Luovaa tuhoa kulttuurialoilla

  1. Toiminnallisia muutosmittareita
  2. Paljon aloittavia yrittäjiä
  3. Aika paljon lopettaviakin
  4. Muotoilualoilla tapahtuu eniten
  5. Lamaa vastaan
  6. Uusien kasvupotentiaalia vaikea selvittää
  7. Kiistelty teoria
  8. Pakkoyrittäjiä, kasvuyrittäjiä vai elämäntapayrittäjiä?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.

Yritykset aloittavat ja lopettavat toimintansa eri aloilla hyvin eri tahtiin. Varsinkin lama-aikoina erot näkyvät. Kulttuurisilla aloilla yrityskannan uusiutuminen on ollut viime vuosina hieman keskimääräistä nopeampaa, erityisesti muotoilupainotteisilla aloilla.
___________________

Tunnettu innovaatioteoreetikko Joseph Schumpeter loi aikanaan paljon siteeratun käsitteen 'luova tuho' pohtiessaan talouskriisien mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä puolia. Jotkut yritykset tai toimipaikat kuolevat pois ja tilalle syntyy innovatiivisempia ja tuottavampia yrityksiä, jotka toimivat erilaisella tuote- ja palveluprofiililla.

Schumpeter näki tämän erityisesti lama-aikoina kiihtyvän kierron keskeisenä tekijänä talouden uudistumisessa. Kansantalous voi näin muuttaa rakennettaan. Schumpeter ei uskonut olemassa olevien yritysrakenteiden ja koko talouden kykenevän uudistumaan pelkästään yritysten sisäisenä muutoksena.

Viime aikoina on puhuttu enemmän työntekijöiden työtehtävien muuttumisesta sekä työyksiköiden sisällä että välillä kuin varsinaisesti yrityskannan vaihtumisesta. Silti yrityskannan vaihtumisella on edelleen merkitystä.

Toiminnallisia muutosmittareita

Olen käyttänyt kulttuurialojen yrityskannan muutoksen mittaamiseen lähinnä kolmea perinteistä mittaria:

  1. Kunakin vuonna toimintansa reaalisesti aloittaneiden yritysten suhde yrityskantaan eli aloitussuhde (entry rate).
  2. Toimintansa lopettaneiden yritysten suhde yrityskantaan, jota kutsun lopetussuhteeksi (exit rate).
  3. Turbulenssi, jolla kuvataan aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten summan suhdetta yrityskantaan ko. alalla. Turbulenssin suuruuden kannalta ei ole olennaista, kummasta muodosta on kyse, mutta turbulenssia voi pitää yhtenä luovan tuhon alkeellisena mittarina.

Vielä voidaan mitata ns. nettomuutosta, joka saadaan vähentämällä aloittaneista yrityksistä lopettaneiden määrät.

Tärkeätä on, että yrityksen aloittaminen ja lopettaminen mitataan toiminnallisesti eikä juridis-hallinnollisesti. Kyse on siis yritysten maksamien alv- ja sotu-maksujen alkamisesta tai loppumisesta.

Toki myös nyt käyttämäni aloittamisaste on osin epäaito mittari. Joissakin tapauksissa on kyse vain yrityksen nimen muuttamisesta vaikkapa brändisyistä. Samoin yrityskaupat ja -järjestelyt ovat voineet vaatia uuden yhtiön perustamista, vaikka tosiasialliset toimijat olisivat samoja. Mutta näissäkin tapauksissa on yritykseen ilmaantunut joitain uusia piirteitä.

Epäaitojen tai aitojen uusien yritysten raja on siis veteen piirretty viiva. Tähän artikkeliin laskemissani mittareissa en ole edes yrittänyt rajankäyntiä, koska se vaatisi yksityiskohtaista kunkin yrityksen historian läpikäyntiä ja taustahenkilöiden aiempien työpaikkojen selvittämistä.

Epäaitoina pidettyjen uusien yrityksien osuus kaikista uusista yrityksistä on Suomessa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa ollut muutaman prosentin luokkaa.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 15.2.2011

Jaa