Ensimmäiset merkittävät tilasto-organisaatiot syntyivät 1800-luvulla
- Kansallisten tilastovirastojen perustaminen
- Painettujen lukujen hyöky
- Tilastoseurat vauhdittavat tilastojen tuottamista
- Britannian tilastoliike
- Tilastovirastoissa oli merkittäviä yhteiskuntatutkijoita
- Kongressien aikakausi
- Tilastoinnin ihanne syntyi viktoriaanisessa Englannissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tilastovirastoissa oli merkittäviä yhteiskuntatutkijoita
Organisaatioiden ohella myös tutkijat vaikuttivat merkittävästi tilastotoimen kehitykseen: Porterin (1986) mukaan yhteiskuntatutkijoiden panos oli yhtä merkittävä kuin organisaatioidenkin. Alkuaikoina kenties merkittävin tutkija oli belgialainen Laplacen oppilas Adolphe Quetelet, joka oli erittäin energinen organisaattori ja tutkija.
Quetelet'n ensimmäisiä merkittäviä aikaansaannoksia oli Belgiassa tehty väestölaskenta vuoden 1830 uudenvuodenpäivänä. Laskennan tietosisältö oli paljon laajempi kuin yhdenkään aikaisemman laskennan. Quetelet'n seuraavasta laskennasta kirjoittamaa raporttia pidettiin pitkään hyvän väestölaskentaraportin mallina, ja laskentaa raportteineen on pidetty merkittävänä tilastoinnin kehitysaskeleena. Quetelet nimitettiin vuonna 1842 Belgian tilastokomitean puheenjohtajaksi, ja suureksi osaksi hänen ansiostaan Belgiasta tuli vähäksi aikaa esimerkki monille muille maille.
Tilastovirastojen työntekijät olivat pääasiassa virkamiehiä, eikä heillä ollut merkittävää tilastollista kunnianhimoa. Joissakin erityisesti saksankielisten maiden virastoissa oli kuitenkin tutkijoita, jotka lähestyivät tilastointia tieteellisesti. He vaikuttivat merkittävästi siihen, että tilastotieteestä kehittyi itsenäinen tieteenala. Muun muassa Ernst Engel (esim. 1861) ja Wilhelm Lexis (esim. 1875 ja 1877) kehittivät sekä väestötieteen että väestölaskennan periaatteita, ja Georg von Mayr (1895) puolestaan kehitti tilastointia kriminologian näkökulmasta.
Päivitetty 7.3.2011