Verkkovastaamisen prime time

  1. Viestintäteknologia muuttaa merkittävästi tutkimusten tekemistä
  2. Paradatalla eli kontaktitiedoilla on suuri merkitys tiedon laadun arvioinnissa
  3. Keskiviikko kello 18 on verkkovastaamisen prime time
  4. Kesällä vastaaminen painottuu aamuun ja iltaan
  5. Vastausaktiivisuus vaihtelee vastaajan taustan mukaan
  6. Vastaamisen ajoittuminen ja ajallinen pysyvyys

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Vesa Virtanen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

Verkkokysely kansalaisilta edellyttää ajankäytön ja arjen rytmeihin paneutumista. Tutkimusten aineistonkeruiden yhteydessä kerätty niin sanottu paradata lisää ymmärrystä vastausaktiivisuudesta ja vastaustavoista. Tämä tieto auttaa tulevien tutkimusten suunnittelussa.

Henkilöpohjaisten otostutkimusten on edustettava kohderyhmäänsä mahdollisimman tarkasti, mikä edellyttää vastauskadon pitämistä kohtuullisena. Myös vastaajille kyselystä koituva rasite tulee pitää mahdollisimman pienenä. Vastaajat odottavat nykyaikaisia ja heidän ajankäyttöönsä sopivia sekä tilanteeseen sovitettuja tiedonkeruumenetelmiä (De Leeuw—Hox 2011, 51). Arjen rytmit ovat muuttuneet ja ajankäyttö on monipuolistunut (ks. tietolaatikko). Artikkelissani tarkastelen internetkyselyjen vastaamisen aikatilaa yhdeksän verkko- ja yhdistelmäkeruukyselyn kontaktitietoja, paradataa, analysoimalla (ks. Heerwegh 2009). Aluksi käsittelen tiedonkeruuteknologian muutoksia. Uudet menetelmät saattavat lisätä joidenkin ryhmien vastausaktiivisuutta, mutta tällöin on tunnettava entistä tarkemmin ajankäytön rakenteita.

Kaavio. Kvantitatiiviset tiedonkeruumenetelmät voidaan jakaa yksittäismenetelmiin ja monimenetelmiin.

Viestintäteknologia muuttaa merkittävästi tutkimusten tekemistä

Eri tiedonkeruumuotojen (käynti- ja puhelinhaastattelut sekä itse täytettävät lomakkeet) yhdisteleminen eli monimenetelmäisyys (mixed mode) ovat eri maissa tilastojen ja tutkimusten tietopohjana yleistymässä (Martin 2011, 5; Millar ym. 2009, 23–25; De Leeuw—Hox 2011, 45–76). Mixed mode -termiä käytetään laajasti kun laadullista ja määrällistä aineistoa yhdistetään tutkimuksissa (Ronkainen 2009). Tässä käsitteellä tarkoitetaan kvantitatiivisten tiedonkeruumenetelmien yhdistämistä. Tiedonkeruumenetelmät voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: yksittäismenetelmät (single mode / unimode) ja monimenetelmät (multiple / multi / mixed mode) (Tiikkaja 2011; De Leeuw 2008). Yksittäismenetelmistä ollaan mahdollisuuksien mukaan siirtymässä monimenetelmiin. Tällöin yksi menetelmä on päämenetelmä ja muut tukevat valittua keruumuotoa (De Leeuw 2008a, 113–135; De Leeuw 2008b, 299–316.).

Koska kaikilla tutkimuksiin osallistuvilla ei vielä nykyisin ole käytössään internetyhteyttä, verkkotiedonkeruuta ei yksinään pidetä edustavana menetelmänä henkilöpohjaisissa tutkimuksissa joitain väestöryhmiä (esim. opiskelijat) lukuun ottamatta. Tietokoneen käyttö on kuitenkin yleistynyt siinä määrin 10 viime vuoden aikana, että internetkyselyistä on tullut varteenotettava menetelmä yhdistettynä muihin todennäköisyysotantaan perustuviin keruumenetelmiin.

Tietokoneen ja internetin käytön osuus vapaa-ajasta oli vuonna 2009 noin 45 minuuttia, kun syksyllä 1999 se oli vain 11 minuuttia (Ajankäyttötutkimus 2009). Keväällä 2010 suomalaisista 16–74-vuotiaista 86 prosenttia ilmoitti käyttäneensä internetiä edellisten kolmen kuukauden aikana. Nuoremmissa ikäryhmissä jo lähes kaikki käyttävät nettiä. Sähköposti, verkkopankki ja tavaroita ja palveluita koskeva tiedonhaku ovat yleisimpiä netin käyttötapoja. (Tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2010).

Viestintäteknologian kehitys tulee muuttamaan tutkimusta radikaalisti. Internetpohjaisella tiedonkeruulla on tulevaisuudessa keskeinen merkitys kaikissa sosiaalitieteissä (Martin 2011; De Leeuw ym. 2008). Eri kyselytekniikoita ja lähestymistapoja yhdistämällä voidaan vastausosuuksia kasvattaa (Millar—O'Neill—Dillman 2009; Holmberg—Lorenc—Werner 2008). Webkeruilla on huomattavia etuja ja haittoja, jotka tulee ottaa huomioon (ks. esim. Das ym. 2011, 11–39). Esimerkiksi European Social Survey (ESS) -tutkimuksen yhteydessä toteutetun monimenetelmällisen testin (MTMM, multitrait-multimethod approach) mukaan monimenetelmällisyys ei vaikuttanut oleellisesti aineiston kokonaislaatuun (Revilla 2010, 1;13).

Norjassa on osa yhteiskunnallista tutkimusta toteutettu postikyselyn ja verkkokyselyn yhdistelmänä. Tietokoneavusteiset puhelinhaastattelut ovat kuitenkin käytetyin tiedonkeruumenetelmä ja niitä on harvoin yhdistetty itse täytettävien verkkoyselyjen kanssa. Norjassa ollaan kuitenkin suunnittelemassa puhelinhaastattelun ja webkyselyn yhdistelmää useisiin suuriin sosiaalitutkimuksiin. (Revold—Haraldsen 2011.)

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa selvitettiin internetlomakkeella, puhelinhaastatteluilla ja postikyselyllä koottujen liikennetutkimusten aineistojen tuottamia eroja tuloksiin ja internetkyselyn soveltuvuutta henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmäksi (Tiikkaja 2011). Internetkyselyn avulla voidaan tavoittaa henkilöitä, joille ei ole löydetty puhelinnumeroa tai joita ei ole tavoitettu puhelimitse. Puhelimella voidaan toisaalta haastatella sellaisia vastaajia, joilla ei ole mahdollisuutta, kykyä tai motivaatiota vastata internetissä.

Tutkimuksessa todettiin, että internetkyselyn hyödyntäminen puhelinhaastattelun rinnalla lisää jonkin verran erityisesti 25–54-vuotiaiden vastausaktiivisuutta. Vaikeimmin tavoitettavaa nuorten aikuisten ryhmää ei tavoiteta internetkyselyllä puhelinhaastattelua paremmin. Kaiken ikäiset verkkovastaajat kirjasivat vastauksissaan enemmän matkoja kuin puhelimitse vastanneet.

Eurooppalaisen rikosuhritutkimuksen esitutkimuksessa tutkittiin eri tiedonkeruumenetelmiä (Heiskanen—Ruuskanen 2010). Kirjoittajat toteavat, että aiheen arkaluontoisuus puoltaa tutkimuksen toteuttamista itse täytettävin lomakkein. Toisaalta käyntihaastatteluna voidaan tehdä sisällöltään huomattavasti laajempia tiedonkeruita kuin puhelinhaastatteluna tai internetkyselynä. Ylärajaksi käyntihaastattelun keskimääräiseksi kestoksi suositellaan 60 minuuttia ja puhelinhaastattelun kestoksi 30 minuuttia. Internetkyselyn sopivan keston voidaan arvioida olevan noin 20 minuuttia, vaikka jopa 45 minuutin verkkokyselyjä on toteutettu ilman laajaa vastaamisen keskeyttämistä.

Eri tiedonkeruumenetelmien käyttöä selvittävän vuosittain tehtävän kansainvälisen asiantuntija-kyselyn mukaan puhelinhaastattelun ja verkkokyselyn yhdistäminen on vuosina 2006–2010 suhteessa muihin tiedonkeruumenetelmiin lisääntynyt eniten. Kyselyyn vastasi 213 lähinnä markkinatutkimuslaitosten asiantuntijaa eri maissa. Suurimmat kasvupotentiaalit ovat selvitysten mukaan älypuhelinkyselyillä, puhelinhaastattelun ja verkkokyselyn yhdistelmillä ja tekstiviestikyselyillä. (Macer—Wilson 2011, 17.)

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.12.2011

Jaa