Elinolotiedon kysyntä lisääntyy mutta väheneekö tarjonta?

  1. Haastattelutieto avainasemassa
  2. Suomen elinolotilastojen tietopohja luotiin 1970-luvulla
  3. Resurssipainotteinen hyvinvointikäsitys korvasi tarveperusteisen käsitteen
  4. Resurssit olivat sosiaalipolitiikan kohteita
  5. Suomessa perustettiin useita elinoloja kuvaavia tilastoja
  6. Nykypäivän ja 1970-luvun näkökulmat
  7. Hyvinvointikäsitys perustuu resurssien sijasta kyvykkyyksiin
  8. Suomalaisen elinolotilastoinnin nykytila
  9. Tilastojen relevanssia tulisi arvioida myös kansallisesta näkökulmasta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Resurssit olivat sosiaalipolitiikan kohteita

Resurssinäkökulman perusteluna oli se, että resurssien tarkastelu mahdollisti tarvenäkökulmaa paremmin hyvinvoinnin prosessinomaisen luonteen huomioon ottamisen. Lisäksi ajateltiin, että yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon vaikutus hyvinvointiin tapahtui resurssien välityksellä. (Talousneuvosto 1972a, 34-35).

Resurssien käyttöä elintason kuvaamisessa perusteltiin myös sillä, että ne olivat sosiaalipolitiikan kohteita. Tällöin oli kiinnitettävä ennen kaikkea huomiota niihin resursseihin, joiden suhteen yhteiskunnassa vallitsi niukkuutta, ja joiden puutetta voitiin pitää yleisesti tunnustettuina epäkohtina. Epäkohtiin ajateltiin voitavan vaikuttaa lähinnä kasvu-, tulonjako- ja tulonsiirtopolitiikan keinoin. (Talousneuvosto 1972b, 15-18, 21.)

Taustalla oli myös ajatus ihmisistä autonomisina tulonkäyttöyksikköinä, joiden toimintaa tai rahankäyttöä ei haluttu kyseenalaistaa. Resurssinäkökulma tarkasteli yksilöä aktiivisena olentona, joka resurssejaan käyttämällä kontrolloi ja ohjasi elinolojaan (United Nations 1966, 9). Resursseja oli myös helpompi mitata kuin tarpeita (Erikson - Uusitalo 1987, 189).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.6.2010