Ammattiluokitus ammattitaidon tason kuvaajana
- Koulutusasteen ja ammattitaidon tason luokitukset
- Koulutusaste ja ammatin pääluokan koulutus vastaavat toisiaan keskimäärin kohtuullisesti
- Naiset työskentelevät usein koulutustaan alemmalla ammattitasolla
- Ammattitaitotasojen tulkinnanvaraisuus heikentää ammattiluokituksen erottelukykyä
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittaja: Seppo Kouvonen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.
Henkilön koulutustausta on keskeistä sekä ammattiin valikoitumisen että tehtävissä suoriutumisen kannalta. Artikkelissa tarkastellaan koulutusta ja ammattitaidon tasoa koskevien tilastoluokitusten vastaavuutta sekä pohditaan ammattiluokituksen ja koulutusluokituksen kykyä kuvata yhdenmukaisesti työtehtäviä ja niiden koulutustarpeita.
Ammatin pääluokkien keskimääräinen koulutusaika vastaa kohtalaisesti niiden oletettua ammattitaidon tasoa. Yksittäisissä ammateissa tyypillinen koulutustaso saattaa kuitenkin olla merkittävästi tehtävässä vaadittavaa ammattitaitotasoa korkeampi. Tämä johtuu pääosin yleisen koulutustason noususta samalla kun ammattien hierarkkiset luokitusperusteet ovat säilyneet entisellään. Ammatin ammattitaitotasoa korkeampi koulutus on yleistä erityisesti toimisto- ja asiakaspalvelutyössä, asiantuntijoilla sekä ammattiluokituksen mukaan ainoastaan perusasteen koulutusta edellyttävissä tehtävissä. Joidenkin ammattien osalta työvoiman ylitarjonta tai palkkataso voi johtaa tehtävässä vaadittavan ammattitaitotason ja koulutusasteen eriytymiseen.
Koulutusasteen ja ammattitaidon tason luokitukset
Kansallisessa koulutusluokituksessa koulutusasteiden määrittely noudattaa pääpiirteissään kansainvälisen koulutusluokituksen (ISCED) koulutusasteita. Työmarkkina-analyysin kannalta relevantteja koulutusasteita on kuusi (taulukko 1).
Taulukko 1. Koulutusasteet.
| 2 | Ylempi perusaste | Peruskoulu tai sitä edeltävä keskikoulu, noin 9 vuotta |
| 3 | Keskiaste | Koulutus kestää pääsääntöisesti 11–12 vuotta peruskoulun aloittamisesta (ylioppilastutkinto, 1–3-vuotiset ammatilliset tutkinnot, ammatilliset perustutkinnot, erikoisammattitutkinnot) |
| 5 | Alin korkea-aste | Keskiasteen jälkeen 2–3 vuoden koulutus – eli yhteensä 13–14 vuotta (esim. 'vanha' sairaanhoitajatutkinto, teknikko) |
| 6 | Alempi korkeakouluaste |
Keskiasteen jälkeen 3–4 vuoden koulutus – yhteensä noin 16 vuotta (ammattikorkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto) |
| 7 | Ylempi korkeakouluaste |
Keskiasteen jälkeen 5–6 vuoden opiskelu – yhteensä 17–18 vuotta (ylempi korkeakoulututkinto) |
| 8 | Tutkijakoulutus | Yli kuuden vuoden opiskelu keskiasteen jälkeen – yhteensä vähintään 18 vuotta (lisensiaatin ja tohtorintutkinto) |
Lähde: Koulutusluokitus 2000. Käsikirjoja nro 1. Tilastokeskus
Tilastokeskuksen käyttämä kansallinen ammattiluokitus Ammattiluokitus 2001 perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) maailmanlaajuiseen luokitusstandardiin ISCO-88: aan, josta Euroopan unioni on laatinut eurooppalaisen version (ISCO-88 COM). Ammatit on luokiteltu työtehtävien laadun ja niiden edellyttämän ammattitaitotason mukaisesti. Ammattitaidon taso voidaan muodollisen koulutuksen lisäksi saavuttaa myös käytännön harjaantumisen kautta. Kutakin ammattitaitotasoa vastaava viitteellinen koulutusaika on määritetty ammattiluokituksen toteutusta koskevissa määritelmissä.
Ammatin pääluokista ovat johtajien (1) ja sotilaiden (0) pääluokat ainoita, joille ei ole määritetty ammattitaitovaatimusta. Kaikkien muiden pääluokkien erittely perustuu tehtävässä edellytettävään ammattitaitotasoon. Ammattitaitotasoja on määritetty kaikkiaan neljä. Erityisasiantuntijan pääluokassa edellytetään vähintään alempaa korkeakoulututkintoa vastaavaa ammattitaitotasoa, asiantuntijan pääluokassa taas vähintään korkea-asteen opintoja vastaavaa ammattitaitotasoa.
Valtaosa palkansaajista sijoittuu ammatin pääluokkiin 4–8, joissa edellytetään keskiasteen koulutusta vastaavaa ammattitaitotasoa. Pääluokkaan "muut työntekijät" sijoittuvat ne tehtävät, joissa ammatin vaatimukset jäävät perusasteen koulutusta vastaavalle tasolle.
Koulutuksen ja ammatin yhteyttä tarkastellaan Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston vuosia 2003–2008 koskevien perustietojen avulla, jotka suunnittelija Antti Suoperä on koonnut vertailukelpoiseksi aikasarjaksi. Kullekin työsuhteelle on muodostettu teoreettinen koulutusvuosien määrä korkeimman suoritetun tutkinnon edellyttämien laskennallisten koulutusvuosien perusteella. Ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutuksen osalta koulutusajan pituus on määritelty toteutuneen, kuitenkin enintään teoreettisen koulutusajan mittaisen koulutusajan perusteella.
Ammattitaitotason alittava koulutustaso kertoo usein siitä, että ammattitaito ei perustu muodolliseen koulutukseen vaan esimerkiksi työssä harjaantumiseen. Ammattitaitotason ylittävä koulutus puolestaan saattaa kertoa osaamispääomasta, jota ei työmarkkinoilla ole täysin kyetty hyödyntämään. Vaihtoehtona ovat ongelmat ammatti- ja koulutusluokitusten keskinäisessä vastaavuudessa.
Taulukko 2. Ammatin pääluokka ja ammattitaidon taso.
| Ammatin pääluokka |
Ammatti- taidon taso |
Vastaava koulutusaste |
Koulutus- vuosien määrä |
|
| 1 | Johtajat | – | – | – |
| 2 | Erityisasiantuntijat | 4 | 6&7 | >15 |
| 3 | Asiantuntijat | 3 | 5 | 13–14 |
| 4 | Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät | 2 | 2&3 | 11–12 |
| 5 | Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät | 2 | 2&3 | 11–12 |
| 6 | Maanviljelijät ym. | 2 | 2&3 | 11–12 |
| 7 | Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät | 2 | 2&3 | 11–12 |
| 8 | Prosessi- ja kuljetustyöntekijät | 2 | 2&3 | 11–12 |
| 9 | Muut työntekijät | 1 | 1 | 9 |
| 0 | Sotilaat | – | – | – |
Lähde: Ammattiluokitus 2001. Käsikirjoja 14. Tilastokeskus.
Koulutusaste ja ammatin pääluokan koulutus vastaavat toisiaan keskimäärin kohtuullisesti
Taulukossa 3 on verrattu palkansaajien teoreettisen koulutusajan pituutta ja ammattitaidon tasoa yksityisellä sektorilla ja kunta-alalla. Kun tarkastellaan keskimääräistä koulutusaikaa, ylimmän tutkinnon mukaan määritetty koulutusaika vastaa melko hyvin ammattitaitovaatimuksen mukaista teoreettista koulutusaikaa. Koulutuksella lienee huomattava merkitys henkilön ammattia määritettäessä. Myös ammattinimikettä korostava ammatin luokittelukäytäntö korostaa ammatin ja koulutuksen välistä yhdenmukaisuutta.
Taulukko 3. Korkeimman suoritetun tutkinnon edellyttämä koulutusaika verrattuna ammattitaitotasoon vuonna 2008.
| Yksityinen sektori. | |||||
| Ammatin pääluokka |
Ammatti- taidon taso |
Teoreettinen koulutusaika |
Ylimmän suoritetun
tutkinnon edellyttämä koulutusaika vuonna 2008, vuosia |
||
| Keskimäärin | Poikkeama teoreettisesta |
||||
| 1 | Johtajat | – | – | 16,28 | . . |
| 2 | Erityisasiantuntijat | 4 | 16 | 16,10 | 0,10 |
| 3 | Asiantuntijat | 3 | 14 | 14,36 | 0,36 |
| 4 | Toimisto- ja asiakaspalvelu- työntekijät |
2 | 12 | 12,93 | 0,93 |
| 5 | Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät |
2 | 12 | 11,98 | -0,02 |
| 7 | Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät |
2 | 12 | 11,58 | -0,42 |
| 8 | Prosessi-ja kuljetustyöntekijät | 2 | 12 | 11,34 | -0,66 |
| 9 | Muut työntekijät | 1 | 9 | 11,20 | 2,20 |
| Lähde: Palkkarakennetilasto.
Tilastokeskus |
|||||
| Kunta-ala. | |||||
| Ammatin pääluokka |
Ammatti- taidon taso |
Teoreettinen koulutusaika |
Ylimmän suoritetun
tutkinnon edellyttämä koulutusaika vuonna 2008, vuosia |
||
| Keskimäärin | Poikkeama teoreettisesta | ||||
| 1 | Johtajat | – | – | 18,08 | . . |
| 2 | Erityisasiantuntijat | 4 | 16 | 17,75 | 1,75 |
| 3 | Asiantuntijat | 3 | 14 | 14,62 | 0,62 |
| 4 | Toimisto- ja asiakaspalvelu- työntekijät |
2 | 12 | 13,05 | 1,05 |
| 5 | Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät |
2 | 12 | 11,94 | -0,06 |
| 7 | Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät |
2 | 12 | 11,46 | -0,54 |
| 8 | Prosessi-ja kuljetustyöntekijät | 2 | 12 | 11,08 | -0,92 |
| 9 | Muut työntekijät | 1 | 9 | 11,30 | 2,30 |
| Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus. | |||||
Keskimääräinen koulutusaika on erityisesti ammatin pääluokassa Muut työntekijät merkittävästi pitempi kuin ammattitaitotasoa vastaava koulutusaika. Tähän pääluokkaan sisältyy useita tehtäviä, jotka edellyttävät nykyisillä työmarkkinoilla huomattavaa ammattiosaamista toisin kuin luokitusta laadittaessa.
Korkeimman suoritetun tutkinnon edellyttämä koulutusaika on useimmissa ammatin pääluokissa yksityisellä sektorilla lähes sama kuin kunta-alalla. Johtajien ja asiantuntija-ammateissa toimivien (ammatin pääluokat 1, 2 ja 3) koulutusaika on kunta-alalla kuitenkin jonkin verran pitempi kuin yksityisellä sektorilla. Kunta-alalle tyypillisiä ovat ammattitutkinnot (sairaanhoitaja, luokanopettaja), kun taas yksityisellä sektorilla koulutuksen yhteys työmarkkina-asemaan näyttää olevan vähäisempi.
Työntekijäammateissa (ammatin pääluokat 7 ja 8) tutkinnon mukainen koulutusaika on jonkin verran teoreettista koulutusaikaa lyhyempi. Taustalla lienee työkokemuksen kautta hankitun ammattitaidon koulutusta suurempi merkitys.
Ammatin pääluokissa Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät sekä Asiantuntijat tutkinnon edellyttämä keskimääräinen koulutusaika ylittää sekä yksityisellä sektorilla että kunta-alalla selvästi tehtävän vaatimustason. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että naisten ammatin perusteella määräytyvä työmarkkina-asema on selkeästi naisten suhteellista koulutustasoa heikompi.
Naiset työskentelevät usein koulutustaan alemmalla ammattitasolla
Taulukossa 4 on esitetty ammatin pääluokan ja ammatin mukaan niiden palkansaajien osuus, joiden koulutustaso vastaa nykyistä korkeamman ammattitaitotason tehtävää. Siten asiantuntijoiden osalta taulukko kattaa ne palkansaajat, jotka ovat suorittaneet alimman korkea-asteen tutkintoa korkeamman asteisen tutkinnon, esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon. Vastaavasti ammatin pääluokkien 4–8 osalta (toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, prosessi- ja kuljetustyöntekijät) taulukko sisältää ne palkansaajat, jotka ovat suorittaneet keskiastetta korkeamman tutkinnon.
Taulukko 4. Yksityisen sektorin palvelussuhteet, joiden koulutustaso vastaa nykyistä korkeamman ammattitaitotason tehtäviä. Prosenttia kaikista palvelusuhteista.
Ammatin pääluokan mukaan. |
|||
| Ammatin pääluokka | Niiden palvelussuhteiden
osuus (%), joiden koulutustaso vastaa |
||
| nykyistä korkeamman ammattitaitotason tehtäviä % |
mistä ylemmän korkeakouluasteen tutkinto % |
||
| 3 | Asiantuntijat | 34 | 10 |
| 4 | Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät | 44 | |
| 5 | Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät | 16 | |
| 7 | Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät | 6 | |
| 8 | Prosessi-ja kuljetustyöntekijät | 6 | |
| 9 | Muut työntekijät | 65 | |
Ammatin mukaan. |
|||
| Ammatin pääluokka ja ammatti |
Ammatin ammattitaitotason ylittävä tutkinto % |
mistä ylemmän korkeakouluasteen tutkinto % |
|
| 3 | Asiantuntijat | ||
| Ympäristönsuojelutyöntekijät | 71 | 46 | |
| Luonnontieteen tekn.asiantuntijat | 70 | 58 | |
| Arvopaperi- ja valuuttakauppiaat | 57 | 42 | |
| Rakennusalan asiantuntijat | 57 | 15 | |
| Elektroniikan asiantuntijat | 52 | 16 | |
| Tekniset piirtäjät | 48 | 23 | |
| Sähkötekniikan asiantuntijat | 48 | 11 | |
| Pankkien ja postien esimiehet | 41 | 24 | |
| Vakuutusalan asiamiehet | 41 | 18 | |
| Toimistonhoitajat | 39 | 21 | |
| 4 | Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät | ||
| Matkatoimistovirkailijat | 59 | ||
| Vakuutusalan konttoritoimihenkilöt | 58 | ||
| Sihteerit | 57 | ||
| Posti- ja pankkitoimihenkilöt | 55 | ||
| Muut toimistotyöntekijät | 53 | ||
| Palkanlaskijat, kassanhoitajat | 52 | ||
| Laskuttajat | 49 | ||
| 5 | Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät | ||
| Sosiaalialan hoitajat | 49 | ||
| 7 | Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät | ||
| Tietokoneasentajat ja -korjaajat | 36 | ||
| 9 | Muut työntekijät | ||
| Keittiöapulaiset | 80 | ||
| Ovenvartijat ja vahtimestarit | 76 | ||
| Kiinteistönhuoltomiehet | 69 | ||
| Pakkaajat, lajittelijat | 69 | ||
| Sairaala- ja hoitoapulaiset | 67 | ||
| Maa- ja vesirak.alan avustavat työnt. | 65 | ||
| Rahdinkäsittelijät | 65 | ||
| Rakennusalan avustavat työntekijät | 63 | ||
| Siivoojat | 56 | ||
Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus.
Toimisto- ja asiakaspalvelutyötä tekevistä yli 40 prosenttia ja asiantuntijoista noin kolmannes on suorittanut nykyistä ammattiaan korkeampaa koulutustasoa vastaavan tutkinnon. Luonnontieteen teknisistä asiantuntijoista ja ympäristönsuojelutyöntekijöistä yli 2/3 on suorittanut tätä ammattia ylempää ammattitaitotasoa vastaavan tutkinnon. Sihteereistä lähes 60 prosenttia on suorittanut korkeamman kuin tätä ammattitaitotasoa vastaavan keskiasteen tutkinnon.
Tilanne heijastaa lähinnä ammattia ja tutkintoa kuvaavien luokitusten yhtenäisyyden puutetta. Toimistotyöntekijöillä on tyypillisesti alimman korkea-asteen tai alemman korkeakouluasteen tutkinto (ammattikorkeakoulu). Toimistotyöntekijöiden tehtäviä ei ammattiluokituksessa kuitenkaan ole luokiteltu asiantuntijatasolle. Toimistotyöntekijät ovat joko tehtäviinsä nähden ylikoulutettuja tai toimistotyöntekijöiden ammattien luokittelussa käytetty ammattitaitotasokriteeri on liian alhainen. Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden pääluokkaan näyttää kiteytyvän naisvaltaisten alojen ongelma: korkeakaan muodollinen koulutus tai ammattikoulutuksen pidentäminen ei aina johda vastaavaan työmarkkina-asemaan.
Asiantuntijoista noin kolmanneksella on koulutukselliset valmiudet erityisasiantuntijatason tehtäviin. Noin kymmenesosa kaikista asiantuntijat-pääluokkaan sijoittuvista ja esimerkiksi luonnontieteen teknisistä asiantuntijoista sekä ympäristönsuojelutyöntekijöistä jopa puolet on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Koulutustasoa alemmalle ammattitaidon tasolle työllistyminen johtuu osin työmarkkinatilanteesta – esimerkiksi koulutusta vastaavaa työtä ei työuran alussa ole tarjolla. Asiantuntijoiden pääluokkaan sisältyy myös eräitä vastuullisia ja palkkaukseltaan arvostettuja tehtäviä kuten arvopaperi- ja valuuttakauppiaat sekä pankkien ja postien esimiehet, joihin hakeudutaan kaikilta koulutustasoilta.
Ammatin pääluokkaan Muut työntekijät luokitelluista palkansaajista noin 2/3 omaa koulutukselliset valmiudet ylempää ammattitaitotasoa edellyttäviin tehtäviin. Eräiltä osin ammattien sijoittaminen vähän ammattitaitoa vaativiin tehtäviin näyttää keinotekoiselta. Toisaalta kansainvälisiin vertailuihin käytettävässä luokituksessa on ammattipääluokkien määrittelyssä noudatettava kansainvälisiä kriteerejä.
Ammattitaitotasojen tulkinnanvaraisuus heikentää ammattiluokituksen erottelukykyä
Ammatti on tärkein henkilön palkkaa selittävä muuttuja ja koulutus tärkein ammattiin sijoittumisen valikoitumisperuste. Niitä koskevien luokitusperusteiden yhtenäisyys on toivottavaa, kun arvioidaan esimerkiksi ammatin ja koulutuksen vastaavuutta.
Nykyinen ammattiluokitus perustuu ILOn kansainvälisiä vertailuja varten lähes 50 vuotta sitten kehittämään luokitukseen, jossa ammatit on luokiteltu hierarkkisesti vaadittavan ammattitaitotason mukaan. Vuonna 2010 käyttöön otettu uusi luokitusversio (Ammattiluokitus 2010) noudattaa ammattitaitotason osalta entisiä luokitusperusteita mutta yksittäisten ammattien sijoittumista luokitustasoille on päivitetty.
Työmarkkinoiden rakenne on viime vuosikymmeninä ainakin Suomessa muuttunut ratkaisevasti. Pitkää koulutusta edellyttävien asiantuntijatehtävien osuus työmarkkinoilla on merkittävästi lisääntynyt. Keskimääräisesti ottaen ammattiluokituksen mittaama ammattitaitotason ja koulutusasteiden välinen vastaavuus on säilynyt yllättävänkin hyvin (ks. taulukko 3). Silti eräissä ammatin pääluokissa (3, 4 ja 9) palkansaajan koulutusaste on huomattavan usein tehtävässä edellytettävää ammattitaitotasoa korkeampi. Tähän liittyvät syyt vaihtelevat:
- kansainvälisen ammattiluokituksen perusteena oleva ammattitaito-olettamus ei päde jälkiteollisen Suomen työmarkkinoilla,
- ammattikohtainen ylikoulutus eli tehtävässä vaaditaan ammatin ammattitaitotasoa korkeampi tutkinto,
- työvoiman ylitarjonta, jolloin erityisesti nuorten on vaikea sijoittua koulutustaan vastaaviin tehtäviin,
- jotkut ammatin piirteet kuten vastuullisuus ja hyvä palkkataso houkuttelevat tehtävään pitkälle koulutettuja.
Hierarkkiseen ammattitaitotasoon perustuvan luokituksen erottelukyky näyttää olevan heikkenemässä. Ammattikorkeakoulututkintoa edellyttävät tehtävät tulee ammattiluokituksen periaatteiden mukaan lukea erityisasiantuntijoihin. Toisaalta kansainvälinen luokitus sisällyttää nämä tehtävät yleensä ammatin pääluokkiin 3 (asiantuntijat) tai 4 (toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät). Ammattikorkeakouluun perustuvien tutkintojen yleistyminen on pidentänyt koulutusaikoja monissa näihin pääluokkiin sijoittuvissa ammateissa. Toimistotyötä tekevien koulutusaika on yksityisellä sektorilla enää vain pari vuotta erityisasiantuntijoiden koulutusaikaa lyhyempi – teoreettisen koulutuksen osalta ero on neljä vuotta. Muut työntekijät -ryhmän keskimääräinen koulutusaika on hyvin lähellä muita työntekijäammattien koulutusaikoja. Näin koulutuksen merkitys ammattiluokituksen soveltamisessa näyttää olevan vähenemässä samalla kun koulutukseen liittyvän osaamispääoman merkitys on kasvussa.
Kansainvälinen ammattiluokitus perustuu paljolti päätöksenteon itsenäisyyttä kuvaavaan hierarkiaan ja siten vain yhteen keskeiseen työn vaativuutta kuvaavaan kriteeriin. Luokituksen soveltamiseen liittyy tulkintoja, jotka erityisesti pitempää koulutusta edellyttävissä tehtävissä vaikeuttavat työtehtävien ja niissä tarvittavien valmiuksien tilastollista vertailua.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 12.3.2012