Talouskriisi vauhditti sektoritilien kehittämistä

  1. Rahoitustaseet ja -virrat huomion kohteena
  2. Euroalueen sektoritilit rahapolitiikan kulmakivi
  3. Kehittämispaineita myös Suomessa
  4. Sektoritileillä yhdistyvät reaali- ja rahoitustalous

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Matti Okko työskentelee rahoitustilinpidon parissa Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2010.

Kansantalouden tilinpidon laadinta on keynesiläiseen perinteeseen nojautuen keskittynyt paljolti tuotannon mittaamiseen ja muuhun reaalitalouden kuvaamiseen. Niin finanssikriisin opetukset kuin rahapolitiikankin tarpeet edellyttävät kuitenkin kokonaisvaltaista, reaali- ja rahoitusmaailman yhdistävää ja ajantasaista kuvausta. Katseet ovat kääntyneet varsinkin taseisiin ja rahavirtoihin.
________________________

Kansantalouden tilinpidon kehitystyö otti ensimmäiset tärkeät askeleensa, kun 1930-luvun lama nosti esiin tarpeen kokonaisvaltaiselle makrotalouden kuvaukselle. Kuitenkin vasta viime vuosikymmenten aikana sekä tilinpidon teoreettinen kehikko että tarvittavat lähdeaineistot ovat kehittyneet sille tasolle, että tarpeeseen on mahdollista vastata. Tuore finanssikriisi herätti kuitenkin huomaamaan, että tuotetun sisällön kattavuudessa on edelleen puutteita. Sisällön uudistamistakin on toivottu – ja muutoksia on tulossa – mutta suurimmat kehittämispaineet koskevat sittenkin tietojen käytännön laadintaa.

Keskeinen johtopäätös niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin oli, että jatkossa on panostettava kattavien, ajantasaisten ja sisäisesti yhtenäisten sektoritilien kehittämiseen. Sektoritilit kuvaavat taloutta institutionaalisten sektoreiden näkökulmasta ja pitävät sisällään sekä tulo-, meno- ja rahoitusvirrat että varallisuustaseet. Ajantasaisuus tarkoittaa käytännössä neljännesvuositietoja kohtuullisella viipeellä, ja tilinpidon painopiste onkin kovaa vauhtia siirtymässä vuositilastoista kvartaalitietoihin. Yhtenäisyydellä taas tarkoitetaan sitä, että eri tilit ovat keskenään sopusoinnussa. Asiat eivät sinänsä ole uusia ja ne ovat olleet esillä, kun sektoritilejä on kehitetty Euroopan keskuspankin johdolla rahapolitiikan tarpeisiin. Finanssikriisin myötä sanoma sai kuitenkin uuden painon.

Ensisijaisen tärkeiksi nähdään kotitalous- ja yrityssektorien kuvaus ja erityisesti niiden taseet. Sektoritilien rooli nousee keskeiseksi, koska muita kattavia ja systemaattisia tilastoja ei juuri löydy. Rahoituslaitossektorin tarkempi kuvaus on ollut esillä erityisesti maissa, jossa sen osuus taloudesta on suuri. Myös julkisen sektorin entistäkin kattavampi ja tarkempi kuvaus on toivelistalla. Tietojen pohjalta kehitetään vauhdilla erilaisia seurantaindikaattoreita kansainvälisten järjestöjen johdolla.

Rahoitustaseet ja -virrat huomion kohteena

Sektorien rahoitusvaroja ja velkoja kuvaavan rahoitustilinpidon rooli talouden analyysissä kasvaa. Rahoitustaseiden merkitys nousi toden teolla esiin Aasian talouskriisin yhteydessä 1990-luvulla. Silloin huomattiin, ettei perinteinen tulo- ja menovirtojen tarkastelu esimerkiksi vaihtotaseen kautta riitä kansantalouksien vakauden arviointiin. Tuolloin erityisesti IMF otti agendalle asianmukaiset tilastot, kuten rahoitustilinpidon ja ulkomaisen varallisuuden taseet. Katseet olivat vielä silloin lähinnä suurissa kehittyvissä talouksissa. Tilanne muuttui, kun tuore finanssikriisi muistutti rahoitusmarkkinoiden taipumuksesta ajautua epätasapainoon missä tahansa.

Viimeisimmän kriisin alkulähteillä Yhdysvalloissa sen Flow of funds -tilastot saivat kriisin kärjistyessä paljon huomiota. Keskuspankin laatima tilasto kattaa neljännesvuosittaisen rahoitustilinpidon sekä osia muista sektoritileistä. Jälkikäteen voitiin todeta, että tilasto kertoi monista epäterveistä kehityssuunnista, kuten eri sektoreiden nopeasta velkaantumisesta, varallisuusarvojen kasvusta sekä rahoituslaitosten velkojen ja saamisten rakenteellisesta epätasapainosta. Kriisin eteneminen taas heijastui mm. sijoituskäyttäytymisen ja rahoituksen hankinnan muutoksina sekä merkittävinä hallussapitotappioina. Kriisin laukaisseet tekijät jäävät siinä kuitenkin paljolti piiloon: tilinpitojärjestelmä ei esimerkiksi kerro tarpeeksi riskeistä ja niiden siirtymisestä. Lisäksi piiloon jäivät taseiden ulkopuolisina erinä monet ehdolliset vastuut. Ne kun eivät kuulu järjestelmään.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 10.11.2010

Jaa