Miten Suomi nousi köyhyydestä?
- Yksi harvoista kiinnikurojista
- Perinteinen selitys ei riitä
- Inhimillinen pääoma toinen päätekijä
- Uutta tuotantoteknologiaa edelläkävijöiltä
- Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa
- Tytäryhtiöiden kautta uutta teknologiaa
- Kanssakäyminen ja koulutus avainasemassa
- Tuotantoteknologian kehitystä työn arjessa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Vuorovaikutusta ulkomaankaupassa
Kuvio 4 osoittaa, että Suomen tuonnista vuosina 1920–2000 suurin osa, keskimäärin 71 prosenttia, on tullut Euroopasta (pois lukien Venäjä/Neuvostoliitto). Uutta teknologiaa sisältävät tuotantovälineet, kuten koneet ja laitteet, sisältyvät näihin lukuihin.
Saksan, Ruotsin ja Iso-Britannian osuus tuonnista oli 38 prosenttia ennen toista maailmansotaa ja 37 prosenttia toisen maailmansodan jälkeen. Kun mukaan lisätään Ranska, Alankomaat, Tanska, Italia, Norja ja Belgia, osuus nousee 56 prosenttiin sekä koko aikajaksolla että toisen maailmansodan jälkeen. Tärkeimpien tuontimaiden ryhmän osuus tuonnista on ollut hämmästyttävän vakaa pitkällä aikavälilläkin.
Vastaavasti Suomen viennistä keskimäärin 72,5 prosenttia on suuntautunut Eurooppaan ilman Venäjää/Neuvostoliittoa (Kuvio 5). Em. Länsi-Euroopan maiden osuus viennistä oli keskimäärin 65 prosenttia vuodessa koko ajanjaksolla ja 58 prosenttia toisen maailmansodan jälkeen.
Neuvostoliiton osuus tuonnista ja viennistä kasvoi sotakorvausten aikana ja 1970-luvulta 1980-luvun alkuun kahden öljykriisin ja kahdenvälisen kauppasopimuksen aikana. Öljykriisien aikaan Suomi toi Neuvostoliitosta aiempaa enemmän öljyä, mikä mahdollisti kahdenvälisessä clearing-kaupassa Suomelle aiempaa suuremman viennin.
Suomi on hyötynyt idänkaupan laajoista vientimarkkinoista. On kuitenkin hyvä huomata, että Suomi ei juuri tuonut Neuvostoliitosta koneita ja laitteita lukuun ottamatta kahta ydinvoimalaa 1970-luvulla.
Päivitetty 16.3.2012