Luottamusta mittaavat kysymykset ovat turhan monitulkintaisia

  1. Sosiaalinen pääoma ja luottamus
  2. Sosiaalisen pääoman pitkä ja elävä tutkimusperinne
  3. Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymykset
  4. Luottamuskysymysten testaaminen
  5. Luottamuksen empiirinen mittaaminen on vaikea tehtävä

Kirjoittaja: Riitta Hanifi on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.

Sosiaalisen pääoman mittauksessa käytetyt luottamuskysymykset ovat siirtyneet sellaisinaan tutkimuksesta toiseen, eikä niiden validisuutta ole pohdittu riittävästi. Eniten käytetyt luottamuskysymykset ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja monitulkintaisia.

Luottamus on tärkeimpiä sosiaalisen pääoman ilmaisimia. Luottamuksen mittaamiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia, eivätkä tutkijat ole yksimielisiä edes sosiaalisen pääoman tai luottamuksen määritelmistä. Luottamusta koskevissa tutkimuksissa näyttää usein olevan epäselvää sekin, mitä oikeastaan tutkitaan (Seppänen ym. 2005, 388). Jos tutkija ei ole selvillä tarvitsemansa tiedon luonteesta, ei hän kykene kysymään relevantteja kysymyksiä (Ahola 2000, 70).

Luottamusta on vuosikymmenet mitattu samoilla kysymyksillä, mutta kysymysten operationaalistus on jäänyt tekemättä ja tutkittava käsite selventämättä. Näin standardeiksi voivat muodostua käsitteiden harhaanjohtavat määritelmät ja niiden operationaalistukset. Lisäksi vakiintuneiden luottamusmittareiden ja -kysymysten alkuperä on usein epäselvä.

Usein luottamusta koskevia tutkimuksia tehtäessä kysymyksiä poimitaan muista lomakkeista. Kansainvälisten vertailujen luottamusmittarit ovat peräisin pääasiassa vakiintuneista kyselytutkimuksista. Tähän mennessä en ole löytänyt juuri mitään tietoa näiden kysymysten syntyprosessista, tieteellisestä viitekehyksestä tai valintaperusteista.

Esittelen artikkelini aluksi sosiaalisen pääoman teoriaa ja siihen olennaisesti liittyvää luottamuksen käsitettä. Sen jälkeen tarkastelen Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymysten testaamista.

Sosiaalinen pääoma ja luottamus

Sosiaalisen pääoman käsitteen juuret voidaan jäljittää 1900-luvun alkuvuosiin, mutta sitä koskeva aktiivinen tieteellinen keskustelu oli erityisen vilkasta 1990- ja 2000-lukujen taitteessa. Käsite juontuu näkemyksestä, jonka mukaan yhteiskuntien hyvinvoinnin ymmärtämiseksi on otettava huomioon myös ihmisten kyky yhteistoimintaan ja yhteistoimintaa tukevat verkostot.

Sosiaalisella pääomalla ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tavallisimmin sillä viitataan sosiaalisiin verkostoihin, vastavuoroisuuden normeihin ja luottamukseen; luottamusta pidetään joko sosiaalisen pääoman lähteenä tai sen tuotoksena.

Luottamusta ei tarvita tilanteissa, joissa instituutiot, sosiaaliset roolit tai valta määrittelevät käyttäytymisen. Luottamus liittyy sellaisiin suhteisiin ja tilanteisiin, jotka sisältävät epävarmuutta ja riskejä ja joissa on mahdollisuus pettyä.

Luottamuksen teoriassa erotetaankin riskinottoon perustuva ihmisten välinen luottamus instituutioiden ja sopimusten synnyttämästä luottavaisuudesta. Ero luottamuksen ja luottavaisuuden, ihmisiin ja instituutioihin luottamisen välillä ei kuitenkaan ole tarkkarajainen.

Sosiaalisen pääoman pitkä ja elävä tutkimusperinne

Sosiaalisen pääoman tutkimuksen edelläkävijöihin kuuluu Pierre Bourdieu (1986), joka hyödynsi käsitettä tarkastellessaan ranskalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kulttuurisia rakenteita. Sosiaalisen pääoman nykytutkimukseen ovat vaikuttaneet erityisesti James Coleman ja Robert Putnam, jotka ovat korostaneet sosiaalisista verkostoista, vastavuoroisuuden normeista ja luottamuksesta koostuvan sosiaalisen pääoman merkitystä yhteisöjen voimavarana.

Käsitettä systematisoinut Coleman (1988) kiinnittää huomiota sosiaalisten verkostojen kiinteyteen, joka hänen mukaansa edistää tiedonvälitystä ja ylläpitää normistoa lähiyhteisöissä. Putnam taas on korostanut kansalaishyveiden roolia yhteiskuntien menestystekijänä. Hän on soveltanut sosiaalisen pääoman käsitettä Italian alueellisen kehityksen erojen tarkasteluissa (Putnam 1993) ja sittemmin Yhdysvaltoja koskevissa tutkimuksissaan (Putnam 2000).

Viime vuosina kansainväliseen keskusteluun on vaikuttanut OECD:n tapa jäsentää sosiaalista pääomaa. OECD:n määritelmän mukaan sosiaalista pääomaa ovat "verkostot ja yleisesti hyväksytyt normit, arvot ja ymmärtämistavat, jotka helpottavat yhteistoimintaa ryhmissä ja niiden välillä". Luottamusta – joka jostain syystä puuttuu määritelmästä – pidetään verkostojen ja osallistumisen kanssa sosiaalisen pääoman yhtenä perusulottuvuutena. OECD tarkastelee luottamusta sekä yleisenä (kaikkiin ihmisiin kohdistuvana) että erityisenä (joihinkin tiettyihin ihmisiin ja instituutioihin kohdistuvana) luottamuksena. (Alanen ym. 2005, 7273.)

Australian tilastovirasto (ABS) on kehittänyt OECD:n määritelmän pohjalta omaa tilastotoimeaan. ABS:n kehittämistyön keskeinen ajatus on se, että verkostot vaikuttavat sosiaalisen pääoman ytimessä. Verkostoja jäsennetään niiden laadun, rakenteen, koostumuksen ja verkostoissa tapahtuvien toimintojen perusteella – luottamusta pidetään verkostojen laatua kuvaavana ominaisuutena.

ABS:n tapaan käsitettynä luottamus on eräänlainen normi tai arvo, joka edistää verkostojen toimintaa. ABS:ssä luottamuksen lajit jaotellaan OECD:n tavoin yleistettyyn, epäviralliseen ja institutionaaliseen luottamukseen. (Measuring... 2004, 26; Alanen ym. 2005, 78.)

Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymykset

Tilastokeskus keräsi luottamusta koskevia tietoja vuoden 2002 vapaa-aikatutkimuksessa (Yksilöllisiä... 2005). Tutkimuksessa on kaikkiaan yhdeksän luottamusta mittaavaa kysymystä, ja ne esitettiin kaikille 15 vuotta täyttäneille vastaajille. Maidenväliset vertailut osoittavat, että Suomessa on runsaasti luottamusta.

Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymykset pohjautuvat kansainvälisissä kyselytutkimuksissa käytettyihin luottamusmittareihin. Tarkastelen seuraavaksi lähemmin neljää luottamuskysymystä. Niistä kolme on peräisin International Social Survey Programmen (ISSP) vuoden 2001 Suomen lomakkeesta. Nämä väitösmuotoiset kysymykset muotoiltiin vapaa-aikatutkimuksessa seuraavasti:

Jos en ole varovainen, muut ihmiset käyttävät minua hyväkseen.
On vain muutamia ihmisiä, joihin voin täydellisesti luottaa.
Kaltaisellani ihmisellä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä valtiovalta tekee.

Neljäs kysymys (Yleisesti ottaen ihmisiin voi luottaa) on laadittu World Values Surveyn (WVS) luottamuskysymyksen pohjalta. Laura Iisakan (2006) mukaan tällä kysymyksellä saadut tiedot eivät ole vertailukelpoisia WVS:n kysymyksen tietojen kanssa. Syynä on se, että WVS:n kysymyksessä on kyse sekä yleisestä luottamuksesta että varovaisuudesta ihmisten suhteen eli yhteen kysymykseen sisältyy kaksi kysymystä.

Alkuperäisessä muodossaan WVS:n kysymys kuuluu: Generally speaking, would you say that most people can be trusted, or that you can't be too careful in dealing with people? ("Tuntuuko teistä siltä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa vai onko syytä olla hyvin varovainen kun on tekemisissä muiden ihmisten kanssa?")

Kaikissa vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymyksissä on neljä vastaamisvaihtoehtoa: täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä.

Luottamuskysymysten testaaminen

Mainitut luottamuskysymykset testattiin Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa kognitiivisilla, vastausten ymmärtämiseen perustuvilla haastatteluilla. Tarkoituksena oli selvittää, mitä luottamuskysymyksillä lopulta mitattiin.

Kysymysten testaukseen valittiin 19 1865-vuotiasta helsinkiläistä. Haastatteluissa tarkasteltiin vastaamisprosessia, joka koostuu kysymyksen ymmärtämisestä ja tulkinnasta, muistamisesta ja arvioinnista, vastauksen muodostamisesta ja lopullisen vastauksen antamisesta. Testaushankkeessa luottamuskysymyksillä tavoiteltua tietoa verrattiin testiin osallistuneiden antamiin määritelmiin. Vaikka haastateltavien joukko oli pieni, vastauksissa alkoivat varsin pian toistua samat teemat.

Testauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka perusteella kyetään tekemään entistä relevantimpia ja validimpia luottamuskysymyksiä.

Seuraavaksi käsittelen testauksessa saatuja tuloksia kysymys kerrallaan. Oheiset päätelmät perustuvat Merja Kallio-Peltoniemen, Ville Kokkosen ja Riitta Hanifin (2009) raporttiin Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymysten testaus ja luottamuskäsitteiden selvitys.

"Jos en ole varovainen, muut ihmiset käyttävät minua hyväkseen"

Tähän kysymykseen vastaaminen riippui siitä, miten vastaaja tulkitsi ilmauksen "muut ihmiset". Muiksi ihmisiksi ajateltiin enimmäkseen niitä, jotka eivät kuulu vastaajan lähipiiriin:

Kysymyksen toinen kriittinen kohta liittyy ilmaukseen "käyttää hyväkseen". Kävi ilmi, että vastaajat ymmärsivät sen pääasiassa aineellisena, ja vain harvoin fyysisenä hyväksikäyttönä: Kaupassa asioidessa ei anneta rahasta oikein takaisin tai lääkärikeskuksessa määrätään turhia ja kalliita testejä. Työelämässä hyväksikäytön ajateltiin ilmenevän esimerkiksi omien töiden teettämisenä työtovereilla.

Vastaukset vaihtelivat täysin eri mieltä -vaihtoehdosta jokseenkin samaa mieltä -vaihtoehtoon. Monet testiin osallistuneet perustelivat epäluuloaan sanomalla, että liian hyväuskoista ihmistä voidaan huijata (esim. nainen 57, tuotantopäällikkö). Useat vastaajat tuntuivat ajattelevan, että kysymyksellä testataan ihmisten luottavaisuutta.

Mikäli kysymyksen halutaan mittaavan pelkästään yleistynyttä luottamusta, pitäisi käsite "muut ihmiset" selkeyttää esimerkiksi muotoon "ennestään tuntemattomat ihmiset". Muutoksen seurauksena myös hyväksikäyttö olisi helpompi ymmärtää. Ennen käyttöä uudistettu kysymys tulisi testata validiteetin saavuttamiseksi.

"Yleisesti ottaen ihmisiin voi luottaa"

Vastaajat käsittivät tämän kysymyksen "ihmiset" hyvin yleisesti:

Vastaajilta tiedusteltiin myös, millaisesta luottamuksesta heidän mielestään oli kysymys. Tässä yksi vastaus:

Ihan samal taval kuin on liikennesäännötkin. Täytyyhän sun luottaa, että toiset ajaa siel reunassa ja väistää kun niil on kolmio ja kaikkee muutakin. Et jos ei siihen luota niin hankalaa on. — Luottamus pitää olla. Että hyvin paljon asioita pelaa pelkällä luottamuksella.
Mies, 50 v., työtön.

Kysymyksen yleisesti-sana helpotti vastaamista: sanaan sisältyy ajatus, että on olemassa sellaisiakin ihmisiä, joihin ei voi luottaa.

Tämän kysymyksen yhteydessä luottamus tarkoittaa vastaajien mielestä yhteiskunnallista turvallisuutta ja luottamusta. Lisäksi luottamuksen ajateltiin tarkoittavan sitä, että asiat järjestyvät kuten niiden pitäisikin järjestyä. Suurin osa vastaajista ajatteli kysymykseen vastatessaan ennestään tuntemattomia ihmisiä. Kaiken kaikkiaan kysymys siis mittaa sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata.

"On vain muutamia ihmisiä, joihin voin täydellisesti luottaa"

Useat vastaajat olivat epävarmoja siitä, mitä käsite "muutamat ihmiset" tarkoittaa. Myös ilmaus "täydellinen luottaminen" aiheutti pohdintaa; sitä ei joidenkin vastaajien mielestä voi käyttää luottamuksen yhteydessä:

Mitä on täydellisesti luottaminen tai mitä on epätäydellisesti luottaminen tai osaluottaminen tai niin edelleen? Että musta luottaminen on sellainen sana, että joko sä luotat tai sit sä et luota. Että voiko se olla täydellisesti luottamista tai osaluottamista?
Nainen 57 v., tuotantopäällikkö.

Joidenkin vastaajien mielestä taas käsite "täydellinen luottaminen" jopa helpotti vastaamista.

Vastaajien mielestä "muutamilla ihmisillä" tarkoitettiin yleensä perhettä, sukua ja ystäviä eli täydellinen luottamus yhdistettiin lähimpiin ihmisiin.

Testissä siis havaittiin, että kysymyksessä on joitakin ymmärtämistä ja vastaamista vaikeuttavia ongelmia. Koska kysymys ei ole yksiselitteinen, vastaajat voivat tulkita sen usealla tavalla.

Testin perusteella kysymyksen tulkinnanvaraisuus aiheuttaa ongelmia. Monitulkintaisuus vähenisi huomattavasti, jos kysymys esitettäisiin esimerkiksi seuraavasti: "Luotan lähipiirini ihmisiin täydellisesti." Tämäkin kysymys olisi testattava validiteetin saavuttamiseksi.

"Kaltaisellani ihmisellä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä valtiovalta tekee"

Tämä kysymys sisältää monia tulkinnanvaraisia käsitteitä. Ilmaukselle "kaltaiseni ihminen" vastaajat antoivat muun muassa seuraavia määritelmiä:

Enin osa testiin osallistuneista vastaajista oli sitä mieltä, että valtiovallalla tarkoitetaan eduskuntaa ja hallitusta. "Sananvalta" sen sijaan tuntui epämääräisemmältä, ja sitä tulkittiin monin tavoin:

Testauksessa pyrittiin selvittämään, luottiko vastaaja valtiovaltaan, omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa tai molempiin. Vain kolme vastaajaa 19:stä ilmoitti luottavansa molempiin. Moni testiin osallistuneista ajatteli luottamusta demokratiaan tai valtiovaltaan, ja muutamien mielestä kyse on luottamuksesta omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Testin mukaan vastaaminen useita instituutioita koskevaan kysymykseen on hankalaa. Vastaajien luottamus erilaisiin instituutioihin vaihtelee merkittävästi, ja sen vuoksi olisi syytä kysyä kerralla vain yhtä instituutiota kohtaan tunnetusta luottamuksesta tai tehdä useita kysymyksiä.

Luottamuksen empiirinen mittaaminen on vaikea tehtävä

Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen neljää luottamuskysymystä testattiin SurveyLaboratoriossa kognitiivista, vastausten ymmärtämiseen perustuvaa menetelmää käyttäen. Tulosten mukaan luottamus on monitahoinen ja vaikeasti mitattava asia.

Kysymysten monitulkintaisuus tuli selvästi ilmi tekemässämme testauksessa. Mielestäni yleisesti käytetyt luottamuskysymykset eivät täytä luotettaville ja valiideille luottamuskysymyksille asetettuja tavoitteita. Mikäli kysymyksiä muutetaan, uudet kysymykset on syytä testata ennen käyttöönottoa.

Lähteet:
Ahola, A. 2000.
Surveykysymysten tarkoitus ja vastausten tulkittavuus. Hyvinvointikatsaus 1/2000.
Alanen, A. — Iisakka, L. — Nieminen, T. — Simpura, J. 2005. Sosiaalisen pääoman mittaaminen tilastoissa. Teoksessa: Sosiaalisen pääoman kentät. Toim. P. Jokivuori. Minerva Kustannus, Jyväskylä.
Bourdieu, P. 1986. The Forms of Capital. Teoksessa: Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. Toim. J. G. Richardson. Greenwood Press, New York.
Coleman, J. 1988. Social Capital in the Creation of Human Capital. The American Journal of Sociology. 94. vsk.
Iisakka, L. 2006. Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Teoksessa: Sosiaalinen pääoma Suomessa. Tilastokatsaus. Toim. L. Iisakka. Tilastokeskus, Helsinki.
Kallio-Peltoniemi, M. — Kokkonen, V. — Hanifi, R. 2009. Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymysten testaus ja luottamuskäsitteiden selvitys. SurveyLaboratorio. Lomaketestaukset-sarja 2/2009. Tilastokeskus, Helsinki.
Measuring Social Capital. An Australian Framework and Indicators (2004). Australian Bureau of Statistics (ABS).
Putnam, R. 1993. Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy. Princeton University Press, Princeton.
Putnam, R. 2000. Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community. Simon & Schuster, New York.
Seppänen, R. — Blomqvist, K. — Sundqvist, S. 2005. Organisaatioiden välisen luottamuksen mittaaminen analyyttinen katsaus vuosien 19902003 empiiriseen tutkimukseen. Teoksessa: Sosiaalisen pääoman kentät. Toim. P. Jokivuori. Minerva Kustannus, Jyväskylä.
Yksilöllisiä valintoja, kulttuurien pysyvyyttä. Vapaa-ajan muutokset 1981—2002 (2005). Toim. M. Liikkanen R. Hanifi U. Hannula. Tilastokeskus, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 13.12.2010

Selainversio

Tilastokeskus