Talouskriisi sosiaali-indikaattoreiden valossa

  1. Köyhyys- tai syrjäytymisriskin seuranta EU-politiikassa
  2. Pienituloisuus on huono mittari talouskriisin oloissa
  3. Muutokset materiaalisessa puutteessa suurimpia itäisessä Euroopassa
  4. Kriisi ilmenee peruselintasossa hitaasti
  5. Vajaatyöllisyys-mittari kuvaa parhaiten elinoloissa tapahtuvia muutoksia
  6. Kiinteä köyhyysraja tuo hyvin esiin pienituloisuuden kehityksen kriisiaikana
  7. Subjektiiviset arviot kertovat nopeasti kotitalouden taloudellisen tilanteen kehityksestä
  8. Hyvien aikojen mittari, joka vaatii tulkintaa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Hyvien aikojen mittari, joka vaatii tulkintaa

Köyhyys- ja syrjäytymisriskin mittari AROPE on keskeinen strategisen tason mittari EU:ssa. Sen käyttö sellaisenaan on kuitenkin vaativa tehtävä varsinkin talouskriisin oloissa. AROPE on ensisijaisesti "hyvien aikojen indikaattori". Sen tason muutokset eivät välttämättä kerro kovin paljon sosiaalisten olosuhteiden muutoksista varsinkaan vauraimmissa maissa, ja suhteellisen pienituloisuuden odotusten vastainen muutos taantumassa voi luoda vääränlaisen kuvan laman sosiaalisista seurauksista.

Yksittäiset subjektiiviset mittarit ovat osoittautuneet selkeämmiksi tilannekuvauksiksi kuin komposiitti-AROPE. AROPE-indikaattori näyttää vaativan sen osatekijöiden tarkastelua ja täydentävän tiedon – mediaanitulojen, pienituloisuusrajan, köyhyysvajeen, vaihtoehtoisten pienituloisuusrajojen, kotitalouksien rakennetta kuvaavien tietojen sekä työllisyys- ja työttömyystietojen – käyttöä sen tulkinnassa. AROPE soveltuu parhaiten maiden välisiin tasovertailuihin, ei lyhyen aikavälin vuosimuutosten tai suhdannevaikutusten analysointiin eikä yksittäisten maiden tilanteen analysointiin.

AROPEn tärkein tehtävä onkin pitää sosiaalinen ulottuvuus keskustelupöytien aiheena sekä muistuttaa ja kiinnittää huomiota sen poliittiseen merkitykseen. Indikaattorin analyyttinen tehottomuus aikana, jolloin tiedolle olisi eniten tarvetta, heikentää kuitenkin sen uskottavuutta.


Eikö mitään tapahtunutkaan?
Tapaukset Portugali ja Islanti

AROPE-indikaattorin soveltuvuudesta kriisiaikojen seurantaan toimivat esimerkkeinä Portugali ja Islanti, joiden kokemat kriisit ovat hyvin eriluonteisia. Inflaatiokin mutkistaa kaikkia havaintoja, sillä se on pysynyt kurissa euroalueella, toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

AROPEn perusteella köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus on pienempi Islannissa (13,7 %) kuin Portugalissa (24,4 %). Islannissa osuus on vuosina 2007–2010 kasvanut (+1,9 %-yksikköä) kun Portugalissa se on laskenut (–1,6 %-yksikköä).

Tunnuslukujen takana voi piillä aikamoista draamaa. AROPEn sisälle kurkkaamalla selviää, että Portugalissa pienituloisuus ja materiaalinen puute ovat vähentyneet yhteensä enemmän kuin vajaatyöllisyys on lisääntynyt. Pienituloisuuden lasku on kuitenkin seurausta keskitulojen putoamisesta, ja muutokset osittain kumoavat toisiaan. Portugalin pienituloisuusraja oli vuonna 2011 reaalisesti kymmenen prosenttia alempi kuin vuonna 2005. Onko Portugalin tilanne siis parantunut, kuten AROPE antaisi olettaa?

Islannissa AROPEn kasvu näyttää maltilliselta, ja sen taso on nousun jälkeenkin verrattain matala. Kasvun maltillisuus kuitenkin näyttää kyseenalaiselta tarkemmin tarkastellen. Mittarin sisällä materiaalinen puute ja vajaatyöllisyys lisääntyivät voimakkaammin kuin pienituloisuus väheni, ja vajaatyöllisyys jopa kaksinkertaistui vuosina 2007–2010.

Lisäksi pienituloisuuden näennäinen väheneminen peittää alleen toimeentulon heikkenemisen kaikissa tuloryhmissä. Islannin pienituloisuusraja oli noin 1,2 miljoonaa kruunua kulutusyksikköä kohden vuonna 2005. Islannissa on ollut kova inflaatio, ja ostovoimaltaan samanarvoinen raja olisi yli kaksi miljoonaa kruunua vuonna 2011. Muuttuva pienituloisuusraja kuitenkin alkoi pudota vuodesta 2007, koska mediaanitulot alenivat rajusti. Vuoden 2011 tulojakauman perusteella pienituloisuusraja oli enää 1,8 miljoonaa inflaation näivettämää kruunua, reaalisesti alempana kuin vuonna 2005. Tässä valossa suhteellisen pienituloisuuden aleneminen osoittautuu todella valheelliseksi tunnusluvuksi ainoan järkevän tulkinnan ollessa, että kaikkien köyhtyessä tuloerot todellakin tasoittuivat. Samaa tapahtui Britanniassakin, jossa pienituloisuusraja reaalisesti aleni viidenneksen vuodesta 2005 ja suhteellinen pienituloisuus aleni peräti 2,5 prosenttiyksikköä. Voiko AROPEn maltillista nousua Islannissa tai puolentoista prosenttiyksikön laskua Portugalissa pitää oikeina tilannekuvauksina?

Lähteet:

Eurostat. Europe 2020 Indicators. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/headline_indicators.

Eurostat. Income, Social Inclusion and Living Conditions. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/income_social_inclusion_living_conditions/introduction.

Eurostat 2010. Household Structure in the EU. Methodologies and Working Papers. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-RA-10-024/EN/KS-RA-10-024-EN.PDF.

Watson, Dorothy & Maître, Bertrand & Whelan, Christopher T. 2012. Work and Poverty in Ireland. An Analysis of the CSO Survey on Income and Living Conditions 2004–2010. Social Inclusion Report no 3. The Economic and Social Research Institute, Dublin.

–––––––

1  Tiedot ovat peräisin SILC-tutkimuksesta, jota julkaisee Eurostat (www.eurostat.ec.europa → statistics → database → income and living conditions).

2  Tehty osa-aikatyö lasketaan kokoaikaiseksi muunnettuna. Työikäisiksi jäseniksi luetaan kaikki 18–59-vuotiaat 18−24-vuotiaita opiskelijoita lukuun ottamatta. Indikaattorin laskennassa ei oteta lainkaan huomioon kotitalouksia, jotka koostuvat pelkästään lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 60 vuotta täyttäneistä henkilöistä.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 11.3.2013