Talouskriisi vauhditti sektoritilien kehittämistä

Euroalueen sektoritilit rahapolitiikan kulmakivi

Euroopan keskuspankki ryhtyi kehittämään euroalueelle omia neljännesvuosittaisia sektoritilejä 1990-luvun lopulla. Niiden tarjoama näkymä kaikkiin talouden toimijoihin yhtenäisessä kehikossa tekee tilastosta keskeisen rahapolitiikan seurannan ja päätöksenteon välineen. Hiljattain tilit arvioitiin EKP:ssa jopa tärkeimmäksi yksittäiseksi tilastokokonaisuudeksi rahapolitiikan kannalta. Euroalueen tilit laaditaan kansallisista sektoritilitiedoista ja niitä täydentävistä tilastoista, jotka EKP kokoaa ja sovittaa yhteen integroiduksi kokonaisuudeksi.

Myös rahapolitiikan analyysin näkökulmasta sektoritilien keskeistä antia ovat kotitalouksien ja yritysten tiedot. Mielenkiinnon kohteina ovat mm. velkaantuminen, kotitalouksien säästäminen ja kulutuskäyttäytyminen ja yritysten voitot sekä se, kuinka sektorit rahoittavat investointinsa ja mihin ne sijoittavat varojaan. Esimerkki löytyy kuviosta 1, joka kertoo euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen hankinnan muodoista. Tiedot esitetään siinä neljän vuosineljänneksen liukuvina summina kausivaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi.

Kuvio 1. Euroalueen yritysten rahoituksen hankinta

Lähde: Monthly Bulletin 8/2010. EKP

Rahoitustaseiden kautta voidaan karkeasti seurata myös sektorien hallussa olevan laajan rahan määrää. Näin saadaan huomioiduksi sektorikohtaiset erityispiirteet, jotka perinteisessä raha-aggregaattien analyysissä jäävät piiloon. Keskiössä ovat etenkin kotitaloudet, joiden hallussa olevan rahan on todettu olevan selvimmin yhteydessä hintakehitykseen. Yksi erityinen seurannan kohde ovat rahoitus- ja muihin varoihin liittyvät hallussapitovoitot ja -tappiot. Niiden merkitys erityisesti kotitalouksien nettovarallisuuden kannalta on huomattava. Varallisuusaseman muutokset taas vaikuttavat kulutuskäyttäytymiseen ja sitä kautta suhdanteisiin. Kuvio 2 kertoo säästämisen ja varojen hallussapitovoittojen/-tappioiden vaikutuksen euroalueen kotitalouksien nettovarallisuuden muutokseen. Siinäkin tarkastelussa ovat neljän vuosineljänneksen liukuvat summat.

Kuvio 2. Euroalueen kotitalouksien nettovarallisuuden muutos

Lähde: Monthly Bulletin 8/2010. EKP

Sektoritilien käyttö on laajentunut myös vakaustarkasteluun. Tilit ja niistä johdetut indikaattorit kuuluvat mm. pian toimintansa aloittavan Euroopan järjestelmäriskineuvoston välineistöön. Neuvosto arvioi EU-maiden rahoitusmarkkinoiden ja talouksien vakautta makrotasolla, ja se keskittyy erityisesti maakohtaisiin tietoihin, joiden tärkeys tulee siten korostumaan Euroopan tason taloudellisessa analyysissä ja päätöksenteossa.

Euroalueen tilien kehitystyö jatkuu. Tietojen ajantasaisuuden kohentaminen on nostettu prioriteettien kärkeen, ja näkyvissä on jo kansallisten tietojen toimitusviiveen lyhentäminen lähitulevaisuudessa. Lisäksi reaalivarallisuustaseet tekevät väistämättä tuloaan mukaan vaatimuslistalle – nykyisin EKP joutuu estimoimaan tiedot itse. Myös muita puuttuvia tilejä sekä rahoitustilien vastinsektorimatriiseja kaivataan. Euromaita ei toistaiseksi velvoiteta laatimaan niitä.

  1. Rahoitustaseet ja -virrat huomion kohteena
  2. Euroalueen sektoritilit rahapolitiikan kulmakivi
  3. Kehittämispaineita myös Suomessa
  4. Sektoritileillä yhdistyvät reaali- ja rahoitustalous

Kehittämispaineita myös Suomessa

Kattavien ja ajantasaisten sektoritilien rakentaminen on iso haaste monelle maalle. Kasvavat vaatimukset ovat kuitenkin tulossa väistämättä eteen – viime kädessä asetusten kautta.

Tilanne edellyttää Suomessakin nykyistä laaja-alaisempaa panostusta tilinpitoon. Kehittämistyötä riittää. Esimerkiksi reaalivarallisuuden vuositasonkin tilastointi tarvitsee vielä täydennystä. Nykyiseenkin tuotantoon liittyy monia kehittämishaasteita, muun muassa tietojen yhtenäisyys kaipaa kohennusta. Unohtaa ei voi myöskään sisällöllisiä haasteita, joita erityisesti rahoitustilinpito kohtaa. Lähdetilastotkaan eivät ole kaikilta osin ajan tasalla – erityisesti yrityksistä kaivataan ajantasaisempaa ja tarkempaa tietoa.

Ensi vuoden alusta lähtien Tilastokeskus vastaa sektoritilien laadinnasta kokonaisuudessaan, kun vastuu neljännesvuosirahoitustilinpidon laadinnasta siirtyy Suomen Pankilta Tilastokeskukseen. Siten Suomen kontribuutio euroalueen tileihin syntyy vastedes Tilastokeskuksessa.

Oman mausteensa tuo paine julkisen sektorin entistä ajantasaisemmalle kuvaukselle. Viime vuosina nähdyn, velkakriisiin kulminoituneen kehityksen sekä joidenkin maiden tilastojen epäselvyyksien vuoksi vaatimukset kiristyvät entisestään. Vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvä alijäämä- ja velkaraportointi – joka sekin perustuu pitkälti sektoritileihin – on jo nyt tarkkaa ja säänneltyä. Se perustuu vuositietoihin, mutta sielläkin suunta näyttää olevan kohti tiiviimpää seurantaa. Neljännesvuosilukuja tehdään jo, mutta alijäämä- ja velkaraportoinnin sateenvarjon alla työn luonne muuttuisi aivan erilaiseksi.

Kehittämispaineet koskevat toki muutakin kuin tilinpitoa. Esimerkiksi tilinpitoon läheisesti liittyvät maksutasetilastot ja ulkomaisen varallisuuden tilastot kohtaavat omat haasteensa. Lisäksi makrotarkastelua täydentämään tarvitaan mikroaineistoja, joiden kautta voidaan tehdä myös molemmat näkökulmat yhdistäviä tarkasteluja. Hyvänä esimerkkinä mikroaineistoista käyvät kotitalouksien varallisuustutkimukset, joihin EKP parhaillaan panostaa voimakkaasti.

___________________________

Sektoritileillä yhdistyvät reaali- ja rahoitustalous

Kansantalouden tilinpidon sektoritilikokonaisuus yhdistää reaali- ja rahoitustalouden tapahtumat. Nimensä mukaisesti se tarkastelee taloudellista toimintaa institutionaalisten sektoreiden, mm. yritysten, rahoituslaitosten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien, näkökulmasta. Tileiltä löytyvät tulo-, meno- ja rahoitusvirtojen lisäksi varojen ja velkojen taseet sekä niiden muutokseen vaikuttavat tekijät. Varallisuustaseista löytyvät niin reaali- kuin rahoitusvaratkin. Kaikki tämä kirjataan pääsääntöisesti käypiin arvoihin.

Sektoritilit alkavat juoksevilla tileillä, jotka kuvaavat tuotantoa ja muuta tulonmuodostusta sekä tulonjakoa ja käyttöä eli kaikkia tulo- ja menovirtoja. Niiden summana syntyy säästäminen, joka kertoo kuinka paljon tuloja jää käytettäväksi investointeihin. Investoinnit ja pääomansiirrot kirjataan pääomatilillä, josta alkavat varallisuuden muodostustilit. Pääomatili päättyy nettoluotonantoon/-ottoon, joka kuvaa sektorin rahoitusyli-/alijäämää. Sen jälkeen siirrytään rahoituksen puolelle: rahoitustaloustoimet sisältävä rahoitustili näyttää, miten alijäämä rahoitetaan ja ylijäämä käytetään. Se näyttää rahoitusvarojen ja velkojen hankinnan ja vastaa mm. kysymyksiin, millaisiin varoihin sektori on sijoittanut tai vaikkapa miltä sektoreilta rahoitusta on hankittu. Rahoitustilin loppusaldo (rahoitustaloustoimet, netto) vastaa määritelmällisesti nettoluotonantoa/-ottoa.

Varallisuuden muodostuksesta kertovat myös varojen muiden muutosten tilit, joista muiden volyyminmuutosten tili näyttää mm. luokitusmuutokset ja uudelleenarvotustili varojen hallussapitovoitot ja -tappiot. Ne selittävät siis taseen muutosta siltä osin, kun se ei selity varsinaisilla transaktioilla kuten varojen hankinnoilla, myynneillä tai käytöllä. Esimerkiksi arvopaperien hintojen muutokset ja valuuttakurssimuutokset kirjataan uudelleenarvotustilille. Lopulta päädytään rahoitus- ja muiden varojen varantoihin eli taseisiin, jotka antavat läpileikkauksen erityyppisten varojen ja velkojen arvosta tiettynä ajankohtana.

Sektoritilien rahoitusvaroja ja velkoja kuvaavaa kokonaisuutta kutsutaan rahoitustilinpidoksi. Sen kuvaamia eriä havainnollistaa kuvio 3, joka kertoo Suomen kotitalouksien rahoitusvarojen taseen muutoksen tekijät. Rahoitustilinpidon kehikon yksi keskeinen ominaisuus on vastinsektoriulottuvuus, jonka avulla voidaan tarkastella, kuinka rahoitusvirrat kulkevat eri sektoreiden välillä ja minkälaisia velka- ja saamissuhteita sektoreilla on keskenään. Pelkistetty esimerkki vastinsektoritarkastelusta löytyy taulukosta 2, joka kuvaa sektorien välisiä rahoitustaloustoimia.

Kuvio 3. Kotitalouksien rahoitusvarojen muutos Suomessa

Sektoritilien peruskehikko

I Juoksevat tilit tasapainoerä
I.1 Tuotantotili
I.2 Tulonjako- ja käyttötilit = säästäminen
II Varallisuuden muodostustilit
II.1 Pääomatili = nettoluotonanto/-otto
II.2 Rahoitustili = rahoitustaloustoimet, netto
II.3 Varojen muiden muutosten tilit
III Varallisuustaseet = nettovarallisuus

Sektorien väliset rahoitustaloustoimet 2009, miljardia euroa

  S11 S12 S13 S14 S15 S2 Saamiset yhteensä
  Yritykset Rahoituslaitokset Julkisyhteisöt Kotitaloudet Yhteisöt Ulkomaat  
S11 Yritykset –13,0 3,5 1 –0,5 –0,1 –1,5 –10,5
S12 Rahoituslaitokset –2,3 –1,3 0,2 4,9 –0,1 28 29,3
S13 Julkisyhteisöt 3,9 –4,0 –0,6 –0,4 –0,2 10,2 8,9
S14 Kotitaloudet 0,4 4,5 0,1 –0,1 1,2 6,1
S15 Yhteisöt 0,2 –0,2 0,3 0 0 –0,1 0,2
S2 Ulkomaat 3,5 26,5 12,8 0 0 42,8
Velat yhteensä –7,3 28,9 13,8 4,1 –0,5 37,9 76,8

Kuvion ja taulukoiden lähde: Rahoitustilinpito. Tilastokeskus

Päivitetty 10.11.2010