Työn tekemisen uudet muodot ja tilastot

  1. Kuinka työn teon muotoja luokitellaan?
  2. Työmarkkinoiden koko kuva
  3. Suhteellinen lisäys suurinta marginaaliryhmissä
  4. Jatkuva kokoaikatyö on pitänyt pintansa
  5. Tilastoinnin kehitys jatkuu

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Anna Pärnänen on tutkija ja Hanna Sutela erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.

Työn moninaistuvat muodot asettavat haasteita tilastotoimelle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten tilastointia on kehitetty tavoittamaan työnteon eri muotoja, miten tavoitteessa on onnistuttu ja millaisista työmuodoista 2000-luvun suomalaiset työmarkkinat nykytilastoinnin valossa koostuvat.

Työn epätyypillistyminen on puhuttanut Suomessa jo pitkään. Epätyypillisen työn käsitettä on vaihtelevasti käytetty kuvaamaan osa- ja määräaikaista palkkatyötä tai kattavammin kaikkia "uusia" työn tekemisen muotoja mukaan lukien työ yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Keskeistä on se, että epätyypillisen työn käsitteellä on tehty ero "perinteisiin" pitkäkestoisiin ja kokoaikaisiin palkkatyösuhteisiin.

Yhtäältä käydyssä keskustelussa on esitetty, että jatkuviin kokoaikaisiin työsuhteisiin perustuva perinteinen palkkatyöläisyys on murenemassa ja epätyypillisistä työn teon muodoista on tulossa yhä tyypillisempiä (mm. General Intellect 2008; Huttula 2009; Peltokoski 2006; Siltala 2004). Toisaalta tätä käsitystä on kyseenalaistettu, etenkin kun tilastot eivät kaikilta osin tue näkemystä työsuhteissa tapahtuneesta dramaattisesta rakennemuutoksesta (Uusitalo 2008; Rokkanen—Uusitalo 2010; Pärnänen—Sutela 2009; Lehto—Sutela 2008). Nyt tarve seurata työnteon moninaistumisen muutostrendejä ja niiden seurauksia on noussut myös uuteen hallitusohjelmaan. Työministeriön johdolla toimiva työryhmä on asetettu selvittämään asiaa.

Palkkatyöläisyyden muutoksen kuvaamisessa tilastot ovat keskeinen tietolähde. Tilastokeskus on tuottanut paljon tietoa määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden kehityksestä sekä viime vuosina myös vuokratyöstä (Pärnänen—Sutela 2009; Lehto—Sutela 2008; Sutela 2006). Vuodesta 2009 alkaen Tilastokeskus on julkaissut työvoimatutkimuksen yhteydessä vuosikatsausta Työsuhteet ja työajat (SVT: Työvoimatutkimus).

On kuitenkin epäilty, että tilastot eivät nykyisellään tavoita riittävän hyvin työnteon muotojen moninaistumista. Tämä koskee erityisesti yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastoon sijoittuvia erilaisia itsensä työllistämisen muotoja kuten freelancetyötä, toimeksiantosuhteita ja mikroyrittäjyyttä (mm. Julkunen 2008). Tällaisen "työntekijäyrittäjyyden" on sanottu olevan jatkuvasti kasvava ilmiö, ja sen on väitetty mullistavan työmarkkinoita jopa perustavanlaatuisemmin kuin määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen 1990-luvulla (Suoranta—Anttila 2009). Työmarkkinoiden modernien torppareiden on nähty olevan erityisen suojattomassa asemassa (Alanko-Kahiluoto—Koivulaakso 2010).

Tämä artikkeli syntyi halusta selvittää tarkemmin sitä, miten pitkälle tilastot tavoittavat työnteon erilais(tuv)ia muotoja, erityisesti itsensä työllistäjiä. Lisäksi halusimme tutkia, ovatko työn tekemisen "uudet" – uutuudesta voi tosin olla montaa mieltä (Suoranta 2009) – ja epätyypilliset muodot yleistyneet työmarkkinoilla 2000-luvulla, ja jos ovat, missä määrin.

Kuinka työn teon muotoja luokitellaan?

Työvoimatutkimuksen haastatteluissa työssä olevien tai väliaikaisesti – esimerkiksi sairauden tai äitiys- tai isyysvapaan vuoksi – työstä poissaolevilta on tiedusteltu heidän ammattiasemaansa päätyössä. Kysymys on vuodesta 1999 alkaen ollut tässä muodossa:

Oletteko (päätyössänne): 1) palkansaaja, 2) maatalousyrittäjä (ml. metsä-, puutarha- ym.), 3) muu yrittäjä, 4) ammatinharjoittaja tai freelancer, 5) työssä perheenjäsenen maatilalla palkatta 6) vai työssä perheenjäsenen yrityksessä palkatta? Lisäksi haastateltavalla on mahdollisuus vastata olevansa jotain muuta tai ettei osaa sanoa. (Ks. tietolaatikko.)

Vuoden 2011 alusta työvoimatutkimuksen lomaketta on muokattu haarukoimaan aiempaa paremmin epätyypillisen työn muotoja. Edellisen kysymyksen vaihtoehto 4 on muutettu muotoon "ammatinharjoittaja, freelancer tai apurahansaaja". Tämän vaihtoehdon valinneilta kysytään jatkokysymys: "Tarkentakaa vielä, oletteko 1) ammatinharjoittaja, 2) freelancer vai 3) apurahansaaja?" Muotoilulla on pyritty tuottamaan aiempaa tarkempaa tietoa työmarkkinoiden marginaaliryhmistä ja pienentämään vaihtoehdon "muu" valinneiden joukkoa.

Ne jotka vastaavat olevansa maatalousyrittäjiä, muita yrittäjiä, ammatinharjoittajia tai freelancereita on kysytty vuodesta 1997 alkaen, onko heillä palkattua työvoimaa vai ei. Tiedon perusteella ryhmä jaetaan työnantajayrittäjiin sekä yksinyrittäjiin eli yrittäjiin, joilla ei ole palkattua työvoimaa.

Lopullisessa luokitteluvaiheessa yrittäjät jaetaan toimialatiedon perusteella maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjiksi tai muiksi yrittäjiksi. Näin ollen maatalousyrittäjiksi tulee myös jonkin verran sellaisia henkilöitä, jotka työvoimatutkimuksen haastattelussa itse vastasivat olevansa ensisijaisesti "muita yrittäjiä" tai ammatinharjoittajia/freelancereita eivätkä maatalousyrittäjiä. Kyse on varsin pienestä, yhtä kaikki maa-, metsä- tai kalatalouden toimialoilla työskentelevästä joukosta.

Tilastot pyrkivät seuraamaan aikaansa. Vuodesta 2008 alkaen työvoimatutkimuksessa on kerätty tietoa siitä, työskenteleekö palkansaaja vuokratyösuhteessa. Palkansaajilta, jotka eivät osaa kertoa säännöllistä työaikaansa, on kysytty, tulevatko he töihin vain kutsuttaessa. Niin sanotun pakkoyrittäjyyden (ks. Palmroos tässä numerossa) noustua keskustelun aiheeksi päätettiin työvoimatutkimuksessa alkaa kerätä tietoa myös tästä ilmiöstä. Vuoden 2011 alusta yrittäjille on esitetty kysymys: "Työskentelettekö tai myyttekö tuotteitanne yhdelle vai useammalle asiakkaalle tai toimeksiantajalle?" Tällä kysymyksellä pyritään saamaan selville yrittäjien työmarkkinaepävarmuutta eli sitä, kuinka riippuvaisia he ovat yhdestä työn tilaajasta.

Hyvin pieni osa työvoimatutkimuksen haastatelluista ei määrittele itseään sen enempää palkansaajaksi, yrittäjäksi kuin avustavaksi perheenjäseneksikään, vaan katsoo olevansa jotain "muuta". Ammattinimikkeet tässä ryhmässä vaihtelevat pääjohtajasta katumyyjään. Joukkoa käsitellään työvoimatutkimuksen haastattelun jatkokysymysten kohdalla samalla tapaa kuin palkansaajiksi itsensä kokevia. Heiltä samoin kuin muilta palkansaajilta kysytään muun muassa työsuhteen tyyppiä eli sitä, onko heidän työssään kyse jatkuvasta työstä vai määräaikaisesta tai tilapäisestä työstä. Yrittäjiltä tiedustellaan vastaavasti, onko heidän nykyinen työnsä jatkuvaa, kausiluonteista vai tilapäistä tai väliaikaista. Lisäksi sekä palkansaajilta että yrittäjiltä on kysytty, työskentelevätkö he koko- vai osa-aikaisesti.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.12.2011

Jaa