet keräämään tietyt tavoitemuuttujat, joille on olemassa yhtenäiset määritelmät. Tavoitemuuttujien keruuta varten on myös olemassa yhtenäinen kyselylomake, jonka useat ensimmäistä kertaa varallisuustutkimuksen toteuttaneet maat ottivat käyttöön sellaisenaan. Muuttujien lisäksi merkittävä osa tiedontuotannon menetelmistä kuten otanta, painotus, imputointi ja varianssiestimointi on harmonisoitu.

Yleisin tiedonkeruumenetelmä oli EKP:n suositusten mukaisesti käyntihaastattelu, jolla tiedot kerättiin kahdessatoista maassa. Menetelmien, kuten tiedonkeruunkaan taustalla, ei ole EU-lainsäädäntöä, mutta sovittuja menetelmiä noudatettiin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta varsin hyvin. Vaikka tiedonkeruu- ja tuotantomenetelmien vertailukelpoisuus on hyvä, suurin ongelma ensimmäisellä kierroksella on tietojen erilaiset viiteajankohdat eri maissa. Kun Espanjassa tiedonkeruu aloitettiin jo vuoden 2008 lopussa, jatkui tiedonkeruu Italiassa ja Saksassa vuoden 2011 toiselle puoliskolle saakka. (European Central Bank 2013b.)

Suomi oli tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa ainoa maa, jossa erillistä varallisuustiedonkeruuta ei tehty. Tiedot kerättiin Tilastokeskuksessa tulonjakotilaston otokselle. Kotitalouksien perustiedot kuten osa tulotiedoista ovat haastattelutietoja, ja osa muuttujista saatiin suoraan hallinnollisista aineistoista (suurin osa tuloista, velat ja osakevarallisuus). Eräät varallisuustiedot kuten asuntovarallisuus, ajoneuvot ja talletukset tuotettiin erilaisilla estimointimenetelmillä (Törmälehtö ym. 2012). Vaikka Suomen menetelmällä ei pystytty tuottamaan läheskään kaikkia HFCS:n tavoitemuuttujia, saatiin kotitalouden varallisuustaseen muuttujat tuotettua varsin kattavasti.

Kotitalouksien varallisuustase jaetaan HFCS:ssä reaalivarallisuuteen, rahoitusvarallisuuteen ja velkoihin. Reaalivarallisuus koostuu kotitalouden varsinaisen asunnon sekä muiden kiinteistöjen arvosta, kulkuvälineistä ja arvotavaroista sekä yritysvarallisuudesta (sisältäen yritykset, joissa kotitalouden jäsenet työskentelevät). Rahoitusvarallisuus sisältää talletukset, sijoitusrahastot, joukkovelkakirjat, pörssiosakkeet ja muut osakkeet, yksityiset velkasaatavat, yksityiset eläkevakuutukset sekä erän "muu rahoitusvarallisuus". Kotitalouksien nettovarallisuus saadaan vähentämällä reaali- ja rahoitusvarallisuuden arvosta kotitalouksien velat. HFCS:ssä velat kerätään pääasiassa lainan vakuuden (oma asunto, muu asunto, muu vakuus / ei vakuutta) mukaan.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 23.9.2013

Jaa