Me kaikki tarvitsemme ekosysteemejä joka päivä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Leo Kolttola on YK:n ympäristötilinpito­komitean jäsen. Hän työskentelee ympäristö- ja energiatilastojen kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 3/2012.

YK:n tilastokomitea hyväksyi keväällä 2012 ympäristötilinpidon keskuskehikon kansainväliseksi tilastostandardiksi eli suositukseksi kaikille maailman maille. Kevään 2013 tilastokomitean kokoukseen YK valmistelee ehdotuksen kokeellisesta ekosysteemitilinpidosta. Paikkatietojen avulla voidaan kuvata melko laajasti ekosysteemien tilaa ja yhteyksiä taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön.
_________________

Jokainen ihminen on täysin riippuvainen Maapallon ekosysteemeistä ja niiden tarjoamista palveluista – ruoka, vesi, sairauksien torjunta, ilmaston sääntely, henkiset kokemukset ja esteettiset nautinnot. Viimeisen 50 vuoden aikana ihminen on muuttanut näitä ekosysteemejä nopeammin ja laajemmin kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana, pääasiassa täyttääkseen nopeasti kasvavan ruuan, puhtaan veden, puuraaka-aineen, kuitujen ja polttoaineen tarpeen.

Planeettamme muutoksesta on seurannut merkittäviä etuja taloudelliselle kehitykselle ja inhimilliselle hyvinvoinnille. Kaikki alueet ja ihmisryhmät eivät ole kuitenkaan hyötyneet tästä kehityksestä, monet ovat itse asiassa kärsineet. Lisäksi kaikki näihin etuihin liittyvät todelliset kustannukset alkavat vasta nyt tulla näkyviksi.

YK:n teettämä vuosituhannen ekosysteemiarviointi valmistui vuonna 2005. Valtavan laajan hankkeen tavoitteena oli arvioida ekosysteemien muutoksen vaikutuksia inhimilliselle hyvinvoinnille ja luoda tieteellinen perusta toimenpiteille, joita tarvitaan ekosysteemien suojelun, kestävää käytön ja ekosysteemien inhimilliselle hyvinvoinnille tuottamien hyötyjen edistämiseksi.

Vuosituhannen ekosysteemiarviointiin osallistui 600 tiedemiestä eri puolilla maailmaa ja lisäksi satoja maailmanlaajuisesti toteutetuissa osa-arvioinneissa. Arvioinnin menetelmistä ja tuloksista löytyy laajoja raportteja internetistä.

Ekosysteemitilinpidosta osa ympäristötilinpitoa?

Yli 20 vuotta jatkuneen kehitystyön tuloksena YK:n tilastokomitea hyväksyi keväällä 2012 ympäristötilinpidon (SEEA) "keskuskehikon" kansainväliseksi tilastostandardiksi eli suositukseksi kaikille maailman maille. EU lähti ripeästi liikkeelle säätämällä asetuksen ympäristötilinpidosta heinäkuussa 2011. Tässä ensimmäisessä vaiheessa asetus käsittää toimialoitteisten ilmapäästöjen ja ympäristöverojen sekä kansantalouden materiaalivirtojen tilit. Seuraavan kolmen moduulinkin valmistelu on jo aloitettu. Ne ovat ympäristösuojelumenot, ympäristöliiketoiminta ja energiatilinpito, joiden oletetaan tulevan voimaan 2015.

Seuraavaksi YK aikoo laatia ehdotuksen "kokeellisesta ekosysteemitilinpidosta" kevään 2013 tilastokomitean kokoukselle. Euroopassa aktiivinen rooli ekosysteemintilinpidossa on Euroopan ympäristövirastolla (EEA) eikä Eurostatilla, kuten muissa ympäristötilinpidon osissa.

Ympäristötilinpidon keskuskehikko perustuu hyvin olennaisesti kansantalouden tilinpidon (SNA) käsitteistöön. Vaikka itse ajatus on ollut olemassa jo 1980-luvulta lähtien, ekosysteemitilinpidon kehitykselle voimakkaan sysäyksen ovat antaneet vuosituhannen ekosysteemiarviointi ja paikkatietojärjestelmien (GIS) nopea kehitys.

Esimerkiksi Suomessa maanmittauslaitos avasi toukokuun alussa kaikki digitaaliset maastotietonsa maksuttomaan käyttöön ja avasi tiedostopalvelun, jonka kautta aineistot voi ladata itselleen. Kuka tahansa voi nyt ladata tietokoneelleen oman ympäristönsä maastokartan tai peruskartan.

Ekosysteemitilinpidon tärkeimmän perustan muodostaa ekosysteemipalveluiden käsite. Ekosysteemipalvelut ovat niitä hyötyjä, joita ihmiset saavat ekosysteemeistä. Niihin kuuluvat tarjontapalvelut, jotka tuottavat tuotteita kuten ruokaa, vettä, puuta ja luonnonkuituja, sääntelypalvelut, jotka säätelevät ilmastoa ja sateita, veden määrää, jätteen kiertoa ja tautien leviämistä, tukipalvelut, kuten maaperän muodostuminen ja ravinteiden kierto sekä kulttuuripalvelut, kuten virkistys, henkiset, uskonnolliset ja muut materiattomat hyödyt.

Itse ekosysteemillä tarkoitetaan keskenään vuorovaikutuksessa toimivien kasvien, eläinten ja mikro-organismien yhteisöjen ja elottoman ympäristön dynaamista kokonaisuutta. Ihmiset ovat erottamaton osa ekosysteemejä. Ekosysteemit vaihtelevat kooltaan suunnattomasti: tilapäinen vesilätäkkö ontossa puussa ja valtameren valuma-alue voivat molemmat olla ekosysteemejä. Näillä luonnon ekosysteemeillä ei sen sijaan ole mitään tekemistä matkapuhelinyhtiöiden tai metsäteollisuusyritysten yritysjohtajien ekosysteemipuheiden kanssa.

Sivun alkuun

Kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamisen väline

Yhteiskunnan luontopääoma – sen elävät ja elottomat luonnonvarat – määrittää olennaisesti yhteiskunnan hyvinvointia. Kansakuntien koko varallisuutta voidaan arvioida vain ottamalla kattavasti huomioon kaikki pääoman muodot:

  • tuotetun pääoman: rakennukset, tiet, tehtaat,
  • inhimillisen pääoman: tiedot ja taidot,
  • sosiaalisen pääoman: yhteiskunnan laitokset ja sosiaaliset suhteet sekä
  • luontopääoman: elävät ja elottomat luonnonvarat.

Tätä laajaa pääomatarkastelua on esitetty kestävän kehityksen tilastollisen mittaamisen lähtökohdaksi. Ekosysteemitilinpidon avulla ympäristötilinpidon keskuskehikkoa voidaan laajentaa ottamaan huomioon sellaisetkin luontopääoman palvelut, joista ei synny markkinoilla myytäviä tuotteita tai palveluita, joita kansantalouden tilinpito ja ympäristötilinpidon keskuskehikko mittaavat.

Ekosysteemipalvelujen mittaamista on käytetty ympäristön ja luonnonvarojen rahamittaiseen arvottamisen lähtökohtana. Siihen ne soveltuvatkin paremmin kuin vanhemmat menetelmät. Ekosysteemitilinpidon perustiedoissa rahamääräisiä tietoja esitetään vain niiltä osin kuin ne ovat todellisia, havaittavia markkinahintoja.

Hypoteettisiin mallilaskelmiin perustuvat markkinattomien palveluiden tai tuotteiden hinnoittelut viralliset tilastontuottajat jättäisivät mieluummin tutkimuslaitoksille. Toki ympäristötilinpidon tietoja voidaan käyttää tällaisten mallien lähtöaineistona. Malleihin joudutaan kuitenkin tekemään oletuksia, joita virallisissa tilastoissa vältetään. Soiden ekosysteemipalvelujen arvottaminen tarjoaa esimerkin tutkimuksista.

Sivun alkuun

Tilastoyksikkönä ruuduista muodostuva alue

Taloustilastoissa tilastojen perusyksikkö on yritys tai muu yksikkö ja sen toimipaikka. Toimipaikka eli paikallinen toimialayksikkö on:

  • yhden yrityksen tai yritystyyppisen yksikön omistama,
  • yhdessä paikassa sijaitseva,
  • pääasiassa yhdenlaisia tavaroita tai palveluksia tuottava tuotantoyksikkö.

Perusyksikön tiedot aggregoidaan toimialoiksi ja institutionaalisiksi sektoreiksi, joiden tileillä esitellään niiden taloustoimia, esimerkiksi tuotantoa, kulutusta ja pääoman ylläpitoa.

Ekosysteemitilinpidossa alueen hallitsevan maanpeitteen ja muiden alueen fyysisiä ominaisuuksia kuvaavien paikkatietojen avulla rajataan riittävän samanlainen alue, joka voidaan määritellä "ekosysteemiksi". Tästä ekoyksiköstä voidaan mitata samantapaisia asioita kuin kansantalouden tilinpidossa: tuotettujen tuotteiden ja palveluiden määrää, kulutettua veden ja energian määrää ja ekoyksikön terveydentilaa eli sen kykyä tuottaa palveluja ja tuotteita.

Kansallisessa tilinpidossa ei mitattaisi vesilätäköiden ekosysteemejä, vaan alueen muodostajana käytetään neliökilometrin ruutuja. Tilinpidon pitäisi toimia eri mittakaavoilla, mutta erittäin tärkeää on kansallisen tason tietojen tuottaminen. Kansallisella tasolla tehdään tärkeimmät ympäristöpoliittiset päätökset ja sillä tilastoviranomaiset yleensä toimivat.

Samalla periaatteella tilinpito tulisi voida tarkentaa alueelliselle ja paikalliselle tasolle tai toisaalta yleistettävissä jopa globaalille tasolle. Tällainen skaalautuvuus edellyttää perustietoaineistolta paljon ja luokituksilta hierarkkisuutta. Tilastoyksiköiden ei tarvitse olla toisensa poissulkevia vaan ne voivat olla myös päällekkäisiä.

Hallitsevan maanpeitteen luokitus

1   Keinotekoiset pinnat (mukaan lukien
taajamat ja vastaavat alueet)
2 Ruohomaiset viljelykasvit
3 Puuvartiset viljelykasvit
4 Moni- tai kerrosviljelykasvit
5 Ruohoalueet
6 Puiden peittämä alue
7 Mangrove
8 Pensaikon peittämä alue
9 Pensas- tai ruohokasvillisuus,
joka on vedessä tai säännöllisesti tulvan alla
10 Luonnonkasvillisuuden harvaan peittämä alue
11 Autio maa-alue
12 Pysyvä lumi ja jäätikkö
13 Sisävedet
14 Rannikkovedet ja vuorovesialueet
15 Ei hallitsevaa maan peitteisyyttä

Lähde: SEEA 2012

Sivun alkuun

Tileillä kuvataan tuotantoa ja terveydentilaa

Ekosysteemitilinpidon tilit kuvaavat ennen kaikkea erilaisten ekosysteemien tuottamia tuotteita ja palveluja. Metsät tuottavat puukuitua, polttopuuta, marjoja, sieniä, riistaa, sääntelypalveluita, virkistystä ja muita kulttuuripalveluita sekä tukipalveluita. Suuri osa näitä tuotteita ja palveluja voidaan luultavasti tilastoida olemassa olevien paikkatietojen avulla. Valtakunnan metsien inventaario on Suomen parhaita paikkatietoaineistoja.

Muita merkittäviä ekosysteemejä Suomessa ovat ainakin järvet, meren rannikot, tunturit, maatalousympäristöt ja rakennetut ympäristöt. Niiden ekosysteemipalveluita ja tuotteita voidaan ryhtyä tilastoimaan luonnonvarojen ja ympäristön tilan seurantatietojen avulla, joista suuri osa on paikkatietoja. Niitä on lueteltu Inspire-direktiivin liitteessä III.

Ekosysteemien terveydentilan tilastointi vastaa taloustilastojen pääoman käsitettä. Ekosysteemin terveydentilan keskeisin mittari on biomassan määrä. Tätä voidaan mitata niin satelliittikuva-aineistojen ja metsien osalta Valtakunnan metsien inventoinnin tietojen avulla. Pelkkä biomassa ei tietysti riitä ja asiantuntijat ovatkin kehitelleet tapoja laskea biodiveristeetti-indeksiä, joka mittaisi ekosysteemin biologista monimuotoisuutta. Muitakin ekosysteemien terveydentilaan liittyviä tekijöitä olisi varmasti otettava huomioon.

Tuotannon ja terveydentilan lisäksi on tilinpidossa esitettävä tietoja erilaisten ekosysteemien lukumääristä ja pinta-aloista alueittain. Ekosysteemitietoihin voidaan myös yhdistää muista tilastoaineistoista tietoja esimerkiksi taloudellisesta toiminnasta, työllisyydestä ja väestöstä ekosysteemin alueella tai sen läheisyydessä.

Sivun alkuun

Kokeiluja tarvitaan

Käytännön laskelmia ekosysteemien tilastoinnissa on tehty Australiassa, Kanadassa ja Euroopan ympäristövirastossa (EEA). Myös Maailmanpankki on ollut aktiivisesti mukana rahoittajana ja tietojen käyttäjänä. Jotta ajatuksia saadaan testattua ja määrittelyjä sopeutettua, tarvitaan kuitenkin paljon lisää kokeiluja.

On vaikea tietää kokeilematta, minkä kokoisia tilastoyksiköitä laskennan tuloksena olisi. Vaikka laskenta voidaan tehdä paikkatietoaineistoja käyttämällä tehokkaasti, yksiköitä ei tulisi olla aivan liikaa eikä toisaalta liian vähän, jotta tulokset erottelevat tarpeeksi. Ympäristön monimuotoisuus vaikuttaa tilastoyksiköiden kokoon, siksi menetelmiä pitäisi kokeilla myös erilaisissa ympäristöissä.

Kokeilujen avulla voidaan myös selvittää, minkälaisia tietoja ekosysteemeistä voidaan tuottaa. Paikkatietoja on rekistereissä käytettävissä jo nyt runsaasti, ja niiden avulla voidaan kuvata aika laajasti ekosysteemien tilaa ja niiden yhteyksiä taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Toteuttaminen edellyttää Tilastokeskuksen ja monien muiden viranomaisten yhteistyötä.

Lähteitä

Vuosituhannen ekosysteemiarviointi. www.maweb.org

Paikkatietoikkuna. www.paikkatietoikkuna.fi

An experimental framework for ecosystem capital accounting in Europe. www.eea.europa.eu/publications/an-experimental-framework-for-ecosystem

Vuosituhannen ekosysteemiarvion tuloksia kuvaava taulukko (pdf, 484 kt, is.))

____________________

Sivun alkuun

Paikkatieto kaikkien eurooppalaisten ulottuville

Paikkatiedolla tarkoitetaan kansallisen paikkatietostrategian mukaan kaikkea tietoa, joka sisältää välittömän tai välillisen viittauksen tiettyyn paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen. Totutusti paikkatieto on esitetty karttana – yhä useammin kuvaruudulla.

Paikkatieto kuvaa maastoa, maaperää ja maankäyttöä. Se kuvaa liikenneverkkoja, tietoverkkoja ja yhdyskuntahuollon putkiverkkoja. Paikkatieto kertoo kasvillisuudesta, eläimistöstä sekä suojelualueista.

Paikkatieto tietää kiinteistöistä, rakennuksista, asutuksesta ja toimipaikoista sekä palveluista. Paikkatietoa ovat satelliitti- ja ilmakuvat sekä ympäristön kolmiulotteiset mallit.

Inspire-direktiivin myötä monet paikkatietoaineistot tulevat saataville yhtenäisessä muodossa kaikista EU:n jäsenmaista. Direktiivi tähtää paikkatietojen käytön tehostamiseen, viranomaisten yhteistyön lisäämiseen ja monipuolisten kansalaispalvelujen syntymiseen.

Suomessa direktiivin toteuttamisesta on säädetty laissa ja asetuksessa paikkatieto-infrastruktuurista.

Asetus paikkatietoinfrastruktuurista luettelee ne viranomaiset, jotka ylläpitävät Inspire-direktiivin piiriin kuuluvia tietoaineistoja Suomessa. Säädösten mukaan paikkatietoa hallinnoivan viranomaisen on

  • laadittava tietoaineistoja ja -palveluja koskevat metatiedot ja liitettävä ne hakupalveluun
  • laadittava ja pidettävä ajan tasalla yhteiskäyttöinen paikkatietoaineisto
  • huolehdittava, että tietoaineisto on saatavilla tietoverkossa katselua ja siirtämistä varten.

Kansallisissa säädöksissä sekä Inspire-direktiivissä ja sen täytäntöönpanosäännöissä on määritelty toimeenpanoon liittyviä aikarajoja. Aikataulut ovat erilaisia riippuen siitä, mihin paikkatietoryhmään paikkatietoaineisto kuuluu.

Täytäntöönpanosäännöt ovat EU:n komission antamia asetuksia, joissa määritellään miten paikkatietoinfrastruktuuri tulee toteuttaa EU:n jäsenvaltioissa. Asetuksiin liittyy teknisiä ohjeita, joissa kuvataan tarkemmin, miten paikkatietoinfrastruktuurin eri osat tulisi toteuttaa kansainvälisiä standardeja soveltaen.

Inspire-direktiivi nimeää liitteissä I, II ja III runsaat 30 paikkatietoryhmää. Direktiivi koskee niitä viranomaisten hallussa olevia sähköisiä, julkisia paikkatietoaineistoja, jotka kuuluvat liitteissä mainittuihin paikkatietoryhmiin.

Kansalliseen aineistoluetteloon on kirjattu Inspire-direktiivin piiriin kuuluvat paikkatietoaineistot Suomessa. Luettelon ylläpidosta vastaa Paikkatietoasiain neuvottelukunta.

____________________

Sivun alkuun

Soiden ekosysteemipalvelujen arvo

Kirjoittaja: Anna Piirainen työskentelee ympäristö ja energia -vastuualueella Tilastokeskuksessa. Hänen pro gradu -tutkielmansa Soiden ekosysteemipalvelujen kysyntä hyväksyttiin Oulun yliopistossa tammikuussa 2012.

Ekosysteemipalvelujen käsite on nopeasti noussut käytetyimpien listalle ihmisen ja ympäristön suhdetta käsittelevissä tutkimuksissa. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että käsite valittiin myös soiden ja turvemaiden kansallisen strategian taustalla vaikuttavaksi kokoavaksi teemaksi, sillä juuri suot ovat erityisen kiitollinen kohde lähestyttäväksi ekosysteemipalvelujen näkökulmasta.

Suomea voidaan kutsua hyvällä syyllä suomaaksi. Maan pinta-alasta 9,3 miljoonaa hehtaaria, siis kolmannes koko Suomesta, on suota. Suo kuitenkin näyttäytyy monille outona ja jopa luotaantyöntävänä elementtinä, jonka hyödyt koostuvat turpeesta, hilloista ja karpaloista. Ekosysteemipalvelut kuitenkin ottavat huomioon myös muut kuin tuotannolliset ja ihmiselle välitöntä hyötyä tuottavat arvot. Näin soiden merkitys hiilinieluina, tulvien tasaajina ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä saa ansaitsemaansa huomiota.

Ekosysteemipalvelut valittiin taustalle myös Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelmalle. Pohjois-Pohjanmaan liiton koordinoima hanke pohjautui asiantuntijoiden toteuttamiin osahankkeisiin. Yhtenä, Metsäntutkimuslaitoksen toteuttamana osa-alueena on tutkittu soiden tarjoamia ekosysteemipalveluja ja siihen liittyen kansalaisten näkemyksiä soiden käyttömuodoista.

Turvetuotantoa ei haluta lisää

Kielteisimmin vastaajat suhtautuivat puun ja turpeen tuotannon lisäämiseen. Eniten hyötyä vastaajat sen sijaan kokisivat turvetuotannon loppumisesta, soiden ennallistamisen lisäämisestä sekä suojeltujen soiden pinta-alan hienoisesta lisäämisestä. Keskeiset tulokset on koottu oheiseen taulukkoon.

Muuttujat   Kertoimet
Puuntuotannon pinta-ala Arvioitua suurempi –0.3404
  Arvioitua pienempi 0.2561
Turvetuotannon pinta-ala Lisääntyy –0.4111
  Turvetuotanto loppuu hiljalleen 1.0478
Soiden ennallistaminen Lisätään 0.5090
  Lopetetaan –0.2496
Suojeltujen soiden pinta-ala Lisääntyy hieman 0.3947
Nykytila säilyy   0.5521

Kysely maankäytön muutoksista

Arvottaminen tapahtui kyselyllä, jonka valintatilanteissa vastaajat vertasivat kolmea maakunnan soiden käyttösuunnitelmaa keskenään ja valitsivat mielestään parhaan. Samaa menetelmää käytetään taloustieteissä yleisemminkin markkinattomien hyödykkeiden arvottamiseen.

Yleensä arvottamisen lopputuloksena saadaan rahamääräisiä tuloksia siitä, kuinka paljon vastaajat olisivat valmiita maksamaan arvottamisen kohteesta. Tässä tapauksessa kyselyyn ei kuitenkaan ollut järkevää lisätä rahamääräistä muuttujaa käyttömuotojen luonteen vuoksi, sillä esimerkiksi kansalaisilta kerättäviä veroja tai maksuja ei voi liittää uskottavasti puun tai turpeen tuotannon muutoksiin.

Näkökulmana kyselyssä ovat muutokset maankäytössä. Turpeen ja puun tuotantopinta-alat edustavat ekosysteemipalveluista perinteisiä tuotantopalveluja. Soiden ennallistaminen ja soidensuojelualueiden pinta-ala puolestaan liittyvät erityisesti tuki- ja säätelypalveluihin. Muuttujien tasot valittiin alan asiantuntijoiden näkemysten perusteella. Kyselyyn kuului myös kulttuuripalveluja edustava suoretkeilypalvelujen tarjonta, mutta tämä oli karsittava analyysivaiheessa. Ongelma liittyi todennäköisesti kyselyn suunnitteluun. Mallin selitysaste kuitenkin on hyvä, ja jäljelle jääneistä muuttujista kaikki ovat tilastollisesti merkitseviä.

Tuloksia tulkitessa on muistettava, että vastaajakunta on valikoitunutta, eikä tuloksia siten voi yleistää koko väestön tasolle. Vastaukset koottiin satunnaisotannalla lähetetyllä postikyselyllä ja niitä täydennettiin internet-kyselyllä, johon saivat vastata kaikki halukkaat. Vastaajat koostuvat siis siitä pienestä osasta väestöä, joka on erityisen kiinnostunutta suokysymyksistä.

Joitain viitteitä tulokset kuitenkin antavat siitä, mihin suuntaan pohjoispohjanmaalaiset toivovat soitaan kehitettävän. Tutkimus tarjoaa – yhdessä muiden suo-ohjelman osahankkeiden kanssa – osaltaan tietoa maakunnan soiden käyttöä koskevia päätöksiä tehtäessä.

 

Päivitetty 5.6.2012