Uusi elämäntapa velkaannuttaa ja vaurastuttaa

  1. Miten varallisuutta kuvataan?
  2. Valtaosalla suomalaisista on asuntovarallisuutta
  3. Asuntoihin tarvitaan yhä enemmän lainarahaa
  4. Osake- ja rahastosijoittaminen lisääntyy
  5. Rahoitusvarallisuus on keskittynyt kaikkein suurituloisimmille
  6. Varallisuuteen ja velkaantumiseen liittyvät riskit ovat muuttuneet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Markku Säylä on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2012.

Valtaosa suomalaisten varallisuudesta on asuntovarallisuutta, mutta rahoitusvarallisuuden osuus on hitaasti kasvamassa. Rahoitusvarallisuus on kuitenkin keskittynyt hyvätuloisille kotitalouksille. Rahoitusmarkkinoiden muututtua myös varallisuuteen ja velkaantumiseen liittyvät riskit ovat muuttuneet ja lisääntyneet.

Kansakuntien hyvinvoinnin mittarina varallisuus on kestävämpi kuin yleisesti käytetty tulotaso. Kun kaikkia tuloja ei käytetä kulutukseen, jäljelle jääneet säästöt muodostavat varallisuutta. Oikeastaan vain nettomääräinen varallisuuden lisäys on vaurastumista. Lähes jokaisella ihmisellä on aikuiselämässään varallisuutta, vaikka sitä ei tulisi ajatelleeksi. Varallisuuden kehittyneintä astetta voidaan nimittää rikkaudeksi, kun taas köyhyys aineellisessa merkityksessä on rikkauden kääntöpuoli.

Velkaongelmien maailmassa saatetaan pohdiskella velkaantumisen ja varallisuuden kytköksiä. Liian löysän rahapolitiikan aikana saattaa syntyä tilanne, jolloin velalla hankittua varallisuutta jaetaan laajalti uudelleen, tulee vararikkoja ja varallisuuskuplat puhkeavat.

Kansantalous, joka rakentuu liiaksi tulevilta sukupolvilta otettujen "elintasolainojen" varaan, ei ehkä pysty lunastamaan tulevaisuudenlupauksia kasvusta ja tuottavuudesta. Talous ajautuu vaikeuksiin ja varallisuusarvot finanssi- ja asuntomarkkinoilla romahtavat.

Kotitalouksien käytössä olevat reaalihyödykkeet tyydyttävät välittömästi tarpeita. Asunnon tai vaikkapa auton omistaminen tuottaa palveluja, jotka voidaan rinnastaa kulutukseen. Varallisuuden ominaisuutena on arvon säilyminen. Kiinteän varallisuuden lisäksi kotitalouksilla on myös rahoitusvarallisuutta, joka usein tuottaa myös tuloja.

Varallisuus on saanut nykymaailmassa uusia ulottuvuuksia ja sen asema, sisältö ja jakaumat muuttuvat.

Miten varallisuutta kuvataan?

Varallisuutta voidaan kuvata useilla eri tavoilla. Varallisuuskäsitteet eroavat muun muassa sen perusteella, mitä omaisuuslajeja varallisuuteen lasketaan mukaan. Varallisuuden selvittämistä pidetään usein vaikeana varsinkin, jos halutaan saada hyvinvointitutkimuksissa käytettyjä jakaumatietoja. Kyselytutkimuksilla on saatu tietoja varallisuuden jakautumisesta kotitalouksien kesken, mutta varallisuuden tason kuvaamiseen ne eivät useinkaan riitä.

Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksen juuret ulottuvat 1980-luvulle, jolloin tehtiin vuoden 1987 Säästämis- ja velkaantumistutkimus otokseen perustuvana haastattelututkimuksena. Viimeisin haastatteluilla kerätty aineisto on vuoden 2004 Asumis- ja varallisuustutkimus. Haastattelumenetelmällä varallisuustietoja ei ole sen jälkeen enää kerätty. Tilastokeskuksen vuoden 2009 tutkimuksessa varallisuustiedot tuotettiin rekisteri- ja estimointimenetelmällä (ks. menetelmästä tarkemmin Tilastokeskus 2011).

Tilastoyksikkönä kaikissa tutkimuksissa on ollut kotitalous. Tutkimuksessa varallisuus tarkoittaa kotitalouden asuntojen ja kulkuneuvojen sekä talletusten, arvopapereiden sekä muiden rahavarojen käypää rahallista arvoa tutkimusvuoden lopussa.

Rajanveto tutkimukseen mukaan otettaviin ja poisjätettäviin tietoihin on osittain käytännöllisistä syistä johtuvaa. Haastatteluaikaa ei ole voitu venyttää liian pitkäksi ja taloudellisesti vähemmän merkitykselliset varallisuuslajit on jätetty pois. Myös varallisuuden arvostusongelmat vaikuttavat sisältöön. Luotettavan tiedon saanti tietyntyyppisestä varallisuudesta on vaikeaa.

Esimerkiksi kestohyödykkeiden ja arvoesineiden omistuksella voi olla varallisuuteen melko suuri vaikutus. Nykyisin kalliita laitteita, harrastusvälineitä ja kodinkoneita on paljon. Näistä hyödykkeistä tutkimuksessa ovat mukana vain kulkuvälineet.

Maidenvälisissä vertailuissa yritysvarallisuus ja eläkevarallisuus voivat vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Suomessa yritysvarallisuus on mukana kotitalouden varoissa lähinnä vain listaamattomien yritysten osakeomistuksen kautta.

Lakisääteinen eläkevakuutus ei ole mukana varallisuuskäsitteessä. Suomessa yksityisalojen työeläkejärjestelmässä on ollut jo järjestelmän alkuvaiheista 1960-luvulta lähtien käytössä osittain rahastoiva järjestelmä. Lakisääteisten työeläkevarojen määrä oli vuonna 2009 noin 63 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomi osallistuu vuoden 2009 Varallisuustutkimuksen aineistolla Euroopan keskuspankin (EKP) varallisuustutkimushankkeeseen (HFCN). Suomen kotitalouksien varallisuuden tason vertailu muihin maihin tulee mahdolliseksi, kun EKP:n tulokset valmistuvat helmikuussa 2013.

Euroopan keskuspankin tutkimuksen varallisuusmuuttujat on tuotettu tulo- ja elinolotutkimuksen otokselle pääasiassa rekistereistä saatavien tietojen ja lisäksi joidenkin estimointimenetelmien avulla. Muissa euroalueen maissa tietojenkeruussa käytetään perinteistä haastattelumenetelmää. Varallisuustietojen kattavuus ja tietojenkeruumenetelmän erot voivat näkyä myös tutkimustuloksissa. Erot tulevat esiin varsinkin, jos varallisuuden koostumusta tarkastellaan yksityiskohtaisesti varallisuuslajeittain.

Suomessa rekistereiden käyttöä tutkimusaineistojen kokoamisessa arvostetaan ja tietojen luotettavuus surveyaineistoihin verrattuna on ilmeisen hyvä.

Rekisterilähteet eivät kuitenkaan automaattisesti takaa luotettavampaa tietoa. Niihin liittyy paljon määrittely- ja rajausongelmia, joita varallisuusaineistojen kokoamisessakin on jouduttu ratkomaan. Rekistereiden hallinnollinen rationaalisuus ei aina ole sama kuin järkevyys tutkimusongelman kannalta.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 11.3.2013

Jaa