Kunnilta odotetaan aktiivisia otteita päästöjen vähentämiseksi

  1. Kuntapäättäjillä merkittävä rooli
  2. Tilastokeskus allokoi kuntien päästöt aktiviteettitietojen perusteella
  3. Kartoittamisella alkuun päästöjen vähentämisen tiellä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Kai Skoglund on yliaktuaari Tilastokeskuksen kasvihuonekaasujen inventaario -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 6/2012.

Suomen kokonaispäästöistä 45 prosenttia syntyy päästökaupan ulkopuolella. Valtaosa näistä on peräisin liikenteestä. Hyvällä liikenteen ja maankäytön suunnittelulla sekä kaavoituksella kuntapäättäjät voivat merkittävästi vähentää asumisen ja liikkumisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.

______________________

Kasvihuonekaasupäästöt ja ilmaston lämpeneminen ovat saaneet paljon huomiota viimeaikaisessa ympäristökeskustelussa. Kansainvälisten ilmastosopimusten luonteesta johtuen niiden alueellinen jakautuma valtioiden sisällä ei kuitenkaan ole ollut erityisen kiinnostuksen kohteena. YK:n ilmastosopimus ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja velvoittavat osapuolet raportoimaan vain kansallisen tason kokonaispäästöt.

Euroopan unionin vuonna 2008 hyväksymää ilmasto- ja energiapakettia voidaan pitää käänteenä EU:n ilmastopolitiikassa. Paketilla EU vahvisti asemaansa kansainvälisten ilmastoneuvottelujen veturina, sillä se on tällä hetkellä ainoa teollisuusmaa-alue, joka on sopinut sitovista tavoitteista päästöjen vähentämiseksi Kioton sopimuksen jälkeen.

Osana EU:n ilmasto- ja energiapakettia asetettiin päästötavoitteet erikseen myös päästökauppasektorin ulkopuolisille päästöille. Nämä päästöt lasketaan vähentämällä päästökauppasektorin päästöt kansallisen kasvihuonekaasujen inventaarion kokonaispäästöistä. Noin 61 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä tulee EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilta toimialoilta. Näitä toimialoja ovat mm. rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto sekä teollisuuden prosesseissa käytettävät F-kaasut.

EU:n ilmasto- ja energiapaketin taakanjakopäätöksessä määriteltiin Suomen tavoitteeksi vähentää päästökaupan ulkopuolisia päästöjä 16 prosenttia vuoden 2005 päästöistä. Vuonna 2010 päästökauppa kattoi 55 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä ja 45 prosenttia päästöistä syntyi päästökaupan ulkopuolella. Liikenne yksin aiheutti päästökaupan ulkopuolisista päästöistä lähes 40 prosenttia. Maatalouden osuus päästöistä oli lähes 20 prosenttia ja jätehuollon päästöjen osuus oli hieman alle 7 prosenttia.

Rakennusten lämmityksen päästöjen osuus päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuonna 2010 oli noin 13 prosenttia, kun mukaan luetaan liike- ja palvelurakennusten, julkisten rakennusten ja asuinrakennusten sekä maatalouden tuotantorakennusten lämmityksen päästöt. Kaukolämmön ja sähkön tuotannon osalta rakennusten lämmityksen päästöt allokoituvat päästökaupan piiriin.

Teollisuuden prosessiperäiset ja F-kaasujen käytön päästöt muodostivat vajaat 5 prosenttia päästökauppaan kuulumattomista päästöistä.

Kuntapäättäjillä merkittävä rooli

EU:n asettamien velvoitteiden seurauksena kiinnostus päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen kehityksen seurantaan on lisääntynyt. Kansallisessa ilmastostrategiassa kunnilta odotetaan aktiivista otetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Paikallishallinnolla on vaikutusmahdollisuuksia erityisesti päästökauppasektorin ulkopuolisiin päästöihin. Maankäytön suunnittelulla, kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla kunnat voivat merkittävästi vaikuttaa asumisen ja liikkumisen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin.

Kunnan kiinteistöjen energian säästö ja lämmityspolttoainevaihtoehdot sekä energiatehokkaat hankinnat ovat nopeasti kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä toimia. Pitkävaikutteisia keinoja ovat mm. energiatehokas yhdyskuntasuunnittelu ja liikennejärjestelmien kehittäminen.

Viime vuosina Suomessa kuten monissa muissakin EU-maissa on alettu laatia maakunnallisia ja kunnallisia ilmastostrategioita. Suomessa kymmenen maakuntaa ja kunnistakin jo kolmannes ovat laatineet oman ilmastostrategiansa. Näiden strategioiden valmistelun tueksi tarvitaan riittävä tietämys alueella syntyvistä päästöistä.

Suomessa alueellisia kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioita on laskettu karkeasti ajatellen kahdella rinnakkaisella menetelmällä. Kulutusperustaisessa menetelmässä lasketaan päästöt huomioiden alueella kulutetut hyödykkeet. Tuotantoperustaisessa laskentamenetelmässä laskenta perustuu alueella syntyneisiin päästöihin, jolloin esim. energian myyntiä alueiden välillä ei ole huomioitu.

Tulokset näiden kahden menetelmän välillä voivat samalla alueella vaihdella suurestikin. Olennaista onkin, että tietojen hyödyntäjä ymmärtää mitä kyseiset päästöluvut tarkoittavat ja mitä niistä voi päätellä. Alueellisia ilmastostrategioita laadittaessa ja politiikkatoimia suunniteltaessa tuleekin tämä päästölaskennan näkökulmien ero ottaa huomioon.

Alueellisia kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioita on Suomessa laadittu useiden tahojen toimesta. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt Suomen Kuntaliiton toimeksiannosta KASVENER-laskentamallin alueellisten päästöjen arvioimiseksi. KASVENER-laskentamalli on kehitetty kuntien käyttöön, mutta sillä on mahdollista laskea myös seutukunnittaisia tai maakunnittaisia päästötietoja.

Kunnat ovat tilanneet alueellisia kasvihuonekaasupäästöjen laskelmia myös ympäristöalan konsulttiyrityksiltä. Lisäksi Suomen ympäristökeskus kehittää kuntien käyttöön hiilijalanjälkilaskuria (KUHILAS), jossa huomioidaan myös tuontituotteiden valmistuksessa aiheutuneet epäsuorat päästöt.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 20.9.2012

Jaa