Elinolotilastot perustuvat haastattelu- ja rekisteriaineistoihin

  1. Tietolähteen vaatimukset johtuvat tilastoinnin tavoitteista
  2. Tietolähde ja tiedon prosessointi vaikuttavat tuloksiin
  3. Kotitalouden viitehenkilön määrittely edellyttää usein jälkikäsittelyä
  4. Tietolähteiden monipuolistuminen ja tiedontuotannon monimutkaistuminen vaatii jatkuvaa kehitystyötä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Kirsti Ahlqvist ja Seppo Paananen ovat Hyvinvointikatsauksen toimittajia. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.

Hyvinvointikatsauksen edellisissä numeroissa on keskusteltu rekisteritiedon luonteesta ja rekisterien tilastokäytön lisääntymisestä. Marja Alastalo (Hyvinvointikatsaus 4/2009 ja 2/1010) käsitteli suomalaisen hallinnollisen rekisterijärjestelmän muotoutumista ja sen vakiintumista osaksi yhteiskuntatilastointia sekä teki ehdotuksia rekisteriperusteisen tilastoinnin käsitteellistämisestä. Pekka Myrskylä (Hyvinvointikatsaus 1/2010) toi esiin rekisteritilastoinnin etuja tilastoinnin kustannusten ja vastaajien tiedonantotaakan näkökulmista sekä pohti kokonaistilastojen ja otostilastojen välisiä eroja. Tässä kirjoituksessa rekisteritiedon käyttöä tarkastellaan muutamien elinolotilastojen kannalta.

Tilastointi ei jakaudu kategorisesti rekisteriperusteiseen ja suoraan tiedonkeruuseen perustuvaan tilastointiin. Esimerkiksi otoksiin perustuvissa ja haastatteluin kerättävissä elinolotilastoissa käytetään runsaasti hyväksi rekisteritietoja tiedon tuotannon eri vaiheissa. Samoin useat rekisteriperusteiset tilastot ovat riippuvaisia haastattelemalla saaduista tiedoista.

Elinolotilastojen otokset poimitaan rekistereistä, tulosten estimoinnissa käytetään rekisteritietoja ja tietojen tarkistuksissa hyödynnetään paljon rekistereistä saatavia tietoja. Lisäksi suuri osa tilastojen kuvaamista tiedoista saadaan suoraan rekistereistä. Artikkelissa kiinnitämme huomiota ennen kaikkea tähän viimeksi mainittuun näkökohtaan ja pohdimme, missä määrin ja millä edellytyksin rekisteritietoja voidaan käyttää väestön elinolojen kuvauksessa. Artikkelia varten pyysimme kolmea elinolotilastojen asiantuntijaa — tilastopäällikkö Juha Honkkilaa, erikoistutkija Marie Reijoa ja tutkija Markku Säylää — kertomaan rekisteritietojen käyttöön liittyvistä kokemuksistaan ja havaitsemistaan kehittämistarpeista. Lähteinä olemme käyttäneet myös tulonjakotilastoinnin menetelmäkuvauksiin liittyviä muistioita.

Elinolotilastot kuvaavat väestön hyvinvoinnin jakautumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tulonjakotilasto perustuu tulo- ja elinolotutkimuksen haastattelutietoihin ja tulotietoihin, jotka saadaan pääosin hallinnollisista rekistereistä.

Tulonjakotilaston aineistonkeruun perusteella laaditaan myös EU:n tilastoviraston Eurostatin tulo- ja elinolotilastoa, jota kutsutaan EU-SILCiksi (European Union Statistics on Income and Living Conditions). Tutkimuksen avulla köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä on mahdollista tarkastella monipuolisesti.

Kulutustutkimus kuvaa kotitalousryhmien kulutustottumuksia ja kulutuksen rahoittamista. Tilaston tuloja koskevat tiedot saadaan hallinnollisista rekistereistä. Varallisuustutkimus puolestaan kuvaa sitä, miten tulojen säästetty osa on kanavoitunut pääomanmuodostuksen kautta varallisuudeksi. Varallisuus voi olla kiinteää pääomaa kuten asuntoja tai eri muodoissa olevaa rahoitusvarallisuutta. Tulojen lisäksi tarvitaan tietoja myös lainanotosta.

Rekisterit ovat elinolotilastojen teossa tärkeitä erityisesti sen vuoksi, että niistä saadaan suurin osa tulotiedoista. Tulotiedot muodostavat nykyisin yhtenäisen ja kattavan rekisterikokonaisuuden, jonka tietolähteinä ovat verohallinnon ja useiden sosiaalisista tulonsiirroista vastaavien viranomaisten tietokannat. Näistä muodostetaan tietyin poimintasäännöin rekisterityyppinen aineisto tilastoinnin tarpeisiin. Myös henkilöiden lainoista saadaan nykyisin tietoja Verohallituksen tietokannasta.

Tilastokeskuksen haastattelutiedonkeruisiin perustuvissa tilastoissa on vuosikaudet tehty määrätietoista työtä haastattelutiedon korvaamiseksi hallinnollisilla aineistoilla. "Rekisteritiedoissa on monia etuja haastattelutietoon verrattuna. Tiedot ovat usein virheettömämpiä, tiedon keruu ja tuotanto on halvempaa ja niiden käyttö pienentää tiedonantajien vastausrasitetta", toteaa Marie Reijo.

"On valitettavaa, että edellisten Hyvinvointikatsausten puheenvuorot rekisteriperusteisesta tilastotuotannosta voivat synnyttää virheellisen käsityksen tehdystä työstä", kommentoi Juha Honkkila. "Rekisteritiedon käyttökelpoisuutta on elinolotilastojen yhteydessä runsaasti tutkittu, ja tietoja käytetään aina kun se on mahdollista. Ennen rekisteritiedon käyttöä siitä saatavan tiedon laatu tulee jatkossakin varmistaa. Rekisterien käytön laajentamiseen tulee suhtautua ennakkoluulottomasti, mutta ei kannata olla liian optimistinen. Joitakin tietoja on jatkossakin pakko kerätä haastattelemalla aineiston laatukriteereiden täyttämiseksi."

Tietolähteen vaatimukset johtuvat tilastoinnin tavoitteista

Rekistereitä käytetään aina, kun ne täyttävät sisältövaatimukset, tietoja on kattavasti saatavissa ja ne soveltuvat tilaston kokonaisuuteen. Väestön elinolot on kuitenkin niin laaja ja moniulotteinen kokonaisuus, että sitä ei kyetä kuvaamaan täydellisesti pelkästään rekisteritietojen avulla. Esimerkiksi kulutus- ja varallisuustilastoinnissa varsinainen ilmiöalue jää rekistereiden ulottumattomiin. Varallisuustilastoinnissa tosin osa tiedoista on saatavissa rekistereistä.

Ihmisten kokemuksiin perustuvaa tietoa voidaan saada vain haastattelemalla. "Pelkästään rekisterien varaan jättäytyminen tiedonkeruussa voi tuottaa aika yksioikoista, kuivahkoa viranomaistietoa. Monesta aihealueesta saadaan monipuolisempi kuva, kun rekisteritiedon lisäksi käytetään haastattelutietoja, jotka voidaan suunnitella tietotarpeiden mukaan", toteaa Markku Säylä.

Säylä ottaa esimerkiksi edellisen, vuonna 2004 toteutetun varallisuustutkimuksen, johon liitettiin asumista koskevia haastattelukysymyksiä. Vaikka asumisen perustilastot ovat Suomessa hyvät, niiden lisäksi tarvitaan monia asumisen ongelmia ja asukasryhmiä koskevia tietoja.

Asumistoiveita ja asumispreferenssejä koskevaa tietoa on Suomessa tuotettu hyvin vähän. Asunto on kotitalouksien suurin varallisuuserä, ja varallisuustutkimuksessa asumiskysymyksiä voitiin tarkastella kotitalouksien talouden osana. Samalla kotitalouden taloudellisten mahdollisuuksien selvittäminen antoi realistisemmat mahdollisuudet tulkita kotitalouksien asumistoiveita, koska asumista voitiin tarkastella elämänvaiheen ja elämäntavan kokonaisuudessa — varallisuustutkimuksen haastatteluosuuden painopiste on asukkaiden mielipiteissä, kokemuksissa ja asumistoiveissa. Myös EU-SILCissä on runsaasti ihmisten kokemuksiin perustuvia tietoja, joita ei saada kuin haastattelemalla.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 13.12.2010

Jaa