Perheen tulotaso ei vaikuta merkittävästi lasten ajankäyttöön

  1. Lapset ovat oman ajankäyttönsä parhaita asiantuntijoita
  2. Perheen tulotaso vaikuttaa lasten kotitaloustöiden määrään
  3. Pienituloisten perheiden lapset lukevat muita enemmän
  4. Perheen tulotaso ei vaikuta lasten kirjastokäynteihin
  5. Lasten ajankäytössä on vielä paljon tutkittavaa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Perheen tulotaso vaikuttaa lasten kotitaloustöiden määrään

Taulukossa 1 on kuvattu 10–17-vuotiaiden lasten ajankäytön rakennetta perheen tulotason sekä lapsen sukupuolen mukaan. Taulukon luvut ovat kaikkien viikonpäivien keskiarvotietoja.

Taulukko 1. 10–17-vuotiaiden lasten ajankäyttö sukupuolen ja tuloluokan mukaan vuosina 2009–2010. Minuuttia vuorokaudessa.

  Kaikki Pojat Tytöt
  Pieni-
tuloiset
Keski-
tuloiset
Suuri-
tuloiset
Pieni-
tuloiset
Keski-
tuloiset
Suuri-
tuloiset
Pieni-
tuloiset
Keski-
tuloiset
Suuri-
tuloiset
                   
Ansiotyö 14 3 14 14 1 10 14 5 18
Työmatkat 1 0 2 1 0 0 1 0 4
Ansiotyö yhteensä 15 3 15 15 1 10 15 5 22
                   
Kotitaloustyö 20 19 28 14 12 17 26 28 41
Huoltotyö 4 5 7 3 6 6 5 5 8
Muut kotityöt 7 5 7 5 3 10 8 7 3
Lastenhoito 2 1 2 0 0 0 3 1 3
Ostokset ja asiointi 14 13 13 8 7 16 20 21 9
Kotityöhön liittyvät matkat 8 8 8 6 6 8 11 11 8
Kotityö yhteensä 56 52 65 36 34 59 74 74 72
Nukkuminen 580 576 557 592 580 541 568 572 577
Ruokailu 69 72 80 72 73 81 66 70 80
Peseytyminen, pukeutuminen 44 48 51 41 40 41 48 59 62
Henkilökohtaiset tarpeet yhteensä 693 696 688 705 692 663 681 701 719
Koulunkäynti ja opiskelu 164 184 184 194 184 198 136 185 166
Koulumatkat 29 26 23 36 25 24 21 29 23
Vapaa-ajan opiskelu (ml. matkat) 1 2 5 0 0 3 1 3 8
Opiskelu yhteensä 193 212 212 231 209 225 158 217 196
                   
Osallistuva toiminta 4 5 10 5 4 19 3 7 0
Liikunta ja ulkoilu 58 55 49 60 65 59 57 42 37
Kulttuuri- ja huvitilaisuudet 13 5 13 7 4 15 19 6 11
Lukeminen 30 26 19 29 23 12 30 30 27
Radion kuuntelu 1 1 2 2 1 3 1 1 2
Television katselu 101 120 84 95 124 73 106 116 97
Seurustelu perheen kanssa 5 7 6 6 5 5 4 9 8
Seurustelu tuttavien kanssa 52 48 61 34 44 64 69 52 58
Atk-harrastus 82 104 88 100 127 94 66 76 81
Muut harrastukset 49 42 44 44 43 35 54 41 55
Muu vapaa-aika 27 20 18 22 19 23 31 20 10
Vapaa-ajan matkat 43 30 60 31 27 75 55 33 41
Vapaa-aika yhteensä 467 461 454 435 486 477 496 431 427
                   
Erittelemätön 17 15 5 18 17 6 17 13 4
                   
Yhteensä 440 440 440 440 440 440 440 440 440
                   
Tutkimuspäiviä 335 439 127 161 232 63 174 207 64

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Lapset tekevät ansiotyötä vähän, enimmillään vain noin 18 minuuttia vuorokaudessa. Pienituloisissa perheissä pojat tekevät ansiotyötä hieman enemmän kuin suurituloisten perheiden pojat. Tyttöjen tilanne on päinvastainen: suurituloisten perheiden tytöt tekevät ansiotyötä muita tyttöjä enemmän.

Lapset käyttävät aikaa kotityöhön vuorokaudessa yhteensä noin tunnin. Lasten kotityöajassa ei ole selviä perheen tulotason mukaisia eroja, mutta tyttöjen ja poikien kotityöhön kaiken kaikkiaan käyttämässä ajassa on eroja sekä sukupuolen että perheen tulotason mukaan. Pieni- ja keskituloiset pojat käyttävät kotityöhön yhteensä aikaa vain reilun puoli tuntia kun taas suurituloisissa perheissä pojat käyttävät kotityöhön lähes tunnin vuorokaudessa. Tyttöjen kotitöiden määrään perheen tulotasolla ei näyttäisi olevan vaikutusta, sillä tulotasosta riippumatta tytöt käyttävät kotityöhön aikaa reilun tunnin vuorokaudessa.

Tulos on yhteneväinen Bonken (2010) tutkimuksen kanssa. Hän kysyi lasten ajankäytöstä vanhemmilta ja havaitsi, että poikien kotitöihin käyttämä aika lisääntyy perheen tulojen kasvaessa. Bonken tutkimuksessa kotitalouden tuloilla ei ollut (tilastollisesti merkitsevää) yhteyttä tyttöjen kotitöiden määrään, mutta myös hänen tutkimuksessaan tytöt käyttivät poikia enemmän aikaa kotityöhön.

Kotityöhön käytetyn ajan tarkemmassa analyysissa voidaan havaita eroja tyttöjen ja poikien ajankäytössä. Ostoksilla käyntiin ja asiointiin käytetyssä ajassa ei ollut perheiden tulotason mukaisia eroja, mutta sukupuolierot olivat selvät. Suurituloisten perheiden pojat käyttivät eniten aikaa ostoksilla käyntiin, mutta tyttöjen joukossa innokkaimmat shoppailijat olivat pieni- ja keskituloisista perheistä.

Myös Yeungin ja Glauberin (2007) tutkimuksessa havaittiin, että parempituloiset lapset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja ostoksiin kuin pienituloiset lapset. Suurituloisten perheiden tyttöjen ajasta ostoksilla käyntiin kului 9 minuuttia, mutta pieni- ja keskituloisten perheiden tytöiltä noin 20 minuuttia vuorokaudessa. Onko kyse siitä, että suurituloisten perheiden tytöillä on vapaa-aikana harrastuksia eikä aika riitä ostoksilla käyntiin vai siitä, että pienempituloisten perheiden tytöt viettävät vapaa-aikaa ostoskeskuksissa? Vai johtuuko ero siitä, että pienempituloiset lapset joutuvat käyttämään paljon aikaa ostosten tekemiseen, koska rahaa on vähän ja ostoksia pitää harkita huolellisemmin?

Kotitaloustyön tekemisessä tyttöjen ja poikien ajankäyttö eroaa selvästi perheen tulotason mukaan. Suurituloisten perheiden lapset tekevät muita enemmän kotitaloustyötä, johon kuluu esimerkiksi ruuan valmistamista, siivousta, asioiden pesua ja vaatehuoltoa. Suurituloisten perheiden pojat käyttävät näihin toimintoihin enemmän aikaa kuin pieni- ja keskituloisten perheiden pojat. Lisäksi havaittiin, että pieni- ja keskituloisten perheiden tytöt tekevät vähemmän kotitaloustöitä kuin suurempituloisten perheiden tytöt.

Henkilökohtaisiin tarpeisiin kuuluvista toiminnoista lapset käyttävät eniten aikaa nukkumiseen: lapset nukkuvat noin 9,5 tuntia vuorokaudessa. Perheen tulojen mukaan tarkasteltuna nukkumisen määrässä ei ole merkittäviä eroja lasten välillä – mainittakoon kuitenkin, että suurituloisten perheiden pojat nukkuvat jonkin verran vähemmän kuin muut lapset. Poikien peseytymiseen ja pukeutumiseen käyttämässä ajassa ei ole merkittäviä perheen tulotasoon liittyviä eroja, mutta tyttöjen henkilökohtaiseen hygieniaan ja pukeutumiseen käyttämä aika lisääntyy perheen tulotason noustessa.

Lapsen säännöllistä ateriointia sekä perheen yhteisten aterioitten merkitystä on korostettu lapsen terveiden ruokailutottumusten kehittymisen kannalta (Hammons & Fiese 2011). Perheen yhdessä ateriointiin liittyy myös monenlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhdessäolon kokemuksia. Emme tarkastele näitä kysymyksiä tässä yhteydessä sen tarkemmin, mutta tuloksista on havaittavissa, että pienituloisten perheiden lapset käyttävät vuorokaudessa vähemmän aikaa ruokailuun kuin suurituloisempien perheiden lapset. Tämä ero on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Suurituloisissa perheissä lapset aterioivat säännöllisemmin ja osallistuvat muita useammin perheen yhteiselle aterialle (Lehto ym. 2009; Ojala ym. 2006).

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 11.3.2013