30 vuotta töissä, 50 vuotta muualla

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Myrskylä työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen henkilötilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 6/2012.

Tänä päivänä niin miehet kuin naiset viettävät elämästään noin reilut 30 vuotta töissä ja reilut 50 vuotta muussa toiminnassa. Työelämän suuri trendi on se, että miesten työurat ovat vuosien 1970 ja 2010 välisenä aikana lyhentyneet viidellä vuodella, naisten puolestaan pidentyneet seitsemällä.

______________________

Suomessakin ihmisten elinaika kehittyy hyvin myönteisesti. Naisten keskimääräinen elinaika on suurten ikäluokkien syntymähetkestä pidentynyt 17,3 vuodella ja miesten 18,1:llä. Molemmilla sukupuolilla elinaika pitenee 0,3 vuodella vuosittain. Keskimäärin elinaika pitenee siis kolme ja puoli kuukautta vuodessa. Kun elinajan odote lasketaan syntymävuoden kuolleisuustiedoilla ja kun kuolleisuus jatkaa alenemistaan syntymähetken jälkeenkin, nousee syntymäkohorttien todellinen elinaika paljon syntymähetken arviota korkeammaksi.

Suurten ikäluokkien syntyessä miesten elinajan odotearvo oli 59 vuotta ja naisten 66 vuotta. Vuonna 2010 suurten ikäluokkien miehillä näyttäisi olevan ainakin 19 elinvuotta jäljellä ja naisilla 23 vuotta, jolloin suurten ikäluokkien miesten keskimääräiseksi elinajaksi tulisi 81 vuotta ja naisten 85 vuotta. Se on 20 vuotta enemmän kuin syntymähetken estimaatti.

Vuonna 2010 syntyneen tytön elinajan odotearvo on 83 ja pojan 77 vuotta, ja jos heidänkin todellinen elinaikansa on 20 vuotta korkeampi kuin tämän hetken arvio, ylittää naisten keskimääräinen elinaika sadan vuoden rajan ja miesten elinaika nousee lähelle sitä.

Huoltosuhde heikkenee

Suomessa työikäisiksi katsotaan edelleen kaikki 15 – 64-vuotiaat. Määritelmää ei ole muutettu sotien jälkeisenä aikana, vaikka elinikä on kasvanut yllä kuvatulla tavalla. Seuraavassa on laskettu muutamana ajankohtana miehille ja naisille työvuosien odotearvoja samalla menetelmällä kuin elinajanodotteet lasketaan. 1)

Vuoden 1970 työllisyydellä miehille olisi kertynyt työvuosia 36,9 ja naisille 26,0. Miltei kolmannes työikäisistä naisista oli vielä tuolloin kotitaloustöissä. Neljän vuosikymmenen aikana miesten ja naisten työllisyys on kehittynyt eri suuntiin ja melko nopeaa. Vuonna 2010 miesten työvuosien odotearvo oli pudonnut 32 vuoteen ja naisten noussut 33:een.

Vuonna 1970 suuren ikäluokat olivat työuransa alkutaipaleella – sen jälkeen miesten työvuodet ovat vähentyneet viidellä ja naisten kasvaneet seitsemällä. Samalla kun miehet ovat saaneet 18 elinvuotta lisää, heidän työn ulkopuolella viettämä aikansa on lisääntynyt 23 vuodella työvuosien vähentyessä viidellä. Naiset elävät nyt 17 vuotta pidempään mutta ovat siitä 7 vuotta pidempään työssä – naisilla "vapaavuodet" ovat siten kasvaneet vain kymmenellä. Miesten työttömyysvuodet ovat kasvaneet yli kolmella ja naistenkin lähes kolmella vuodella. Vuoden 2010 tilanteessa hoitovapaat lyhensivät naisten työuraa 1,2 vuotta, mutta siitä huolimatta naisten työura on nyt vuotta pidempi kuin miehillä.

Edellä arvioitiin suurten ikäluokkien todelliseksi elinajaksi 81 vuotta miehillä ja 85 vuotta naisilla. Näin ollen molemmat sukupuolet ovat noin runsaat 30 töissä ja runsaat 50 vuotta muussa toiminnassa.

Kansantaloudessa työssä olevat tuottavat nekin tavarat ja palvelut, joita myös "ei-työlliset" kuluttavat. Nyt työllisen työvoiman ulkopuolella olevan väestön määrä kasvaa ikääntymisen vuoksi erityisen nopeasti. Työllisten määrä ja kertyvät työvuodet eivät kasva samassa suhteessa, jolloin taloudellinen huoltosuhde eli työssä olevien osuus väestöstä heikkenee. Neljän vuosikymmenen aikana työllisten määrä on lisääntynyt 399 000:lla ja väkiluku 777 000:lla (Kuvio 1). Naisten osuus työllisten kasvusta on 84 prosenttia.

Kuvio 1. Työllisten määrä 1970 ja 2010 sukupuolen mukaan

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Miesten työurat lyhentyneet, naisten pidentyneet

Miesten työurat olivat vuonna 1970 noin 5 vuotta nykyistä pidempiä, kun taas naisilla 7 vuotta nykytasoa lyhyempiä, koska kolmannes työikäisistä naisista oli vielä kotitöissä. Merkittävä trendi onkin se, että kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana naisten työurat ovat pidentyneet seitsemällä vuodella ja miesten lyhentyneet viidellä (Kuvio 2). Vuonna 1970 naisten työura oli 11 vuotta miehiä lyhempi, nyt se on vuoden verran pidempi. Tämän päivän Suomessa työllisten naisten määrä ylittää työllisten miesten määrän, historiallinen käänne on tapahtunut.

Kuvio 2. 18-vuotiaan työ- ja työttömyysvuosien odotearvo 1990-2010

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus

1990-luvun laman suuri vaikutus näkyy vuoden 1995 luvuissa. Naiset olivat vuonna 1990 jo lähes saavuttaneet miesten työllisyyden, mutta ankara lamavaihe pudotti sen 32 vuodesta 26:een, miehillä 33 vuodesta 27:ään. Lamanjälkeinen kehitys on ollutkin tämän pudotuksen umpeenkuromista. Lamaa edeltänyt taso saavutettiin 2006 – 2007. Vuoden 2009 taantuma alensi työvuosien määrää noin vuodella. Tulonjakopolitiikan on ratkaistava, miten rahoitetaan esimerkiksi suurten ikäluokkien elinvaiheet. Miesten keskimääräinen elinikä noussee noin 80 vuoteen ja naisten noin 85 vuoteen.

Elinkaari voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen. Yksi osa, lähes 30 vuotta, on työmarkkinoiden ulkopuolella vietettyä elämää eli lapsuutta, opiskelua, asevelvollisuutta, perhevapaita, työttömyyttä ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Toinen osa, 32 – 33 vuotta, koostuu tehdyistä työvuosista. Kolmas vaihe, vanhuuseläke, kestää miehillä noin 20 vuotta ja naisilla noin 25 vuotta.

Miehet ovat elinajastaan 40 prosenttia ja naiset noin 39 prosenttia työssä, lopuille 60 prosentille on saatava rahoitus muusta kuin omasta työnteosta. Elinaika pidentyy jatkuvasti ja työvuosikertymäkin on kasvussa, mutta paljon hitaammin.

1)Työllisten osuus jokaisessa yhden vuoden ikäluokassa lasketaan erikseen miehille ja naisille sekä eri koulutustasoille. Odotearvot on laskettu 18 vuoden iästä alkaen, koska sitä nuorempien työsuhdetietoja ei kerätä. Työttömyysvuosien odotearvo lasketaan samalla tavalla.

___________________

Sivun alkuun

Työvuosikertymissä suuria alue-eroja

Eniten töitä tehdään ruotsinkielisellä rannikolla, sekä Etelä- ja Lounais-Suomessa ja keskimääräistä vähemmän Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Miesten työuran huippuarvot ovat Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla, 35–36 vuotta, Keski-Pohjanmaalla ja Uudellamaallakin 34 vuotta. Alin arvo on Kainuun miehillä, 29 vuotta.

Maakuntien työvuosien odotearvot 2010

Kiinnostavaa on myös se, että naisten työura on pidempi kuin miesten kaikissa muissa maakunnissa paitsi Etelä-Pohjanmaalla. Yleensä naisille kertyy 1–1,5 vuotta enemmän työuraa kuin miehille. Naistenkin korkein arvo, 37,5 vuotta, on Ahvenanmaalla. Uudellamaalla se on 35 vuotta. Naisilla alin arvo on Pohjois-Karjalassa, 30 vuotta.

Molemmilla sukupuolilla ylimmän ja alimman arvon ero on seitsemän vuotta eli miltei viidennestä alempi. Kun nyt halutaan nostaa työllisyyttä ja pidentää työuria, niin eniten "nostovaraa" olisi Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Ruotsinkielisissä maakunnissa ja Uudellamaalla sitä ei niin paljoa ole, koska jossain vaiheessa on myös opiskeltava, suoritettava asevelvollisuus ja oltava äitiyslomilla. Aina on myös työkyvyttömyyseläkeläisiä ja työttömiä.

Työiän maksimipituus on 47 vuotta (18-vuotiaasta 65:een). Nyt tästä arvosta saadaan Ahvenanmaan naisilla käyttöön 80 prosenttia, Pohjois-Karjalan naisilla 64 prosenttia. Miehillä käyttöaste on Ahvenanmaalla 76 ja Kainuussa 61.

 


Päivitetty 12.9.2012