Ensimmäiset merkittävät tilasto-organisaatiot syntyivät 1800-luvulla

  1. Kansallisten tilastovirastojen perustaminen
  2. Painettujen lukujen hyöky
  3. Tilastoseurat vauhdittavat tilastojen tuottamista
  4. Britannian tilastoliike
  5. Tilastovirastoissa oli merkittäviä yhteiskuntatutkijoita
  6. Kongressien aikakausi
  7. Tilastoinnin ihanne syntyi viktoriaanisessa Englannissa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2010.

Preussissa perustettiin ensimmäinen tilastovirasto vuonna 1805, ja sen jälkeen virastoja perustettiin muihinkin saksankielisiin kuningaskuntiin ja Euroopan maihin. Yksityiset kansalaiset alkoivat jo 1700-luvun lopulla perustaa tilastoseuroja, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen tilastolliseen toimintaan ja ajatteluun.

Ennen teollistumista tietojen kerääminen ja tilastointi oli suureksi osaksi kirkon tehtävänä, ja tilastoja tuotettiin hyvin epäsäännöllisesti. Nykyiset tilasto-organisaatiot on perustettu pääasiassa 1800-luvun kuluessa eli teollistumisen aikakauden loppupuolella. Tilastovirastoja perustettiin myös moniin suuriin kaupunkeihin 1800-luvun alkupuolella. Aluksi tilastovirastojen keskeinen tehtävä oli väestölaskentojen teko ja laskentojen tulosten julkaiseminen, mutta vähitellen niiden toiminta laajeni.

Harald Westergaard (1932) kutsui vuosien 1830–1849 välistä aikaa "innostuksen aikakaudeksi", sillä "kaikilla näytti olevan tilastointi mielessään". Noina aikoina tilastollinen aktiivisuus lisääntyi huomattavasti, ja tilastollinen ajattelu sai nykyisen muotonsa.

Innostuksen aikakausi tuotti ennennäkemättömän määrän tilastotietoa. Tietojen kerääminen oli kuitenkin hajanaista, ja osittain sen vuoksi järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen tilastokonferenssi vuonna 1853. Kokouksen yhdeksi tehtäväksi tuli tilastotietojen yhtenäistäminen.

Innostuksen aikakaudella perustettiin myös ensimmäiset tilastojulkaisut, joista muun muassa Allgemeines Statistisches Archiv ja Journal of the Royal Statistical Society ilmestyvät edelleen.

Kansallisten tilastovirastojen perustaminen

Staatenkunde ("valtiotieto"), tilastoinnin eräänlainen esiaste, oli 1700-luvun loppupuolella varteenotettava tieteenala Saksan yliopistoissa. Siihen aikaan julkaistiin myös useita alan oppikirjoja. Niistä ensimmäisen kirjoitti Gottfried Achenwall vuonna 1749, ja Statistik-sanan väitetään esiintyneen siinä ensimmäistä kertaa. Achenwallin oppilaan August von Schlözerin (1804) teos oli aikansa vaikutusvaltaisimpia.

Aluksi Statistik oli kuvaileva ja empiirinen tieteenala, jonka aiheena olivat sanalliset valtiokuvaukset (Land und Leute). Vähitellen, 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, kvantitatiivinen tieto alkoi tulla yhä merkittävämmäksi, ja tilastointi laajeni maatalouteen, tuotantoon ja kauppaan (Van der Zande 2010).

Tilastoaktiivisuus lisääntyi saksankielisissä valtioissa ilmeisesti runsaan yliopisto-opetuksen ansiosta. Yliopistoissa käynnistettiin 1800- luvun alussa suuri määrä toisistaan riippumattomia tilastollisia tutkimuksia, joiden tekijöinä olivat pääasiassa yksittäiset henkilöt.

Keskeinen tavoite oli löytää yhteiskunnallisten tapahtumien säännönmukaisuuksia, mutta myöhemmin suurimman huomion saivat sosiaaliset ja rikoksiin liittyvät ongelmat. Tietojen keräämiseksi perustettiin mittava koneisto, jonka toiminta organisoitiin eri maiden tilastollis-topografisten toimistojen avulla. Ensimmäinen tilastollis-topografinen toimisto perustettiin Preussissa vuonna 1805, ja seuraavat toimistot Baijerissa 1808 ja Westfalenissa 1809.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 7.3.2011

Jaa