Avainindikaattorit asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten seurantaan

  1. Kulutuksen ilmastovaikutukset vaihtelevat vuosittain
  2. Asumisen indikaattorit – kotien lämmitys ja laitesähkön kulutus
  3. Henkilöliikenteen indikaattorit – liikennemäärät ja niiden päästöt
  4. Ruoan indikaattorit
  5. Seurantaa vuosittaisiin tilastoihin perustuvilla avainindikaattoreilla

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Ari Nissinen työskentelee erikoistutkijana ja Maija Mattinen ja Jari Rantsi tutkijoina Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Kulutuksen ja tuotannon keskuksen Ympäristötehokkuusyksikkössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 4-5/2012.

Yli 70 prosenttia yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista aiheutuu asumisesta, henkilö­liikenteestä ja ruoasta. Päästöjen vähentämiseen onkin ehdotettu monia ohjauskeinoja, joiden vaikuttavuuden arviointiin tarvitaan indikaattoreita. Avainindikaattoreiden etuna on, että ne perustuvat vuosittain tuotettuihin tilastoihin. Ne myös kuvaavat suoraan niitä ihmisten ja kotitalouksien aktiviteetteja, joista kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat.

______________________

Jotta kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuva ilmastomuutos pysyisi yhteiskunnallemme siedettävällä tasolla, tulisi länsimaiden pystyä vähentämään päästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lyhyemmän aikavälin tavoitteeksi EU-maat ovat sopineet 20 prosentin vähennyksen vuoteen 2020 mennessä (vuoden 1990 tasosta), ja tavoitteen kiristämisestä 30 prosenttiin keskustellaan.

Yksityisten ihmisten ja kotitalouksien kulutus vaikuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, onhan kulutus yksi perimmäisistä syistä valmistaa erilaisia tavaroita ja tuottaa palveluja. Kulutuksen ilmastovaikutusten laskeminen on kuitenkin vaikeaa ja työlästä. Ideaalisessa tapauksessa kaikkien kulutettujen tavaroiden ja palveluiden elinkaariset, eli valmistus-, käyttö- ja jätevaiheen, päästöt selvitettäisiin. Käytännössä joudutaan kuitenkin tyytymään eri kulutusmenoryhmien keskimääräisiin päästöihin, joissa on otettu huomioon tuotannossa tarvitut eri valmistussektorien panokset ympäristövaikutuksineen.

Kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotosanalyysi on tässä yksi perusmenetelmä. Tuontituotteiden arvioinnissa käytetään elinkaariarvioinneilla ja panos-tuotosanalyyseillä tärkeimpien tuontimaiden tuotteille arvioituja päästöjä, ja tulevaisuudessa myös kunkin tuontimaan omia panos-tuotosanalyysejä.

Tällainen kulutuksen ilmastovaikutusten arviointi antaa monipuolisen kuvan ilmastovaikutuksista, niiden syistä ja mahdollisuuksista vähentää päästöjä. Menetelmän työläys johtaa kuitenkin siihen, ettei tietoja voida tuottaa joka vuosi. Ympäristölaajennettu panos-tuotosanalyysi eli ns. Envimat-tutkimus onkin toteutettu vasta vuosista 1999, 2002 ja 2005, ja juuri nyt ovat valmistumassa tulokset vuodesta 2008 Oulun yliopiston Thule-instituutin ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyönä. Kulutuksen ilmastovaikutusten jakautuminen eri kulutusmenoryhmille vuonna 2005 näkyy kuviosta 1.

Kuvio 1. Kulutuksen ilmastovaikutukset vuonna 2005, yksikkönä tonnia hiilidioksidi­ekvivalenttia henkilöä kohti

Palkkien eriväriset osat kuvaavat vasemmalla annettuja kulutusmenoryhmiä. Kotitalouksien omien kulutusmenojen ilmastovaikutukset olivat yhteensä 8,8 tonnia, ja yhdessä julkisen sektorin tuottamien henkilökohtaisten koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelujen kanssa 9,9 tonnia ('todelliset yksilölliset kulutusmenot'). Infrastruktuurin rakentamisen, yleishallinnon ja maanpuolustuksen ilmastovaikutus oli 3,1 tonnia, ja koko Suomen kulutuslähtöisesti laskettu ilmastovaikutus oli 13,0 tonnia henkilöä ja vuotta kohti.
Lähde: Seppälä ym. 2009, Seppälä ym. 2011, Nissinen ym. 2012

Kulutuksen ilmastovaikutukset vaihtelevat vuosittain

Kulutukselle määritetyt ilmastovaikutukset vaihtelevat vuodesta toiseen monista syistä johtuen. Envimat-tutkimukset ovat antaneet yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksiksi 53, 55 ja 46 megatonnia kasvihuonekaasupäästöjä vuosille 1999, 2002 ja 2005. Jos tämän aineiston avulla halutaan etsiä päästöjen kasvun taittumista tai päästöjen vähenemisen alkamista, se voi olla vaikeaa tai mahdotonta muutamien vuosien tarkastelujaksolla.

Yksi syy on menetelmien muuttuminen, joka johtuu esimerkiksi panos-tuotosmenetelmän luokitteluihin tehdyistä muutoksista. Esimerkiksi suopeltojen päästöt on laskettu vuoden 1999 menetelmässä elintarvikkeiden päästöihin ja vuosien 2002 ja 2005 menetelmässä maankäytön muutoksiin, jolloin se ei enää näy kulutuksen päästöissä. Tämä oli tärkeä osasyy siihen, että arvio elintarvikkeiden päästöistä oli 11,7 Mt vuodelle 1999 ja 8,3 Mt vuonna 2005.

Toinen syy on eri energialähteiden osuuden vaihtelu vuodesta toiseen, joka johtuu mm. vesivoiman saatavuudesta. Kolmas edelliseen liittyvä syy on vuorostaan talouden suhdanteista ja säätilasta johtuva energiantarpeen vaihtelu vuosien välillä, koska suurimman energiantarpeen aikana käynnistetään suurimmat ominaispäästöt aiheuttavat fossiilisilla polttoaineilla toimivat lauhdesähkövoimalat. Energiatilanne oli tässä suhteessa edullinen vuonna 2005, mikä myötävaikutti kulutuksen pienempiin päästöihin kuin vuosina 1999 ja 2002.

Ympäristölaajennettu panos-tuotosmenetelmä – esimerkiksi Envimat-malli – on perusmenetelmä, joka antaa kattavan ja monipuolisen kuvan kulutuksen erilaisista ympäristövaikutuksista ja niiden kytkennöistä kansantalouden muihin toimintoihin ja vaikutuksiin, kuten talouteen ja työllisyyteen. Energiatuotannon vuosittaisesta vaihtelusta johtuvaa vaikutusta kulutuksen päästöihin voidaan jatkossa erotella ns. EnviScen mallin avulla. Envimatin rinnalle on kuitenkin syytä kehittää muita indikaattoreita, jotka kuvaavat kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen tärkeimpiä aiheuttajia ja joista on saatavilla vuosittaista tietoa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti mahdollisia indikaattoreita asumiselle, henkilöliikenteelle ja ruoalle. Näistä kulutusmenoryhmistä aiheutuu yli 70 prosenttia yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 17.9.2012

Jaa