Katso myös artikkeliin liittyvien aihealueiden kotisivut:


Yrittäjäksi palkkatyön tai eläkkeen ohella

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Lith työskentelee tutkijana yrityksessään Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2010.

Lähes puolet yrittäjistä Suomessa on sivutoimisia. Tämä unohtuu usein, kun yritysten määrää käytetään politiikan onnistumisen mittarina. Sivutoimiseen yrittäjyyteen liittyy ongelmia, mutta se voisi olla myös joustava tapa pitää ikääntyneet henkilöt pidempään työelämässä ja hyödyntää heidän osaamistaan.
_________________

Suomessa toimii yrityksiä enemmän kuin koskaan. Työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n ennakkoarvioiden mukaan yrityksiä oli lähes 270 000 vuonna 2009, kun alkutuotannon toimialoja ei oteta lukuun. 15 vuodessa yritysten määrä on kasvanut 50 prosenttia. Yritysten määrä on lisääntynyt jopa nykyisen taantuman aikana (Kuvio 1).

Kuvio 1. Yritysten lukumäärä 1990–2009 (pl. alkutuotannon toimialat)

Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri ja väestötilasto, Tilastokeskus (1990–2008); TEM:n arvio 2009.

Yritysten määrää on käytetty usein yrittäjyyden ja sen edistämiseen tähtäävän politiikan onnistumisen mittarina. Yritysten pelkkä lukumäärä ei silti kuvaa kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat yrittäjyyden kehityksen kannalta tärkeitä. Esimerkiksi vuonna 2008 yritysten määrän kasvusta yli 90 prosenttia tapahtui alle kaksi henkilöä työllistävissä yrityksissä, mutta tiedot näiden yritysten vastuuhenkilöistä ja taustoista ovat puutteellisia.

Yksi Suomessa aiemmin melko vähän tutkittu ja huomiota saanut yritystoiminnan muoto on sivutoiminen yrittäjyys eli yritystoiminta, jossa henkilö ansaitsee elantonsa pääasiassa muulla tavoin kuin itsenäisenä yrittäjänä. Sivutoiminen yrittäjä on siis pääasiassa palkansaaja tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleva henkilö kuten eläkeläinen tai opiskelija.

Yrittäjyys voi olla myös osa-aikaista tai kausiluonteista, vaikka henkilöllä ei olisi muuta päätointa tai tulonlähdettä kuten eläkettä. Laveasti määriteltynä sivutoimisuutta voi esiintyä myös silloin, kun päätoimisella yrittäjällä on sivuelinkeinoja. Esimerkkeinä ovat maatilatalouden harjoittajat, joilla on muuta sivuyritystoimintaa kuten koneurakointia tai maatilamatkailua.

Neljä kymmenestä sivutoimisia

Sivutoimisten yrittäjien määrästä ei ole Suomessa tarkkoja tilastotietoja, vaan saatavilla olevat tiedot perustuvat erillisselvityksiin. Entisen työministeriön vuonna 2007 laatiman selvityksen mukaan sivutoimisia yrittäjiä oli Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan neljä prosenttia 15–74-vuotiaasta aikuisväestöstä, kun päätoimisia yrittäjiä oli vastaavasti kuusi prosenttia vuonna 2004.

Työministeriön selvityksessä sivutoimiset yrittäjät suhteutettiin koko aikuisväestöön, sillä monet heistä, kuten eläkeläiset ja opiskelijat, tilastoituvat pääasiallisen toimintansa mukaan työvoiman ulkopuolelle. Vain runsaat puolet sivutoimisista yrittäjistä kuului työlliseen työvoimaan palkansaajina. Kolmannes on eläkeläisiä, ja loput kuuluvat opiskelijoihin tai muuhun 15–74-vuotiaaseen väestöön.

Jos kaikki pää- ja sivutoimiset yrittäjät lasketaan yhteen, oli noin joka kymmenennellä aikuisväestöön kuuluvalla suomalaisella yritystoimintaa vuonna 2004. Jos tarkastelu rajataan vain työlliseen työvoimaan, oli päätoimisia yrittäjiä runsas kymmenen prosenttia ja päätoimisia palkansaajia, jotka toimivat sivutoimisina yrittäjinä, noin neljä prosenttia työllisestä työvoimasta.

Global Entrepreneurship Monitor -tutkimukset vahvistavat sivutoimisen tai osa-aikaisen yrittäjyyden yleisyyden Suomessa. GEM-tutkimuksen mukaan osa-aikayrittäjiä oli noin 40 prosenttia yrittäjistämme vuonna 2007. Osa-aikayrittäjyys on tavallista myös muissa Pohjoismaissa. Sen sijaan koko Euroopassa yrittäjistä keskimäärin vain neljännes toimi osa-aikaisesti (Taulukko 1).

Taulukko 1. Osa-aikayrittäjyys Pohjoismaissa, Euroopassa ja kaikissa GEM-maissa (42 maata) 2007, prosenttia kaikista yrittäjistä

  Alkuvaiheen yrittäjyys Vakiintunut yrittäjyys
Tanska 42 42
Suomi 42 43
Islanti 47 29
Norja 56 58
Ruotsi 54 40
Pohjoismaat keskimäärin 48 42
Eurooppa keskimäärin 31 26
Kaikki GEM-maat 32 26

Lähde: Global Entrepreneurship Monitor GEM 2007.

Sivun alkuun

Yritysten vaihtuvuus suurta

Päätoimiseen yrittäjyyteen verrattuna sivutoimisten yritysten elinkaari on keskimäärin lyhyt. Noin 35–40 prosenttia sivutoimisista yrittäjistä lopettaa ensimmäisen vuoden aikana, kun kolme neljäsosaa päätoimista yrittäjistä jatkaa toimintaansa. Sivutoimisen yritystoiminnan suuri lopetusalttius on havaittu myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

Suuren lopettamisalttiuden taustalla voi olla lyhytaikaisiksi tarkoitettujen kertakäyttöyritysten tai yksittäisiä hankkeita varten perustettujen yritysten toiminnan loppuminen. Toinen selitys voi olla palkansaajien halu kokeilla yrittäjyyttä. Kun yritystoiminnasta saadut kokemukset eivät ole vastanneet odotuksia, on toiminnasta luovuttu ja keskitytty palkkatyöhön.

Sivutoimisten ja lyhytaikaista liiketoimintaa varten perustettujen yritysten suuri aloittamis- ja lopettamisalttius lisää yrityskannan tilastollista vaihtuvuutta monilla toimialoilla. Tämä tulisi ottaa huomioon yritysten vaihtuvuutta kuvaavissa tutkimuksissa, ennen kuin korkeasta vaihtuvuudesta vedetään liian pitkälle meneviä yrityskannan uudistumiseen liittyviä johtopäätöksiä.

Sivun alkuun

Sivutoimisissa enemmän naisia kuin päätoimisissa

Sivutoiminen yrittäjyys ei ole läheskään yhtä miesvaltaista kuin päätoiminen yrittäjyys. Selityksenä lienevät naisten ammatteihin liittyvät ja heidän koulutustaan vastaavat palvelutehtävät, jotka mahdollistavat sivutulot. Naiset työllistyvät miehiä useammin tilapäisissä tai osa-aikaisissa työsuhteissa, mikä mahdollistaa paremmin sivutoimisen yrittäjyyden tai jopa pakottaa sivutulojen hankkimiseen.

Koulutuksella on työministeriön selvityksen mukaan käänteinen yhteys pää- ja sivutoimiseen yrittäjyyteen. Päätoiminen yrittäjyysaktiivisuus alenee muodollisen koulutuksen kohotessa ja päinvastoin, vaikka tilanne on tasoittunut 2000-luvulla. Sen sijaan sivutoiminen yrittäjyys on sitä yleisempää mitä korkeampi on koulutustaso.

Sivutoimiset yrittäjät ovat usein hyvätuloisia. Palkka- ja yrittäjätuloja saavien sivutoimisten yrittäjien keskimääräiset kokonaistulot ovat keskimäärin suuremmat kuin ainoastaan palkkatyötä tekevillä ja selvästi suuremmat kuin päätoimisilla yrittäjillä. Tehtyjen selvitysten mukaan sivutoimiset yrittäjät ansaitsevat pelkästään päätoimisessa palkkatyössään enemmän kuin palkansaajat keskimäärin.

Sivun alkuun

Sivutoimisia ja osa-aikaisia yrityksiä yli neljännes kannasta

Jos alkutuotannon toimialoilla toimivia yrityksiä ei oteta lukuun, Suomessa oli laskennallisesti arvioiden 97 000 sivutoimista tai osa-aikaista yritystä vuonna 2008 (Taulukko 2). Sivutoimiset yritykset koostuvat niistä konserneihin kuulumattomista yksityisistä kotimaisista yrityksistä, joiden toiminta-aika ylitti vuonna 2008 puoli vuotta ja joiden henkilöstö oli 0,1–0,5 henkeä vuosityöllisyyden käsitteellä mitaten.

Taulukko 2. Sivutoimisten tai osa-aikaisten yritysten määrä, henkilöstö ja liikevaihto 2008 (pl. alkutuotannon toimialat)

  YTR:n vuositilastoihin
sisältyvät yritykset
YTR:nvuositilastojen
ulkopuoliset
yritykset
Osa-aikaiset yritykset
yhteensä
Yrityksiä 74 107 23 458 97 575
Osuus yrityksistä, % 76,0 24,0 100,0
Henkilöstö, lkm 20 700 3 300 24 000
Osuus henkilöstöstä, % 86,0 14,0 100,0
Liikevaihto, milj. eur 2 790 160 2 950
Osuus liikevaihdosta 95,0 5,0 100,0

Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus; Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Myös tilastovuonna 2008 aloittaneet ja lopettaneet yritykset, kaksi kiinteistöpalvelun toimialaa ja alkutuotannon toimialat on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Lukuihin kannattaa suhtautua tietyin varauksin, koska sivutoimisten yritysten määritelmä on sopimuksenvarainen ja pieniä yrityksiä koskeviin lukuihin voi sisältyä virhemahdollisuuksia.

Sivutoimisista yrityksistä arviolta kolme neljäsosaa sisältyi Tilastokeskuksen Yritys- ja toimipaikkarekisterin (YTR) julkaisemiin vuositilastoihin. Neljännes yrityksistä oli jäänyt vuositilastojen ulkopuolelle, koska ne eivät täyttäneet tilastoihin pääsemisen vajaan 10 000 euron liikevaihtorajaa. Sivutoimisten yritysten henkilöstöä oli yhteensä 24 000 ja liikevaihtoa kolme miljardia euroa.

Sivutoimisten yritysten määrä on suuri, sillä pelkästään YTR:n vuositilastoon sisältyvät sivutoimiset yritykset muodostivat yli neljänneksen Suomen kaikista yrityksistä vuonna 2008. Yritysten henkilöstöstä YTR:n vuositilastoon sisältyvät sivutoimiset yritykset muodostivat kuitenkin vain 1,4 prosenttia ja liikevaihdosta 0,7 prosenttia ilman alkutuotannon toimialoja.

Sivun alkuun

Toiminimi on sopiva yritysmuoto

Noin 65 prosenttia sivutoimisista yrityksistä on yritysmuodoltaan yksityisiä toiminimiä, mikä on enemmän kuin toiminimiä on koko yrityskannasta keskimäärin. Toiminimi on pieneen yritystoimintaan sopiva yritysmuoto, sillä toiminimiyritys on helppoa perustaa ja lopettaa.

Runsas neljännes sivutoimisista yrityksistä on osakeyhtiöitä. Kymmenesosa yrityksistä edustaa lähinnä henkilöyhtiöitä (Kuvio 2).

Kuvio 2. Sivutoimiset tai osa-aikaiset yritykset yritysmuodon mukaan 2008 (pl. alkutuotannon toimialat)

Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus; Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Sivun alkuun

Eniten henkilöpalveluissa ja liike-elämän palvelualoilla

Osa-aikayrittäjiä on lähes kaikilla toimialoilla, mutta suhteellisesti eniten heitä on koulutuksessa, vapaa-ajan kulttuuri-, virkistys- ja liikuntapalveluissa ja muissa henkilöpalveluissa. Esimerkiksi kulttuuri- ja viihdetoiminnassa sivutoimisten yritysten osuus yrityskannasta on 60–70 prosenttia riippuen siitä, lasketaanko lukuihin myös YTR:n vuositilastojen ulkopuolelle jääneet yritykset.

Toiseksi eniten sivutoimisia yrityksiä on ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa, kuten liikkeenjohdon konsultoinnissa, teknisissä suunnittelupalveluissa ja tilitoimistoalalla. Liikkeenjohdon konsultoinnissa sivutoimisia yrityksiä oli vuonna 2008 noin puolet kaikista toimialan yrityksistä. Teknisissä suunnittelupalveluissa ja tilitoimialalla osuus oli noin 25–35 prosenttia.

Liikkeenjohdon konsultoinnissa ja muilla liike-elämän palvelualoilla toimivien osa-aikaisten yritysten suuri määrä johtuu siitä, että akateemisten toimihenkilöiden, korkeakouluhenkilöstön ja muiden viranhaltijoiden sivutoiminen yrittäjyys on yleistynyt viime vuosina. Sivutoiminen yritystoiminta korostuu etenkin palkansaajaryhmissä, joiden säännölliseen työaikaan sisältyy joustavuutta.

Osa-aikayrittäjyys on tavallista julkisessa terveyshuollossa työskentelevien lääkärien keskuudessa. Asiaan on kiinnitetty viime vuosina erityistä huomiota, mikä johti lainsäädännöllisiin muutoksiin koskien työperäisten osinkojen verotusta. Sivutoimista yrittäjyyttä esiintyy muussakin terveydenhuoltoon liittyvässä ammatinharjoittamisessa kuten hammaslääkärialalla tai fysioterapiapalvelussa.

Sivun alkuun

Motiivit vaihtelevat

Sivutoiminen yrittäjyys voi sopia hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Esimerkkeinä voidaan mainita kotiäidit, joille kotoa käsin tapahtuva yritystoiminta tarjoaa vaihtelua elämään, ylläpitää ammattitaitoa tai tuo tarpeellisia sivutuloja. Joskus kysymys voi olla eräänlaisen mahdollisuus- ja pakkoyrittäjyyden yhdistelmästä, mikä vähentää toimeentuloon liittyvää epävarmuutta.

Sivutoimiset yritykset voivat olla myös yhtiömuotoisia tiimiyrityksiä, joiden kautta omistajat kanavoivat satunnaisia sivutulojaan, mikä on edullista ja joustavaa tulonsaajalle ja työnteettäjälle. Joskus tällaisten sivutoimisten yritysten piirissä tehty kokonaistyöpanos muodostaa useita henkilötyövuosia, vaikka yksittäiset osa-omistajat toimivat yrityksessä vain satunnaisesti.

Osalle henkilöistä sivutoiminen yrittäjyys voi toimia väylänä päätoimiseen yrittäjyyteen. Yrittäjyyttä kokeillaan, kun ei heti uskalleta heittäytyä siihen kokonaan. Sivutoimisen yrittäjyyden on arveltu sisältävän merkittävää yrittäjäpotentiaalia ja jopa kasvuyrittäjyyttä, mutta todellisuudessa sivutoiminen yritystoiminta toimii harvemmin reittinä päätoimiseen yrittäjyyteen.

Pienillä paikkakunnilla ja rajatuilla markkinoilla päätoiminen elinkeinonharjoittaminen ei olisi välttämättä edes mahdollista tai taloudellisesti kannattavaa. Toiminnallaan sivutoimiset yrittäjät luovat kuitenkin uutta tarjontaa markkinoille etenkin maakuntien haja-asutusalueilla. Esimerkkeinä voidaan mainita hierontapalvelut, tietokoneiden ja kodinkoneiden korjauspalvelut tai kodinhoitopalvelut.

Sivun alkuun

Vaihtoehto ikääntyville

Eläkeläiset muodostavat kasvavan joukon sivutoimisista yrittäjistä, mikä monipuolistaa yrittäjyyden kuvaa. Lähivuosina eläkkeelle siirtyy paljon henkilöitä, jotka eivät haluaisi vetäytyä kokonaan työmarkkinoilta vaan haluavat jatkaa työtekoa yrittäjänä joustavalla tavalla. Heille yrittäjyys voi tarjota pehmeän laskun työelämästä vanhuuseläkkeelle.

Eläkeläisyrittäjillä on puolellaan määrättyjä etuja, jotka pienentävät yritystoimintaan liittyviä riskejä. Yritystoiminnasta saadut tulot voivat lisätä verotettavien tulojen progressiota mutta eivät vähennä eläkettä. Lisäksi vanhuuseläkkeellä olevien yrittäjien ei tarvitse maksaa yrittäjäeläkemaksuja, sillä eläkevakuuttaminen on vapaaehtoista.

Sivun alkuun

Kertakäyttöyritysten epäterveet ilmiöt

Sivutoimisia yrityksiä on perustettu myös ainoastaan verotuksellisista syistä. Yritysten kautta voidaan kierrättää satunnaisia työtuloja ja luoda verotuksessa vähennettäviä kuluja, joiden todellinen yhteys yritystoimintaan voi olla kyseenalainen. Oman lukunsa muodostavat kertakäyttöyritykset, jotka voivat toimia kuittikaupassa ja harmaan talouden välikappaleina.

Veronkiertoon tai harmaaseen talouteen liittyvää yritystoimintaa voi olla lähes mahdotonta erottaa tavanomaisesta yritystoiminnasta muuten kuin sattumalta tai verotarkastuksen kautta. Ongelman laajuuteen viittaa kuitenkin viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virken syyskuussa ilmestynyt tutkimus.

Lyhyen elinkaaren yritysten yleisyyteen viittaa se, että joka toinen vuonna 2009 perustetun uuden osakeyhtiön vastuuhenkilö on ollut samassa asemassa aiemmin samalla toimialalla toimineessa osakeyhtiössä. Virken asiantuntijoiden mukaan osassa tapauksia kysymys on ollut halusta häivyttää aiemmassa yritystoiminnassa syntyneet maksuhäiriöt ja verorästit asiakkaiden näkyviltä.

Sivun alkuun

Onko henkilöstön yritystoiminta hyväksyttävää?

Palkansaajan mahdollisuuksia toimia sivutoimisena yrittäjänä rajoittavat työehtoihin liittyvät säännökset. Työsopimuslain mukaan työntekijä ei saa harjoittaa työnantajaansa nähden kilpailevaa tai muutoin vahingoittavaa toimintaa. Työntekijä ei saa myöskään hyödyntää tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia.

Valtiolla ja kunta-alalla virkamiehet tarvitsevat sivutoimiluvan tai tekevät sivutoimi-ilmoituksen yritystoimintaa varten. Säännökset sisältyvät virkamieslakiin ja lakiin kunnallisesta viranhaltijasta.

Julkisella alalla sivutoiminen yrittäjyys lienee yleisempää valtiolla ja korkeakouluissa kuin kuntapuolella, jossa poikkeuksen muodostavat sivutoimisten yksityislääkäreiden omistamat yritykset.

Sivun alkuun

Miten sivutoiminen saataisiin päätoimiseksi?

Työttömälle henkilölle sivutoimisen yri­tystoiminnan harjoittaminen voi olla hankalaa, sillä työttömyysturvan ei ole tarkoitus poistaa yritystoiminnan riskejä. Henkilöllä voi silti jäädä oikeus työttömyyskassan tai Kelan sovittelemaan työttömyysetuuteen, jos yritystoiminnan vaatima työmäärä on vähäinen eikä muodostu esteeksi päätoimisen kokoaikatyön vastaanottamiselle.

Ratkaisut työttömän sivutoimisen yrit­täjyyden osalta tehdään paikallisissa työ- ja elinkeinotoimistoissa. Työvoimaviranomaiset voisivat kuitenkin nykyistä aktiivisemmin tukea ja tutkia yrittäjyydestä kiinnostuneen työttömän työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä sivutoimisessa yrityksessään päätoimisesti niin, että työttömyysturva ei toimisi epävirallisena yritystukena.

Kaikkia päätoimisesta yrittäjyydestä kiinnostuneita sivutoimisia yrittäjiä voisi myös ohjata aktiivisemmin neuvontapalvelujen piiriin. Kaikilla tällaisilla henkilöillä tulisi myös olla mahdollisuus saada starttirahaa. Nykysäännösten mukaan ei yleensä ole mahdollista saada starttirahaa siirryttäessä sivutoimisesta yrittäjyydestä päätoimiseksi yrittäjäksi.

Lähteitä:

Mm. Akola, Heinonen, Kovalainen, Pukkinen ja Österberg: Yrittäjyyden ja palkkatyön rajapinnalla? Työpoliittinen tutkimus 326. Työministeriö. Helsinki 2007.

Helsingin Sanomat: Uusille osakeyhtiöille kertyy nopeasti verovelkaa (artikkeli 19/09/2010).

Stenholm, Pukkinen, Heinonen ja Kovalainen: Global Entrepreneurship Monitor, GEM Finland National Report 2007, 2008.

Tilastokeskus: Yritys- ja toimipaikkarekisterin tilastoja 1990–2008.

Työ- ja elinkeinoministeriö: Yrittäjyyskatsaus 2010, TEM:n julkaisuja 60/2010, Helsinki 2010.


Päivitetty 10.11.2010

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Artikkelit > Yrittäjäksi palkkatyön tai eläkkeen ohella

Navigointi

Artikkelit

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 029 551 1000 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute