Perheen tulotaso ei vaikuta merkittävästi lasten ajankäyttöön

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Mia Hakovirta on sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Turun yliopistossa, Hannu Pääkkönen on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä ja Anna-Maria Tenojoki on yliopisto-opettaja Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2012.

Keski- ja suurituloisten perheiden tytöt käyttävät enemmän aikaa koulutyöhön ja harrastavat soittamista enemmän kuin pienituloisten perheiden tytöt. Suurituloisten perheiden pojat puolestaan tekevät enemmän kotitöitä kuin pieni- ja keskituloisten perheiden pojat. Perheen tulotasosta johtuvat ajankäytön erot ovat kuitenkin Suomessa kohtuullisen pieniä.

Lasten ajankäyttö on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lasten vapaa-aika on lisääntynyt, ruutuajan osuus arjessa on kasvanut, mutta liikuntaan, ulkoiluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen käytetty aika on vähentynyt (Pääkkönen 2007; Österbacka 2010; Miettinen & Rotkirch 2012). Nykyisin lapsilla on paljon harrastuksia, ja monet viettävät vapaa-aikaansa internetissä, kerhoissa, järjestöissä tai yhdistyksissä (Pääkkönen 2007). Myös vanhempien työn asettamat vaatimukset luovat kiirettä, johon lapsi ei pysty vaikuttamaan millään tavalla (Miettinen & Rotkirch 2012).

Lapsiperheiden ja lasten ajankäyttöä muokkaavat monet yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset kuten tuloerojen ja lapsiköyhyyden kasvu. Samaan aikaan kun tuloerot ovat kasvaneet, on nykylapsuudesta tullut entistä kulutuskeskeisempää (Wilska 2008; Pugh 2009). Suomalaisissa tutkimuksissa onkin havaittu, että nimenomaan lasten rahankäyttö vapaa-aikana jakaa ja erottelee lapsia. Suurituloisissa perheissä rahaa on mahdollista käyttää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin, ja lapsillakin on mahdollisuus kuluttaa rahaa vapaa-aikaan. Lapset saavat myös itse vapaammin määrätä, miten ja mihin rahaa kulutetaan. (Pajunen 2007; Niemelä & Raijas 2010.)

Taloudellinen eriarvoisuus ja elämänmuotojen eriytyminen heijastuvat monella tapaa lasten ajankäyttöön. Lasten ajankäytön rakenne ja se, keiden kanssa he aikaansa viettävät, vaihtelee tulotasoltaan erilaisissa perheissä (esim. Yeung & Glauber 2007). Pienituloisissa lapsiperheissä vanhempien mahdollisuus tukea taloudellisesti esimerkiksi lasten koulunkäyntiä, harrastuksia ja vapaa-ajanviettoa voi olla vähäistä.

Esping-Andersenin (2009) mukaan lapsuudessa luodaan lasten sosiaalisen pääoman kehityksen perusta. Erilaisessa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevilla vanhemmilla on erilaiset mahdollisuudet sijoittaa sekä taloudellisia resursseja että aikaa lasten kasvua ja kehitystä tukevaan toimintaan. Tämä voi voimistaa lapsiperheiden taloudellisen kahtiajakautumisen vaikutuksia ja haitata lasten sosiaalisen pääoman kehittymistä pienituloisissa perheissä.

Artikkelissa tarkastellaan 10–17-vuotiaiden vanhempiensa kotona asuvien lasten ajankäyttöä ja harrastuksia. Valtaosa tarkastelussa mukana olevista lapsista (93 prosenttia) on pääasialliselta toiminnaltaan opiskelijoita. Lasten kotitaloudet on jaettu tuloluokkiin kotitalouden henkilöä kohti laskettujen tulojen perusteella siten, että 1.–3. tulokymmenyksiin kuuluvat ovat pienituloisia, 4.–7. tulokymmenyksiin kuuluvat keskituloisia ja 8.–10. tulokymmenyksiin kuuluvat suurituloisia.

Olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten perheen taloudellinen tilanne heijastuu lasten ja nuorten ajankäyttöön, ja ennen kaikkea vapaa-aikaan ja koulunkäyntiin sekä kavereiden kanssa vietettyyn aikaan. Lasten ajankäyttöä analysoimalla voidaan tehdä näkyväksi lasten arkea. Tutkimuksen aineistona ovat 10–17-vuotiaiden lasten täyttämät ajankäyttöpäiväkirjat, jotka Tilastokeskus keräsi vuosina 2009–2010 (ks. Pääkkönen & Hanifi 2011).

Tutkimus on sitoutunut lapsuudentutkimuksen paradigmaan, jossa korostetaan lasten oikeutta tulla kuulluiksi ja osallisiksi lasten omaa elämää ja arkea koskevissa tutkimuksissa (esim. Alanen 2009; Karlsson 2012). Epäloogisesti lapsuutta tai lasten ajankäyttöä koskevaa tietoa ei useinkaan ole kerätty lapsilta, vaikka lapset itse voivat tuottaa rehellisintä tietoa omasta elämästään. Ben-Arieh ja Ofir (2002) korostavat, että jos haluamme ymmärtää paremmin lasten ajankäytön ja hyvinvoinnin rakenteita, tarvitsemme tutkimusta, jossa kohdejoukkona on koko lapsiväestö ja tietoa on kerätty lapsilta. Ajankäyttötutkimuksessa lasten ajankäyttöpäiväkirjan ohjeet ja esimerkit on mukautettu lapsen elämään sopiviksi, ja päiväkirjamenetelmän on testeissä todettu olevan luotettavampi kuin tavallisen kyselylomakkeen, koska päiväkirja koskee "tässä ja nyt" -tilannetta (Järvensivu 2007).

Lapset ovat oman ajankäyttönsä parhaita asiantuntijoita

Lapsiperheiden ajankäyttöä tutkittaessa saadaan arvokasta tietoa myös lasten ajankäytöstä. Kaikissa lasten ajankäyttöä tarkastelevissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan noudatettu sellaisia lapsuudentutkimukselle ominaisia asetelmia ja näkökulmia, joissa lapset itse toimivat tiedontuottajina ja joissa lapsinäkökulma on ollut mukana koko tutkimusprosessin ajan, vaan tietoa lasten ajankäytöstä on kysytty esimerkiksi lapsen vanhemmilta.

Seuraavaksi tarkastelemme muutamia ajankäyttötutkimuksia, joissa lapset ovat itse olleet tuottamassa tietoa omasta ajankäytöstään. Kiinnitämme huomiota erityisesti siihen, miten perheen taloudellinen tilanne muokkaa lasten ajankäyttöä. Lasten ajankäyttö on monella tavalla yhteydessä vanhempien ja perheen tilanteeseen kuten vanhempien työssäkäyntiin ja perheen toimeentuloon.

Useissa aikaisemmissa lasten ajankäyttöä tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu selviä perheen tulotason ja sosioekonomisen aseman mukaisia ajankäytön eroja sekä lasten tekemisissä että siinä, keiden kanssa he viettävät aikaansa (esim. Bianchi & Robinson 1997; Yeung & Glauber 2007). Yeung ja Glauber (2007) tutkivat vanhempien taloudellisen aseman vaikutusta lasten ajankäyttöön Yhdysvalloissa lasten ajankäyttöpäiväkirjojen ja kyselyaineiston avulla. Heidän tuloksensa osoittivat, että vanhempien tuloilla on selkeä yhteys lasten ajankäyttöön.

Ensinnäkin tulotasoltaan erilaisissa perheissä lasten ajankäytön rakenne on selvästi erilainen. Lapset, joiden perheiden taloudellinen tilanne oli hyvä, viettivät muita enemmän aikaansa lukien ja tietokoneen äärellä. Köyhien perheiden lapset sen sijaan katsoivat enemmän televisiota kuin parempituloisten perheiden lapset. Parempituloisten perheiden lapset käyttivät muita lapsia enemmän aikaansa kotitöihin ja ostoksiin. Perheen tulotaso oli yhteydessä myös lasten sosiaaliseen aktiivisuuteen.

Köyhät lapset viettivät selvästi vähemmän aikaa isiensä kanssa kuin varakkaampien perheiden lapset. Köyhissä perheissä isät olivat myös vähemmän aikaa lastensa saatavilla. Äitien kanssa käytetyn ajan määrä ei vaihdellut eri tuloluokissa. Myös lasten ajankäytössä muiden sukulaisten kanssa oli eroja: köyhien ja pienituloisten perheiden lapset viettivät selvästi enemmän aikaa sukulaistensa kanssa kuin parempituloisten perheiden lapset. Köyhemmät lapset kuitenkin viettivät enemmän aikaa yksin kuin varakkaampien perheiden lapset. (Yeung & Glauber 2007.)

Bianchin ja Robinsonin (1997) tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettujen vanhempien lapset opiskelivat ja lukivat muita lapsia enemmän ja katsoivat televisiota vähemmän. Vanhempien koulutuksen ja lasten kotitöiden tekemisen välillä ei sen sijaan ollut yhteyttä. Toisin kuin odotettiin, kokoaikatyössä käyvien äitien lapset katsoivat selvästi vähemmän televisiota kuin kotona olevien äitien. Bianchin ja Robinsonin mukaan tulokset tukevat oletusta, että vanhempien koulutus ennakoi parhaiten tulevan sosiaalisen pääoman määrän.

Suomessa lasten ajankäyttöä on tutkittu monista näkökulmista ja monenlaisilla aineistoilla, mutta vain harvassa tutkimuksessa ajankäyttöä on tarkasteltu perheen taloudellisen tilanteen kannalta (ks. Pääkkönen 2010, 78–81). Joitakin tutkimuksia toki on tehty. Lehdon ym. (2009) tutkimuksessa havaittiin, että korkeamman sosioekonomisen aseman omaavien vanhempien lapset käyttivät muita lapsia enemmän aikaa liikunnan harrastamiseen, viettivät vähemmän aikaa television ja tietokoneen ääressä sekä nukkuivat pidempiä yöunia (Lehto ym. 2009).

Miettisen ja Rotkirchin (2012) mukaan kotona ruokailu viikonloppuisin ja vapaapäivinä oli muita yleisempää ylempien toimihenkilöiden perheissä ja harvinaisempaa alempien toimihenkilöiden perheissä. Kaiken kaikkiaan perheen korkea sosioekonominen asema on yhteydessä lasten terveellisempiin elintapoihin ja ajankäyttötottumuksiin.

Eräässä laadulliseen aineistoon pohjautuvassa haastattelututkimuksessa selvitettiin taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia lasten arkeen (Hakovirta & Rantalaiho 2012). Siinä havaittiin, että varakkaamman lapsen vapaa-aika on aktiivista ja hänellä on paljon harrastuksia. Varakkaamman lapsen vapaa-ajassa keskeiseksi nousi myös sosiaalisuus, mikä ilmeni siinä, että aikaa vietetään muiden ihmisten seurassa joko harrastuksissa tai ystävien kanssa kahvilassa, shoppailemassa tai elokuvissa – siis sellaisissa toiminnoissa, joihin tarvitaan rahaa.

Perheen heikko taloudellinen tilanne puolestaan vaikutti selvästi siihen, miten lapsi voi vapaa-aikaansa viettää. Köyhän perheen lapsi voi jäädä helposti kaveriryhmän ulkopuolelle, koska hänellä ei ole rahaa. Tämä taas voi vaikuttaa lasten väliseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen, sillä lasten vertaissuhteiden muodostumisessa samat intressit kuten jokin yhteinen harrastus ovat tärkeitä.

Sivun alkuun

Perheen tulotaso vaikuttaa lasten kotitaloustöiden määrään

Taulukossa 1 on kuvattu 10–17-vuotiaiden lasten ajankäytön rakennetta perheen tulotason sekä lapsen sukupuolen mukaan. Taulukon luvut ovat kaikkien viikonpäivien keskiarvotietoja.

Taulukko 1. 10–17-vuotiaiden lasten ajankäyttö sukupuolen ja tuloluokan mukaan vuosina 2009–2010. Minuuttia vuorokaudessa.

  Kaikki Pojat Tytöt
  Pieni-
tuloiset		 Keski-
tuloiset		 Suuri-
tuloiset		 Pieni-
tuloiset		 Keski-
tuloiset		 Suuri-
tuloiset		 Pieni-
tuloiset		 Keski-
tuloiset		 Suuri-
tuloiset
                   
Ansiotyö 14 3 14 14 1 10 14 5 18
Työmatkat 1 0 2 1 0 0 1 0 4
Ansiotyö yhteensä 15 3 15 15 1 10 15 5 22
                   
Kotitaloustyö 20 19 28 14 12 17 26 28 41
Huoltotyö 4 5 7 3 6 6 5 5 8
Muut kotityöt 7 5 7 5 3 10 8 7 3
Lastenhoito 2 1 2 0 0 0 3 1 3
Ostokset ja asiointi 14 13 13 8 7 16 20 21 9
Kotityöhön liittyvät matkat 8 8 8 6 6 8 11 11 8
Kotityö yhteensä 56 52 65 36 34 59 74 74 72
Nukkuminen 580 576 557 592 580 541 568 572 577
Ruokailu 69 72 80 72 73 81 66 70 80
Peseytyminen, pukeutuminen 44 48 51 41 40 41 48 59 62
Henkilökohtaiset tarpeet yhteensä 693 696 688 705 692 663 681 701 719
Koulunkäynti ja opiskelu 164 184 184 194 184 198 136 185 166
Koulumatkat 29 26 23 36 25 24 21 29 23
Vapaa-ajan opiskelu (ml. matkat) 1 2 5 0 0 3 1 3 8
Opiskelu yhteensä 193 212 212 231 209 225 158 217 196
                   
Osallistuva toiminta 4 5 10 5 4 19 3 7 0
Liikunta ja ulkoilu 58 55 49 60 65 59 57 42 37
Kulttuuri- ja huvitilaisuudet 13 5 13 7 4 15 19 6 11
Lukeminen 30 26 19 29 23 12 30 30 27
Radion kuuntelu 1 1 2 2 1 3 1 1 2
Television katselu 101 120 84 95 124 73 106 116 97
Seurustelu perheen kanssa 5 7 6 6 5 5 4 9 8
Seurustelu tuttavien kanssa 52 48 61 34 44 64 69 52 58
Atk-harrastus 82 104 88 100 127 94 66 76 81
Muut harrastukset 49 42 44 44 43 35 54 41 55
Muu vapaa-aika 27 20 18 22 19 23 31 20 10
Vapaa-ajan matkat 43 30 60 31 27 75 55 33 41
Vapaa-aika yhteensä 467 461 454 435 486 477 496 431 427
                   
Erittelemätön 17 15 5 18 17 6 17 13 4
                   
Yhteensä 1 440 1 440 1 440 1 440 1 440 1 440 1  440 1 440 1 440
                   
Tutkimuspäiviä 335 439 127 161 232 63 174 207 64

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Lapset tekevät ansiotyötä vähän, enimmillään vain noin 18 minuuttia vuorokaudessa. Pienituloisissa perheissä pojat tekevät ansiotyötä hieman enemmän kuin suurituloisten perheiden pojat. Tyttöjen tilanne on päinvastainen: suurituloisten perheiden tytöt tekevät ansiotyötä muita tyttöjä enemmän.

Lapset käyttävät aikaa kotityöhön vuorokaudessa yhteensä noin tunnin. Lasten kotityöajassa ei ole selviä perheen tulotason mukaisia eroja, mutta tyttöjen ja poikien kotityöhön kaiken kaikkiaan käyttämässä ajassa on eroja sekä sukupuolen että perheen tulotason mukaan. Pieni- ja keskituloiset pojat käyttävät kotityöhön yhteensä aikaa vain reilun puoli tuntia kun taas suurituloisissa perheissä pojat käyttävät kotityöhön lähes tunnin vuorokaudessa. Tyttöjen kotitöiden määrään perheen tulotasolla ei näyttäisi olevan vaikutusta, sillä tulotasosta riippumatta tytöt käyttävät kotityöhön aikaa reilun tunnin vuorokaudessa.

Tulos on yhteneväinen Bonken (2010) tutkimuksen kanssa. Hän kysyi lasten ajankäytöstä vanhemmilta ja havaitsi, että poikien kotitöihin käyttämä aika lisääntyy perheen tulojen kasvaessa. Bonken tutkimuksessa kotitalouden tuloilla ei ollut (tilastollisesti merkitsevää) yhteyttä tyttöjen kotitöiden määrään, mutta myös hänen tutkimuksessaan tytöt käyttivät poikia enemmän aikaa kotityöhön.

Kotityöhön käytetyn ajan tarkemmassa analyysissa voidaan havaita eroja tyttöjen ja poikien ajankäytössä. Ostoksilla käyntiin ja asiointiin käytetyssä ajassa ei ollut perheiden tulotason mukaisia eroja, mutta sukupuolierot olivat selvät. Suurituloisten perheiden pojat käyttivät eniten aikaa ostoksilla käyntiin, mutta tyttöjen joukossa innokkaimmat shoppailijat olivat pieni- ja keskituloisista perheistä.

Myös Yeungin ja Glauberin (2007) tutkimuksessa havaittiin, että parempituloiset lapset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja ostoksiin kuin pienituloiset lapset. Suurituloisten perheiden tyttöjen ajasta ostoksilla käyntiin kului 9 minuuttia, mutta pieni- ja keskituloisten perheiden tytöiltä noin 20 minuuttia vuorokaudessa. Onko kyse siitä, että suurituloisten perheiden tytöillä on vapaa-aikana harrastuksia eikä aika riitä ostoksilla käyntiin vai siitä, että pienempituloisten perheiden tytöt viettävät vapaa-aikaa ostoskeskuksissa? Vai johtuuko ero siitä, että pienempituloiset lapset joutuvat käyttämään paljon aikaa ostosten tekemiseen, koska rahaa on vähän ja ostoksia pitää harkita huolellisemmin?

Kotitaloustyön tekemisessä tyttöjen ja poikien ajankäyttö eroaa selvästi perheen tulotason mukaan. Suurituloisten perheiden lapset tekevät muita enemmän kotitaloustyötä, johon kuluu esimerkiksi ruuan valmistamista, siivousta, asioiden pesua ja vaatehuoltoa. Suurituloisten perheiden pojat käyttävät näihin toimintoihin enemmän aikaa kuin pieni- ja keskituloisten perheiden pojat. Lisäksi havaittiin, että pieni- ja keskituloisten perheiden tytöt tekevät vähemmän kotitaloustöitä kuin suurempituloisten perheiden tytöt.

Henkilökohtaisiin tarpeisiin kuuluvista toiminnoista lapset käyttävät eniten aikaa nukkumiseen: lapset nukkuvat noin 9,5 tuntia vuorokaudessa. Perheen tulojen mukaan tarkasteltuna nukkumisen määrässä ei ole merkittäviä eroja lasten välillä – mainittakoon kuitenkin, että suurituloisten perheiden pojat nukkuvat jonkin verran vähemmän kuin muut lapset. Poikien peseytymiseen ja pukeutumiseen käyttämässä ajassa ei ole merkittäviä perheen tulotasoon liittyviä eroja, mutta tyttöjen henkilökohtaiseen hygieniaan ja pukeutumiseen käyttämä aika lisääntyy perheen tulotason noustessa.

Lapsen säännöllistä ateriointia sekä perheen yhteisten aterioitten merkitystä on korostettu lapsen terveiden ruokailutottumusten kehittymisen kannalta (Hammons & Fiese 2011). Perheen yhdessä ateriointiin liittyy myös monenlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhdessäolon kokemuksia. Emme tarkastele näitä kysymyksiä tässä yhteydessä sen tarkemmin, mutta tuloksista on havaittavissa, että pienituloisten perheiden lapset käyttävät vuorokaudessa vähemmän aikaa ruokailuun kuin suurituloisempien perheiden lapset. Tämä ero on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Suurituloisissa perheissä lapset aterioivat säännöllisemmin ja osallistuvat muita useammin perheen yhteiselle aterialle (Lehto ym. 2009; Ojala ym. 2006).

Sivun alkuun

Pienituloisten perheiden lapset lukevat muita enemmän

Nukkumisen ohella suuri osa lasten ajasta kuluu koulunkäyntiin. Koulumatkoihin käytetyssä ajassa ei ole suuria sukupuolen tai perheen tulotason mukaisia eroja. Sen sijaan varsinaiseen koulunkäyntiin ja opiskeluun käytetyssä ajassa on eroa: pojat käyttävät tyttöjä enemmän aikaa koulunkäyntiin ja opiskeluun. Pienituloisten perheiden lapset käyttävät vähemmän aikaa koulunkäyntiin kuin keski- ja suurituloisten perheiden lapset. Tyttöjen ja poikien välillä on tässä kuitenkin selkeitä eroja. Pienituloisten ja suurituloisten perheiden pojat käyttävät enemmän aikaa koulunkäyntiin kuin keskituloisten perheiden pojat. Sen sijaan pienituloisten perheiden tytöt käyttävät selvästi vähemmän aikaa koulunkäyntiin kuin keski- ja suurituloisten perheiden tytöt.

Vapaa-ajalla lapset harrastavat, ulkoilevat ja katsovat televisiota. Lapset viettävät tv:n äärellä vajaat pari tuntia vuorokaudessa. Toiseksi eniten aikaa kuluu atk-laitteiden kanssa ja kolmanneksi eniten liikunnan ja urheilun parissa. Näissäkin toiminnoissa havaitaan perheen tulotason mukaisia eroja. Suurituloisten perheiden lapset – niin pojat kuin tytötkin – katsovat vähemmän tv:tä kuin pieni- ja keskituloisten perheiden lapset. Nämä tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa (Bianchi & Robinson 1997; Yeung & Glauber 2007; Lehto ym. 2009).

Pieni- ja keskituloisten perheiden pojat sen sijaan käyttävät enemmän aikaa atk-harrastukseen kuin suurituloisten perheiden pojat. Tytöt käyttävät atk-harrastukseen selvästi poikia vähemmän aikaa, mutta pienituloisten perheiden tytöt käyttävät suurituloisten perheiden lapsia vähemmän aikaa atk-laitteiden parissa. Liikunta- ja urheiluharrastuksiin käytetään noin tunti päivässä. Pojilla perheen tulotaso ei vaikuta liikunta- ja urheiluharrastuksiin käytettyyn aikaan, mutta pienituloisten perheiden tyttöjen aikaa kuluu enemmän liikunnan ja urheilun parissa kuin suurempituloisten perheiden tyttöjen.

Selvimmin perheen tulotason vaikutukset ilmenevät vapaa-ajan matkoihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen käytetyssä ajassa sekä lukuharrastuksessa. Pienituloisten perheiden lapset lukevat muita lapsia enemmän. Niinpä esimerkiksi pienituloiset pojat lukevat noin puoli tuntia päivässä, mutta suurituloiset pojat vain noin 10 minuuttia päivässä. Tyttöjen lukemisessa ei ole tulotason mukaista eroa. Tuttavien kanssa seurusteluun pienituloisten perheiden pojat käyttävät selvästi vähemmän aikaa kuin keski- ja suurituloisten perheiden pojat. Tyttöjen osalta tilanne on lähes päinvastainen: pienituloisten perheiden tytöt käyttävät aikaa tuttavien kanssa seurusteluun enemmän kuin keski- ja suurituloisten perheiden tytöt.

Perheen toimeentulo vaikuttaa myös lasten vapaa-ajan matkoihin, joihin sisältyy matkustelun ohella lasten arkinen liikkuminen paikasta toiseen. Suurituloisten perheiden lapset käyttävät selvästi eniten aikaa vapaa-ajan matkusteluun. Poikien joukossa ero on suurin: suurituloisten perheiden poikien ajasta kuluu yli tunti vapaa-ajan matkoihin, mutta pienituloisten perheiden poikien ajasta vain puoli tuntia vuorokaudessa. Pienituloisten perheiden tytöt sen sijaan käyttävät selvästi enemmän aikaa vapaa-ajan matkusteluun kuin keski- tai suurituloisten perheiden tytöt.

Sivun alkuun

Perheen tulotaso ei vaikuta lasten kirjastokäynteihin

Monet lasten harrastukset eivät ole jokapäiväisiä toimintoja, joten niistä ei ole päivittäin tietoa tutkimuspäiväkirjoissa. Sen vuoksi analysoimme lasten kulttuuriharrastuksia haastattelutietojen avulla, jolloin voimme kartoittaa lasten vapaa-aikaa vuorokautta pidemmältä ajanjaksolta. Tiedot perustuvat 513 lapsen haastatteluihin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että perheen tulotasolla on selvä yhteys siihen, miten lapset vapaa-aikaansa viettävät (esim. Hakovirta & Rantalaiho 2012).

Taulukossa 2 on tietoja siitä, kuinka suuri osuus eri tuloluokkiin kuuluvien perheiden lapsista on käynyt vapaa-ajan kulttuuritapahtumissa 12 kuukauden aikana. Niin elokuvissa, tanssiesityksissä, konserteissa, kirjastossa kuin taidenäyttelyissäkin vuoden aikana käyneiden osuus kasvaa tulojen mukaan.

Taulukko 2. 10–17-vuotiaiden lasten kulttuuri- ja huvitilaisuuksissa käyminen tuloluokan mukaan vuosina 2009–2010. Prosenttia.

Käynyt 12 kuukauden aikana Pienituloiset Keskituloiset Suurituloiset
Elokuvissa 77 82 88
Teatterissa 38 46 36
Tanssiesityksessä 25 28 34
Konsertissa 44 52 64
Taidenäyttelyssä tai taidemuseossa 51 52 57
Muussa museossa 53 47 46
Kirjastossa 92 93 95
Katsomassa urheilukilpailuja 53 61 59

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Suurituloisten perheiden lapsista 88 prosenttia on käynyt elokuvissa 12 kuukauden sisällä, kun keskituloisista elokuvissa on käynyt 82 ja pienituloisista 77 prosenttia. Konsertissa on vuoden aikana käynyt 64 prosenttia suurituloisten perheiden lapsista, mutta pienituloisten lapsista 44 prosenttia. Teatterissa tai urheilukilpailuissa käyneiden osuudet sen sijaan ovat suurimmat keskituloisten perheiden lasten joukossa. Pienituloisten perheiden lapset taas ovat muita yleisemmin käyneet museossa vuoden aikana. Yli 90 prosenttia lapsista on käynyt kirjastossa vuoden sisällä, eikä tuloluokkien välillä ollut tässä merkittäviä eroja.

Soittaminen ja kuvataiteet ovat lasten yleisimmät kulttuuriharrastukset (taulukko 3), ja harrastamisen yleisyys vaihtelee tuloluokittain. Soittimen soittaminen on yleisintä suurituloisten perheiden lapsilla: 39 prosenttia soittaa jotain soitinta. Keskituloisten lapsilla soittavien osuus on 36 ja pienituloisten lapsilla 29 prosenttia. Pienituloisten perheiden lasten yleisin kulttuuriharrastus on kuvataide kuten piirtäminen tai maalaaminen. Pienituloisten lapsista 38 prosenttia harrastaa kuvataiteita ja suurituloisten perheiden lapsista 29 prosenttia. Pienituloisten perheiden lapset myös kuuluivat useammin harrastajateatteriin tai näytelmäkerhoon kuin keskituloisten tai suurituloisten lapset. Valokuvaus harrastuksena sen sijaan on yleisempi keski- ja suurituloisten kuin pienituloisten perheiden lapsilla.

Taulukko 3. 10–17-vuotiaiden lasten kulttuuriharrastukset tuloluokan mukaan vuosina 2009–2010. Prosenttia.

  Pienituloiset Keskituloiset Suurituloiset
       
Soittaa nykyisin jotain soitinta 29 36 39
Harrastaa laulamista 11 14 7
Kuuluu johonkin näytelmäkerhoon tai harrastajateatteriin 9 4 3
Harrastaa piirtämistä, maalaamista, posliininmaalausta, kuvanveistoa 38 31 29
Harrastaa valokuvausta 13 20 21

 

 

Sivun alkuun

Lasten ajankäytössä on vielä paljon tutkittavaa

Tilastokeskuksen vuosien 2009–2010 ajankäyttötutkimuksen perusteella näyttää siltä, että perheen tulotaso ei vielä merkittävästi muokkaa lasten ajankäyttöä Suomessa. Selvimmin tuloluokkien väliset erot tulivat esille kotitöihin, koulutyöhön ja vapaa-ajan matkoihin käytetyssä ajassa. Tyttöjen ja poikien ajankäytössä on kuitenkin suuria eroja. Keski- ja suurituloisissa perheissä tytöt käyttävät enemmän aikaa koulutyöhön ja vähemmän aikaa liikunta- ja urheiluharrastuksiin kuin pienituloisten perheiden tytöt. Poikien joukossa sen sijaan suurituloisten perheiden pojat tekevät pienituloisten perheiden poikia enemmän kotitöitä ja käyttävät selvästi enemmän aikaa vapaa-ajan matkoihin.

Lasten kulttuuriharrastuksissa on tuloluokkien mukaisia eroja. Suurituloisten perheiden lapset harrastavat yleisesti soittamista, kun taas kuvataiteet ovat yleisimpiä pienituloisten perheiden lasten keskuudessa. Erot ovat kuitenkin kohtuullisen pieniä, ja myös pienituloisten perheiden lapsilla soittaminen on toiseksi suosituin kulttuuriharrastus. Tulojen yhteys vapaa-ajan kulttuuritapahtumissa käymiseen on merkittävämpi: suurituloisten perheiden lapsilla näyttää olevan paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet käydä kulttuuritapahtumissa vapaa-aikanaan kuin pienituloisten perheiden lapsilla.

Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että 10–17-vuotiaita lapsia tarkasteltiin yhtenäisenä ryhmänä. Eri-ikäisten lasten ajankäytössä on kuitenkin eroja, joten jatkossa olisi mielekästä analysoida lasten ajankäyttöä ikäryhmittäin. Lasten ajatukset vapaa-ajasta ja sen vietosta sekä ylipäänsä ajankäytöstä muuttuvat iän myötä. Elinpiirin laajetessa esimerkiksi oman rahan ja kuluttamismahdollisuuksien merkitys lapsen arjessa kasvaa, minkä vuoksi lasten ajankäyttö voi eriytyä tulotasoltaan erilaisissa perheissä.

 

Lähteet:

Alanen, Leena 2009. Johdatus lapsuudentutkimukseen. Teoksessa: Leena Alanen & Kirsti Karila (toim.). Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Tampere: Vastapaino.

Ben-Arieh, Asher & Ofir, Anat 2002. Time for (More) Time Use Studies. Studying the Daily Activities of Children. Childhood 9:2.

Bianchi, Susanne M. & Robinson, John 1997. What Did You Do Today? Children's Use of Time, Family Composition, and the Acquisition of Social Capital. Journal of Marriage and the Family 59:2.

Bonke, Jens 2010. Children's housework. Are girls more active than boys? Electronic International Journal of Time Use Research 7:1.

Esping-Andersen, Gösta 2009. Incomplete revolution. Cambridge: Polity Press.

Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna 2012. Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali-ja terveysturvan tutkimuksia. Helsinki: Kela.

Hammons, Amber J. & Fiese, Barbara H. 2011. Is Frequency of Shared Family Meals Related to the Nutritional Health of Children and Adolescents? Pediatrics 127: 6.

Järvensivu, Marjaana 2007. Lapset lomaketutkimuksen vastaajina. Hyvinvointikatsaus 1/2007.

Karlsson, Liisa 2012. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja toiminnan poluilla. Teoksessa: Liisa Karlsson & Reeli Karimäki (toim.). Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Lehto, Reetta, & Corander, Clary & Ray, Carola & Roos, Eva 2009. Perheen sosioekonomisen aseman ja perherakenteen yhteydet alakouluikäisten lasten terveellisiin elintapoihin. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 46.

Miettinen, Anneli & Rotkirch, Anna 2012. Yhteistä aikaa etsimässä: lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Katsauksia. E: 42/2012. Väestöntutkimuslaitos.

Niemelä, Mikko & Raijas, Anu 2010. Lapsiperheiden kulutus ja perheen sisäinen päätöksenteko. Teoksessa: Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.). Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Ojala, Kristiina & Välimaa, Raili & Villberg, Jari & Kannas, Lasse & Tynjälä, Jorma 2006. Nuorten ateriarytmi. Kuka syö koulupäivinä säännöllisesti? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 43.

Pajunen, Airi 2007. Lapsiperheiden kulutusmenot. Teoksessa: Suomalainen lapsi 2007. Helsinki: Tilastokeskus.

Pugh, Allison 2009. Longing and Belonging. Parents, Children, and Consumer Culture. Berkeley: University of California Press.

Pääkkönen, Hannu 2007. Lasten ajankäyttö ja harrastukset. Teoksessa: Suomalainen lapsi 2007. Helsinki: Tilastokeskus.

Pääkkönen, Hannu 2010. Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Helsinki:Tilastokeskus.

Pääkkönen, Hannu & Hanifi, Riitta 2011. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Helsinki: Tilastokeskus.

Wilska, Terhi-Anna 2008. Lasten materialistiset kulutusasenteet ja kuluttajaksi sosiaalistuminen. Teoksessa: Anu Raijas & Terhi-Anna Wilska (toim.). Perhe kulutusyhteiskunnassa. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.

Yeung, Jean W. & Glauber, Rebecca 2007. Children's Time Use and Parental Involvement in Low-income Families. Teoksessa: Crane, Russell D. & Heaton, Tim B. (toim.). Handbook of Families and Poverty: Interdisciplinary Perspectives. Thousand Oaks: Sage.

Österbacka, Eva 2010. Familjens tidsanvänding – fokus på barn och unga. Teoksessa: Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.). Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

 

Päivitetty 11.3.2013