Subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy epävarmuustekijöitä ja tulkinnallisuutta

  1. Subjektiivisen hyvinvoinnin sisältö
  2. Subjektiivisiin hyvinvointikysymyksiin vastaaminen
  3. Merkityksellinen elämä on monitulkintainen kysymys
  4. Vastaajan käsitykset ja käytetty vastausskaala vaikuttavat vastauksiin
  5. Maidenväliset vertailut edellyttävät tiedonkeruumenetelmien harmonisointia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Vastaajan käsitykset ja käytetty vastausskaala vaikuttavat vastauksiin

Osaa hyvinvointikysymyksistä kokeiltiin pilottitutkimuksessa varsinaisen Tulo- ja elinolotutkimuksen1 tiedonkeruun yhteydessä keväällä 2012. Samalla saatiin yleistä tietoa vastaajien suhtautumisesta kysymyksiin ja aiheeseen. Haastattelijapalautteen mukaan 27 prosenttia vastaajista piti aihetta tilastoviranomaiselle vieraana ja suhtautuminen vastaamiseen oli jonkin verran kielteisempää kuin muihin Tulo- ja elinolotutkimuksen kysymyksiin. Pienempi osa vastaajista piti tärkeänä, että tällaisia asioita kysellään (9 % suhtautuminen jonkin verran tavallista myönteisempää, 4 % suhtautuminen selvästi tavallista myönteisempää). Ensimmäistä kertaa tutkimuksessa mukana olleet vastaajat suhtautuivat kysymyksiin varauksellisemmin kuin 2.−4. paneelien vastaajat.

Pilottitutkimuksessa olivat mukana kysymykset 1, 2 sekä 11−15. Tavoitteena oli saada tietoa eri vastausskaalojen toimivuudesta kysymyksissä 11−15 sekä vastaajien yleisestä suhtautumisesta kysymyksiin. 44 kenttähaastattelua äänitettiin vastaajien luvalla, ja niiden perusteella tehtiin haastatteluvuorovaikutuskoodaus.

Vuorovaikutuksen koodaus on menetelmä, jolla arvioidaan lomakkeen ja kysymysten toimivuutta sekä ymmärrettävyyttä haastattelutilanteessa (van der Zouwen & Dijkstra 2002). Koodaus osoitti, että kysymyksiin vastaamisessa ei ollut merkittäviä ongelmia. Havaitut ongelmat liittyivät vastaus­skaalaan A, joka oli hankalampi lukea puhelimessa kuin skaala B. Vastausvaihtoehdoissa toistuvaa "osan ajasta" määrettä oli hankala seurata. Haastattelijat eivät aina huomanneet tunnetilakysymysten positiivisuuden/negatiivisuuden vaihtelua ja koodasivat vastauksia vääriin kategorioihin, esim. onnellisuuden ja masennuksen vastausluokkaan kaksi, vaikka haastateltava oli vastannut esim. olevansa onnellinen suurimman osan ajasta ja masentunut pienen osan ajasta. Skaalaan B tällaisia laatuongelmia ei liittynyt.

Sillä, miten vastausskaala ilmaistaan vastaajalle, on merkitystä tulosten kannalta. Pilottitutkimuksessa testattiin tunnekysymysten (kysymykset 11−15) kahta eri vastausskaalaa siten, että tutkimuksen 1. ja 4. paneeliin osallistuneet vastasivat skaalalla A ja 2. ja 3. paneeliin osallistuneet skaalalla B (ks. taulukko 2). Vastausjakaumissa on jopa 10 prosenttiyksikön eroja tutkimuspaneelien välillä riippuen käytetystä skaalasta (tarkempien vastausjakaumien esittely Kallio-Peltoniemi 2012b). Toisaalta erot liittyvät myös kysymyksen aiheeseen; esim. tyyneyttä ja rauhallisuutta mittaavassa kysymyksessä ei eroja juurikaan ollut, kun taas masennusta ja alakuloisuutta mittaavissa kysymyksissä erot olivat suurimmat. Ei ole siis yhdentekevää, miten vastaukset vastaajalle pohjustetaan, sillä kysymyksen muotoilu ja vastaamisen konteksti vaikuttavat tuloksiin. Kokonaan oma tutkimusaiheensa olisi selvittää, mistä erot johtuvat.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 11.3.2013