Mitä seuraaville sukupolville jää?

  1. Onko EU kestävällä polulla?
  2. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on vähentynyt
  3. Iäkkäiden työllisyystavoite ei ole toteutunut
  4. Mittariston luonnonvaroja ovat kalat ja linnut
  5. Mittaamisen haasteita
  6. Eurostatin mittaristo on kompromissien tulos
  7. Miten eteenpäin?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Leo Kolttola on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Ympäristö ja energia -vastuualueella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012.

Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat raportoi parin vuoden välein sitä, miten kestävää unionin alueen kehitys on. Laaja seurantaraportti käsittää 111 indikaattoria. 11 pääindikaattorin antama kuva kestävästä kehityksestä on ristiriitainen. Vain kolme pääindikaattoria osoittaa selvästi myönteistä kehitystä.

Kestävän kehityksen käsitteen otti käyttöön Brundtlandin komissio (Our Common Future) vuonna 1987. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että samaan aikaan kun huolehdimme nykyisten sukupolvien hyvinvoinnista, on turvattava myös tulevien sukupolvien hyvinvointi varmistamalla, että heidänkin käyttöönsä jätetään riittävät voimavarat. Kestävä kehitys on sukupolvien välinen tasa-arvokysymys, johon liittyy myös globaalin oikeudenmukaisuuden ajatus. Kestävän kehityksen yhteydessä on usein korostettu taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden samanarvoisuutta.

Viime aikoina kestävän kehityksen käsite on ollut jonkin verran vastatuulessa ja sen tilalle on tarjottu sellaisia käsitteitä kuin vihreä kasvu (OECD) ja vihreä talous (YK:n ympäristöohjelma UNEP). EU 2020 -strategia on nimeltään Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Kaikissa näissä uusissa linjauksissa kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuutta on häivytetty. YK:n virallisena tavoitteena kestävä kehitys on edelleen.

Onko EU kestävällä polulla?

Joka toinen vuosi Eurostat raportoi kehitystä suhteessa EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteisiin (Eurostat 2009). Raportti perustuu EU:n kestävän kehityksen indikaattoreihin, jotka ovat saatavilla Eurostatin nettisivulla (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/ portal/sdi/indicators).

Ennakkotiedot vuoden 2011 raportista ilmestyivät marraskuussa 2011 (Eurostat 2011). Raportti sisältää 111 indikaattoria, jotka on ryhmitelty kymmeneen kestävän kehityksen osa-alueita kuvaavaan lukuun (ks. taulukko). Osa-alueet on yhdistetty EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteisiin.

Eurostat seuraa raportissaan edelleenkin kestävän kehityksen strategiaa, vaikka EU:lla ei enää sellaista strategiaa ole, vaan se on korvattu EU 2020 -strategialla (ks. Storgårds 2011). Tämä kertoo niistä ongelmista, joita saattaa aiheutua siitä, että mittaristot kytketään olemassa oleviin poliittisiin tavoitteisiin. Politiikka muuttuu niin nopeasti, että indikaattorit eivät ehdi seurata perässä.

EU:n kestävän kehityksen pääindikaattoreita on periaatteessa 11, mutta käytännössä 10. Hyvä hallinto on kestävän kehityksen strategian tavoite, mutta sille ei ole löydetty pääindikaattoria. Pääindikaattoreiden antama kuva kestävästä kehityksestä on ristiriitainen. Kolme indikaattoria osoittaa selvästi myönteistä kehitystä, melko myönteistä kehitystä kolme indikaattoria ja melko kielteistä kehitystä neljä indikaattoria (taulukko). Ristiriitaisuutta lisää se, että vuoteen 2009 verrattuna tilanne on muuttunut lähes kaikkien pääindikaattoreiden osalta. Silloin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja energian molemmat pääindikaattorit osoittivat melko kielteistä muutosta, mutta nykyisin ne osoittavat selvästi myönteistä muutosta.

Arviointi on tehty vertaamalla kehitystä strategiassa asetettuun tavoitteeseen ja jos tavoitetta ei ole, mittaamalla keskimääräistä muutosta vuodesta 2000 alkaen.

Arvioinnin luokitus on seuraava :

  •  Selvästi myönteinen tai tavoitteen mukainen muutos
  •  Ei lainkaan muutosta tai melko myönteinen muutos tai tavoitteen suuntainen muutos
  •  Melko kielteinen muutos tai kaukana tavoitteesta
  •  Selvästi kielteinen muutos tai loitontaa tavoitteesta

Taulukko. EU:n kestävän kehityksen pääindikaattorit ja arvio muutoksista vuosina 2000–2011.

Teema Pääindikaattori Arvio muutoksista vuosina 2000–2011
Kansantaloudellinen kehitys Reaalinen bkt henkeä kohti
Kestävä kulutus ja tuotanto Luonnonvarojen tuottavuus
Sosiaalinen osallisuus Köyhyyden tai syrjäytymisen riski (vuodesta 2008)
Väestörakenteen muutokset Iäkkäiden työntekijöiden työllisyysaste
Kansanterveys Odotettavissa oleva elinikä ja terveet elinvuodet (vuodesta 2002)
Ilmastonmuutos ja energia Kasvihuonekaasupäästöt
  Uusiutuvan energian kulutus (vuodesta 2006)
Kestävä liikenne Liikenteen energiankulutus suhteessa bkt:een
Luonnonvarat Tavallisimpien lintujen runsaus
  Kalakantojen säilyttäminen
Globaali kumppanuus Julkinen kehitysapu
Hyvä hallinto Ei pääindikaattoria  

Lähde: Eurostat 2011.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 4.6.2012

Jaa