Suomalaisten vapaa-aika lisääntyy ja päivärytmit myöhentyvät
Ajankäytön muutokset 2000-luvulla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Hannu Pääkkönen on erikoistutkija ja Riitta Hanifi tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2012.

Suomalaisten ajankäytön jakautuminen nukkumiseen, ruokailuun, ansiotyöhön, opiskeluun, kotityöhön ja vapaa-aikaan on pysynyt melko vakaana kolmen vuosikymmenen ajan. Selvin muutos viime vuosikymmenellä oli taloudellisen taantuman aiheuttama ansiotyön väheneminen ja vapaa-ajan kasvu. Myös opiskeluun käytetty aika on vähentynyt 1970-luvun loppuun verrattuna, mutta nukkumiseen ja kotitöihin käytetty aika on pysynyt ennallaan.

Ajankäytön päivä- ja viikkorytmeissä on tapahtunut muutoksia kolmen vuosikymmenen aikana. Suomalaisten päivärytmi on myöhentynyt. Nukkumaan mennään nyt selvästi myöhemmin kuin vuonna 1979. Lauantain kotityöt aloitetaan myöhemmin kuin edellisinä vuosikymmeninä, ja sunnuntaina ulkoillaan entistä myöhemmin.

Viikonlopun päivät ovat lähentyneet ajankäytöltään toisiaan. Lauantain ja sunnuntain ero kotitöiden tekemisessä on kaventunut, koska kotitöitä tehdään lauantaina vähemmän kuin ennen. Vapaa-aikaa oli vielä 1980-luvun lopulla enemmän sunnuntaina kuin lauantaina, mutta nyt vapaa-ajan määrä on lauantaina ja sunnuntaina lähes yhtä suuri.

Vuodenaika määrää ajankäytön rytmin

Ajankäyttötutkimuksen koko vuodelle ajoittuva tiedonkeruu mahdollistaa ajankäytön vuodenaikarytmien tarkastelun. Ansiotyötä tehdään eniten syksyllä ja vähiten kesällä. Kesällä puolestaan tehdään eniten kotitöitä, erityisesti erilaisia rakennus- ja korjaustöitä, joihin sisältyvät myös pihatyöt. Vapaa-aikaa vietetään talvella kotikeskeisemmin kuin kesällä. Kesällä harrastetaan liikuntaa, sosiaalista kanssakäymistä sekä kulttuuri- ja huvitilaisuuksissa käymistä, kun taas talvella vietetään aikaa tietokoneen ääressä, katsotaan televisiota ja luetaan kirjoja. Kesällä myös nukutaan ja lepäillään eniten. Kuitenkin ansio- ja kotityöhön käytetään aikaa yhteensä vähiten talvella.

Sivun alkuun

Työhön kuluu vähemmän aikaa kuin ennen

Ajankäyttötutkimuksen tutkimusajankohtaan sattuneen taloudellisen taantuman seurauksena ansiotyöhön käytettiin vuosina 2009–2010 vähemmän aikaa kuin kahtena edellisenä tutkimusajankohtana. Työssäkäyvien vuosityöaika oli noin 10 prosenttia lyhyempi kuin 10 vuotta aikaisemmin. Työstä vapaiden päivien määrä kasvoi ja pitkien työpäivien osuus väheni. Osasyinä tähän ovat osa-aikatyön yleistyminen ja ylitöiden väheneminen. Työaika lyheni maatalousyrittäjiä ja ylempiä toimihenkilönaisia lukuun ottamatta kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä.

Miehet tekevät edelleen enemmän ansiotyötä kuin naiset. Miesten ja naisten ero ansiotyön määrässä kuitenkin pieneni palkansaajilla, mutta kasvoi yrittäjillä.

Sivun alkuun

Miehet tekevät entistä enemmän kotitöitä

Myös kotitöihin käytetyssä ajassa miesten ja naisten ero on kaventunut kolmen vuosikymmenen aikana. Naiset ovat vähentäneet kotitöiden tekemistä ja miehet lisänneet. Myös kotityön sisällössä on tapahtunut tasoittumista sukupuolten välillä. Miehet osallistuvat entistä enemmän perinteisiin "naisten kotitöihin" ja naiset puolestaan enemmän "miesten kotitöihin". Miesten osuus kotitaloustöihin käytetystä ajasta on kasvanut ja naisten osuus vähentynyt. Kodin huoltotöiden kohdalla kehitys on päinvastainen: miesten osuus on vähentynyt ja naisten kasvanut.

Kotitöiden tekeminen on vähentynyt nuorten keskuudessa. Nuoret miehet ja naiset tekevät kotitöitä vähemmän kuin aikaisemmin. Lapsiperheissä sekä isät että äidit käyttävät lastenhoitoon enemmän aikaa kuin 1980-luvun lopulla.

Ansio- ja kotityön muodostama kokonaistyöpanos pieneni 2000-luvulla, koska etenkin miesten ansiotyöhön käyttämä aika väheni. Naisten kokonaistyöaika on nyt suurempi kuin miesten.

Sivun alkuun

Aikapula vaivaa työssä käyviä ja pienten lasten vanhempia

Aikapulaa oli kokenut vajaa puolet vastaajista. Työelämässä mukana olevien, omaa kotitalouttaan hoitavien ja pienten lasten vanhempien kokema aikapula on lisääntynyt. Opiskelijat sen sijaan kokevat aikapulaa vähemmän kuin aikaisemmin.

Vapaa-ajan määrä on kasvanut tunnin viikossa 2000-luvulla. Suomalaisilla on nyt vapaa-aikaa keskimäärin 47 tuntia viikossa. Miehillä on edelleen vapaa-aikaa enemmän kuin naisilla.

Sivun alkuun

Tietokoneen yleistyminen on muuttanut vapaa-aikaa

Suurimman muutoksen vapaa-ajassa viimeisten 10 vuoden aikana on aiheuttanut tietokoneen käytön nopea yleistyminen. Miehet käyttävät yhä tietokonetta enemmän kuin naiset. Eniten tietokonetta käyttävät lapset ja nuoret. Internetin käyttäjistä lähes kaikki käyttivät sitä tiedonetsintään (96 prosenttia) ja sähköpostiin (91 prosenttia). Seuraavaksi suosituinta oli pankkiasioiden hoitaminen (78 prosenttia) ja verkkolehtien tai uutispalvelujen lukeminen (75 prosenttia). Ostoksien tekemiseen, lippujen tilaamiseen tai muuhun asiointiin internetiä käytti 62 prosenttia ja viranomaisasiointiin 50 prosenttia netin käyttäjistä.

Naiset ovat vähentäneet television katselua viimeisen 10 vuoden aikana, kun taas miesten televisionkatselu on pysynyt ennallaan. Eniten televisiota katsoivat 65 vuotta täyttäneet; he myös lukivat enemmän nyt kuin 10 vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan kirjojen ja lehtien lukemiseen käytetty aika on 1980-luvun lopulta lähtien vähentynyt. Erityisesti lapset ja nuoret ovat vähentäneet lehtien lukemista. Ajankäyttötutkimuksen haastattelutietojen mukaan 15–24-vuotiaista 83 prosenttia seurasi internetistä verkkolehtiä tai uutispalveluita. Työttömistä internetin käyttäjistä näin teki 77 prosenttia. 15 vuotta täyttäneistä vain alle 10 prosenttia ei seurannut netti- eikä paperilehtiä.

Sivun alkuun

Suosituimmat liikuntalajit ovat kävely ja kotivoimistelu

Liikuntaan ja ulkoiluun käytetty aika on pysynyt samana kuin 10 vuotta sitten. Lähes kaikki suomalaiset harrastavat liikuntaa. Eniten liikuntaa harrastavat 10–14-vuotiaat, joista 98 prosenttia oli harrastanut jotain liikuntaa kuukauden aikana. Suosituin liikuntalaji on kävelylenkkeily, johon tässä tutkimuksessa luetaan myös sauvakävely. Haastattelutietojen mukaan kävelylenkkeilyä oli harrastanut kolme neljäsosaa vastaajista. Seuraavaksi suosituimmat liikuntalajit ovat kotivoimistelu, pyöräily ja uinti. 2000-luvulla suosiotaan ovat kasvattaneet juoksulenkkeily, kuntosaliharjoittelu ja kotivoimistelu.

Kulttuuritilaisuuksissa käyminen on suosittua: 10 vuotta täyttäneestä väestöstä 83 prosenttia oli käynyt jossakin kulttuuritilaisuudessa ajankäyttötutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Suosituimmat kulttuuritilaisuudet ovat elokuvat ja konsertit. Konserteissa käyminen on viimeisen 10 vuoden aikana voimakkaasti lisääntynyt. Luovia taideharrastuksia, kuten soittamista, laulamista, näyttelemistä, kaunokirjallisten tekstien kirjoittamista ja kuvataiteita harrasti kolmasosa väestöstä. Yleisimpiä luovat taideharrastukset ovat lapsilla.

29 prosenttia 10 vuotta täyttäneistä oli ajankäyttötutkimuksen haastattelutietojen mukaan tehnyt vapaaehtoistyötä. Osuus on sama kuin 10 vuotta sitten. Eniten vapaaehtoistyötä tehtiin urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. 59 prosenttia vastaajista oli auttanut toista kotitaloutta ajankäyttötutkimuksen haastattelua edeltäneen neljän viikon aikana. Useimmin oli autettu ystäviä, työtovereita tai naapureita. Naiset auttoivat useimmiten lastenhoidossa, ostoksissa, ruoanlaitossa ja siivouksessa. Miehet puolestaan auttoivat korjaus- ja rakennustöissä, kuljetuksissa ja muutoissa sekä ostoksissa ja asioinneissa.

Sosiaaliseen kanssakäymiseen perheen tai tuttavien kanssa käytetty aika on päiväkirjatietojen mukaan pysynyt samana kuin 10 vuotta sitten. Lauantai on edelleen vilkkain yhdessäolopäivä.

Ajankäytön peruspiirteet muuttuvat melko hitaasti. Kolmen vuosikymmenen aikana on kuitenkin havaittavissa ajankäytön sukupuolittaisten erojen vähittäistä tasoittumista. Miehet tekevät silti edelleen enemmän ansiotyötä kuin naiset, ja heillä on enemmän vapaa-aikaa kuin naisilla. Naiset puolestaan tekevät yhä valtaosan kotitöistä. Nämä ajankäytön kehityspiirteet ovat nähtävissä myös muissa kehittyneissä maissa.

 

Tilastokeskus on tehnyt koko maan kattavia ajankäyttötutkimuksia neljä kertaa noin kymmenen vuoden välein. Viimeisimmän tutkimukset tiedot kerättiin vuosina 2009–2010. Edelliset tutkimukset ovat vuosilta 1979, 1987–1988 ja 1999–2000.

Tutkimuksen aineisto on kerätty haastatteluilla ja ajankäyttöpäiväkirjoilla. Päiväkirjalla kartoitettiin mitä vastaaja teki tutkimuspäivän aikana sekä missä ja kenen kanssa hän oli. Vastaajat pitivät päiväkirjaa ajankäytöstään 10 minuutin tarkkuudella kahden vuorokauden ajan, joista toinen oli arkipäivä ja toinen viikonlopun päivä. Työssä käyvät henkilöt pitivät lisäksi kirjaa ansiotyön tekemisestä seitsemän päivän ajan. Tutkimuksella selvitettiin eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi ajankäytön rytmittymistä vuorokauden, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan. Haastattelussa kysyttiin esimerkiksi työssäkäyntiä, opiskelua, vapaaehtoistyötä ja vapaa-ajan harrastuksia koskevia tietoja.

Vastaajat kirjoittivat päiväkirjaan omin sanoin, mitä he tekivät. Päiväkirjaan oli mahdollista kirjata kaksi samanaikaista toimintoa (pää- ja sivutoiminnot). Lisäksi päiväkirjaan merkittiin yhdessäolo kotitalouden jäsenten ja muiden tuttavien kanssa. Toimintopaikka pääteltiin koodauksen yhteydessä. Aineisto koodattiin ja tallennettiin Tilastokeskuksessa. Pää- ja sivutoiminnot koodattiin 146 eri luokkaan.

Päiväkirjoista saadaan toimintojen kestoa, ajoittumista ja peräkkäisyyttä kuvaavia tietoja. Tulosten raportoinnissa kestot ilmaistaan yleensä keskiarvoina ja ajoittuminen prosenttiosuuksina tai graafisina tempogrammeina (esimerkiksi kuinka monta prosenttia väestöstä osallistui eri toimintoihin eri kellonaikoina). Toimintojen kestot voidaan laskea koko väestöryhmää koskevina keskiarvoina, jolloin laskelmissa ovat mukana kaikki vastaajat riippumatta siitä, osallistuivatko he toimintoihin vai ei. Tämän lisäksi voidaan laskea osuus, kuinka monella prosentilla väestöryhmästä esiintyi kyseistä toimintoa tutkimuspäivänä (osallistumisosuus). Toiminnon keston keskiarvo voidaan laskea myös pelkästään kyseiseen toimintoon osallistuneille (aika osallistuneilla). (Pääkkönen 2010; Pääkkönen & Hanifi 2011.)

Ajankäyttötutkimuksen menetelmää koskeva laatuseloste löytyy Tilastokeskuksen verkkosivuilta: http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/05/akay_2009_05_2011-12-15_laa_001_fi.html.

 

Lähteet:

Hanifi, Riitta 2011. Suomalaiset tekevät melko paljon vapaaehtoistyötä. Hyvinvointikatsaus 3/2011. http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2011/art_2011-09-26_002.html.

Pääkkönen, Hannu 2010. Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Tutkimuksia 254. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/tup/julkaisut/tiedostot/isbn_978-952-244-248-2.pdf.

Pääkkönen, Hannu & Hanifi, Riitta 2011. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Elinolot. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/tup/julkaisut/tiedostot/isbn_978-952-244-331-1.pdf.

Tilastokeskus 2011. Ajankäyttötutkimus 2009. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1981–2009. Elinolot. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/05/akay_2009_05_2011-12-15_fi.pdf.

Tilastokeskus 2011. Ajankäyttötutkimus 2009. Muutokset 1979−2009, ennakko. Elinolot. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/02/akay_2009_02_2011-02-17_fi.pdf.

Tilastokeskus 2011. Ajankäyttötutkimus 2009. Osallistuminen ja vapaaehtoistyö 2009. Elinolot. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/04/akay_2009_04_2011-09-16_fi.pdf.

Päivitetty 10.12.2012