Rekisteristä saadaan luotettava tieto koulutuksesta

  1. Haastattelutiedon perusteella koulutustaso on jonkin verran korkeampi kuin rekisteritiedon perusteella
  2. Monet alemmat korkea-asteen tutkinnot mielletään haastattelussa keskiasteen tutkinnoiksi
  3. Vaikuttaako eri tietolähteiden käyttö tutkimustuloksiin?
  4. Rekisteritieto käytössä jatkossakin

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Timo Ruuskanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

Aikuiskoulutustutkimukseen tarvitaan tietoja pohjakoulutuksesta. Tiedon mahdollisia lähteitä ovat käyntihaastattelu ja tutkintorekisteri. Molempiin tietolähteisiin liittyy ongelmia, mutta rekisteritietoa pidetään soveliaampana.

Nykyisin haastattelemalla kerättyjä tutkimustietoja täydennetään yleensä rekistereistä saatavilla tiedoilla. Rekisterien käytöllä pyritään ennen kaikkea pienentämään vastaajarasittetta: kaikki rekistereistä poimittu tieto pienentää haastattelulomakkeen kysymysten määrää. Kiinnostava kysymys on, poikkeaako haastattelussa saatu tieto rekisteritiedosta. Tässä artikkelissa tarkastelen tätä ongelmaa Aikuiskoulutustutkimus 2006:n aineiston avulla (ks. tietolaatikko).

Aikuiskoulutustutkimus antaa mahdollisuuden vertailla haastattelulla saadun tiedon ja rekisteristä poimitun tiedon eroja henkilön pohjakoulutuksen osalta. Vertailun avulla saadaan tietoa sekä haastattelun mahdollisista virhelähteistä että rekisterin kattavuudesta sekä rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisen aikaeron vaikutuksesta.

Aikuiskoulutustutkimuksessa henkilön pohjakoulutus on kerätty tutkintorekisteristä ja kysymällä tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä haastattelussa. Aineiston analysoinnissa käytetty tietolähde on ollut pääasiassa rekisteritieto. Henkilön pohjakoulutus on kysytty myös haastattelussa lähinnä kahdesta syystä: Ensinnäkin koska kyseessä on koulutustutkimus, toimii kysymys hyvin orientoivana kysymyksenä ennen tarkempia koulutusosallistumiseen liittyviä kysymyksiä. Toiseksi tutkintorekisteri ei sisällä tietoja pelkän perusasteen suorittaneiden henkilöiden koulutustaustasta. Kysymällä myös näiden henkilöiden pohjakoulutuksesta saadaan tietoa heidän koulutuksestaan.

Aikuiskoulutustutkimuksen pohjakoulutuksen rekisteritieto on vastaajan suorittama korkein koulutus vuoden 2005 lopulla tutkintorekisterin mukaan (tilanne 31.12.2005). Haastattelut taas suoritettiin maalis-heinäkuussa vuonna 2006.

Aikuiskoulutustutkimuksen haastattelukysymykset pohjakoulutuksesta:

Haastattelutiedon perusteella koulutustaso on jonkin verran korkeampi kuin rekisteritiedon perusteella

Aikuiskoulutustutkimuksen aineiston perusteella on siis mahdollista verrata koulutusrekisteristä ja haastattelusta saatua tietoa toisiinsa. Vertailutiedot on esitetty taulukossa 1.

Haastattelutieto ja rekisteritieto vastaavat toisiaan noin neljässä viidestä (n=3 453, 79 %) tapauksesta. Noin 12 prosentissa tapauksista (n=514) haastattelussa saatu tieto viittaa korkeampaan pohjakoulutukseen kuin rekisteriperusteinen tieto (tummennetut luvut), ja 9 prosentissa tapauksista (n=384) taas haastattelutiedon mukainen pohjakoulutus on alhaisempi kuin rekisteristä saatu (harmaa pohja). Henkilöitä, jotka eivät haastattelussa osanneet sanoa omaa pohjakoulutustaan, oli 19 eli alle puoli prosenttia haastatelluista.

Haastattelu- ja rekisteritietojen eroavaisuuksien voidaan ajatella johtuvan seuraavista syistä:

  1. Haastateltavien vaikeus määritellä oman tutkintonsa taso
  2. Haastateltavien halu ilmoittaa lähes valmis tutkintonsa suoritetuksi
  3. Rekisteritiedon poiminnan ja haastatteluhetken välinen ajallinen ero
  4. Ulkomailla suoritetut tutkinnot, joiden suhteen tutkintorekisteri ei ole kattava

Luettelon kolme viimeistä syytä (2–4) koskevat tilanteita, joissa haastattelussa saatu pohjakoulutustaso on korkeampi kuin rekisteritieto (tummennetut luvut). Vaikeus määritellä oman tutkintonsa taso (kohta 1) voi olla molempiin suuntiin: omaa tutkintoa pidetään joko ylempänä tai alempana kuin se koulutusluokituksen mukaan on.

Luettelon ensimmäistä syytä voidaan tutkia katsomalla tutkintojen jakaumat niistä taulukon soluista, joissa rekisteritieto ja haastattelutieto eivät täsmää. Näin saadaan selville ne tutkinnot, jotka olivat haastateltaville erityisen vaikeita luokitella. Luettelon kohtien 2 ja 3 syyn tutkimista varten aikuiskoulutustutkimusaineistoon on jälkikäteen lisätty vuoden 2006 lopun tutkintorekisteritieto. Kohtaa 2 voidaan tarkastella myös koulutukseen osallistumista koskevien kysymysten valossa: ovatko haastateltavat osallistuneet viimeisen 12 kuukauden aikana sellaiseen koulutukseen, josta heidän ilmoittamansa tutkinto on mahdollista saada. Kohtaa 4 voidaan niin ikään tutkia osallistumiskysymysten perusteella. Lomakkeella on kysytty myös osallistumista koulutukseen ulkomailla, ja jos haastateltava on vastannut tähän kysymykseen myöntävästi, on mahdollista, että myös tutkinto on siellä suoritettu.

Seuraavaksi tutkitaan erikseen niitä taulukon 1 lukuja, joissa eroavaisuuksia rekisteritiedon ja haastattelutiedon välillä esiintyy.

Taulukko 1. Henkilön pohjakoulutus rekisteritiedon ja haastattelutiedon mukaan. Lukumäärä.

  Haastattelutieto
Rekisteri-tieto Ei osaa
sanoa
Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Perusaste 8 629 165 49 851
Keskiaste 7 230 1 446 300 1 983
Korkea-aste 4 26 128 1 378 1 536
 
Yhteensä 19 885 1 739 1 727 4 370

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Tutkintojen vaikea määrittely lisää koulutustason yliarviointia haastattelussa. Aikuiskoulutustutkimuksen haastatteluissa noin 12 prosenttia vastaajista ilmoitti korkeamman pohjakoulutustason kuin mihin rekisteritieto viittaa. Heitä oli hieman enemmän kuin rekisteritietoa alemman pohjakoulutustason ilmoittaneita. Suurinta ero oli rekisterin mukaan keskiasteen tutkinnon suorittaneilla, joista noin 15 prosenttia ilmoitti haastattelussa suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon.

Haastattelussa yhteensä 165 henkilöä ilmoitti keskiasteen tutkinnon suoritetuksi, vaikka tutkintorekisterissä ei ollut merkintää suoritetusta tutkinnosta. Näistä henkilöistä 16 ilmoitti suorittaneensa korkeimpana tutkintonaan ylioppilastutkinnon. 19 henkeä ilmoitti opiskelleensa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana jossain sellaisessa oppilaitoksessa, jossa voi suorittaa keskiasteen tutkinnon. Kahdeksan heistä ilmoitti pääasialliseksi toiminnakseen opiskelun.

Vuoden 2006 loppuun mennessä 16 henkilöä oli suorittanut haastattelussa ilmoittamansa tutkinnon. Heidän kohdallaan kyse on siis rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisestä ajallisesta erosta tai sitten halusta ilmoittaa lähes valmis tutkinto suoritetuksi.

Näistä 165 vastaajasta 132 ilmoitti opiskelleensa joskus aikaisemmin jossain keskiasteen tutkintoon johtavassa oppilaitoksessa. Myös heidän tapauksessaan kysymys voi olla samoista asioista.

Henkilöitä, jotka ilmoittivat suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon, mutta joilla tutkintorekisterissä ei ollut tietoa mistään suoritetusta tutkinnosta, oli yhteensä 49. Heistä 18 ilmoitti opiskelleensa joskus ulkomailla, joten he ovat mahdollisesti suorittaneet tutkintonsa siellä. Opistoasteen tutkinnon ilmoitti suorittaneensa 35, ammattikorkeakoulututkinnon neljä ja korkeakoulututkinnon 10 henkilöä. Kymmenestä korkeakoulututkinnon ilmoittaneesta kaksi ei kuitenkaan ilmoittanut opiskelleensa milloinkaan korkeakoulussa, myöskään yksi ammattikorkeakoulututkinnon ilmoittaneista ei ilmoittanut vastaavia opintoja niitä kysyttäessä. Opistoasteen tutkinnon suorittaneista 35 henkilöstä kolme ei ilmoittanut vastaavaan koulutukseen osallistumisesta. Näitä ristiriitaisia vastauksia oli näin ollen ainoastaan kuusi 49 tapauksesta.

Kun tilannetta peilataan vuoden 2006 lopun tutkintorekisteripäivitykseen havaitaan, että ainoastaan yksi henkilö on suorittanut korkea-asteen tutkintonsa loppuun vuoden 2006 aikana, joten opiskelujen "viittä vaille valmis" -tilanteet ja rekisteripäivityksen jälkeiset valmistumiset eivät selitä haastattelu- ja rekisteritiedon välistä eroa.

Henkilöitä, jotka ilmoittivat haastattelussa suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon, mutta joilla rekisteritietona oli ainoastaan keskiaste, oli yhteensä 300. Heidän tapauksessaan suurin yksittäinen syy haastattelu- ja rekisteritiedon eroavaisuudelle lienee vaikeus määritellä tiettyjen, lähinnä koulu- ja opistoasteen tutkintojen eroa, sillä peräti 79 prosenttia (236) heistä ilmoitti haastattelussa suorittaneensa opistoasteen tutkinnon.

Myös rekisteripäivityksen jälkeiset valmistumiset tai lähes valmiiden tutkintojen ilmoittaminen suoritettuna selittää osan erosta, sillä 32 henkilöä valmistui vuoden 2006 aikana. Ulkomailla mahdollisesti suoritetut tutkinnot eivät sen sijaan tässä ryhmässä juurikaan selitä haastattelu- ja rekisteritiedon eroja, sillä ulkomailla joskus opiskelleita on ainoastaan neljä.

Tutkintorekisterin mukaan 64 henkilöllä näistä 300:sta oli suoritettuna ainoastaan ylioppilastutkinto. Vaikeasti luokiteltavia tutkintoja näyttäisi olevan keskiasteen palvelualojen peruskoulutus, joka on tutkintorekisterin mukaan 57:llä tähän ryhmään kuuluvalla henkilöllä, keskiasteen terveys- ja sosiaalialan peruskoulutus, joka on 39:llä ryhmään kuuluvalla, keskiasteen tekniikan peruskoulutus (suorittaneita tutkintorekisterin mukaan 38) sekä liiketalouden perustutkinto (merkonomi, merkantti), jonka oli suorittanut tutkintorekisterin mukaan 30 tähän ryhmään kuuluvaa.

Suhteellisen paljon oli myös keskiasteen taidealan sekä käsi- ja taideteollisuuden peruskoulutuksen suorittaneita (17), maa- ja metsätalousalan peruskoulutuksen suorittaneita (13) sekä kaupan ja hallinnon ammattitutkinnon suorittaneita, joita oli 7. Loput 300 korkea-asteen tutkinnon ilmoittaneista koostuivat yksittäisistä tutkinnoista.

Rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisen ajallisen eron vaikutus näyttää olevan suhteellisen pientä, eikä se selitä paljoa näiden kahden eri tietolähteen välisistä eroista. Ulkomailla suoritetut tutkinnotkaan eivät vastausten perusteella selitä kovin paljon, vaan suurin yksittäinen erojen selitys näyttää olevan tiettyjen tutkintojen luokittelemisen vaikeus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.12.2011

Jaa