Suurituloisuus on pysyvämpää kuin pienituloisuus

  1. Pienituloisimpien joukossa eniten iäkkäitä naisia
  2. Pysyvän pienituloisuuden riski suurin vähän koulutetuilla
  3. Ylimmässä tulokymmenyksessä pysyneissä eniten vuonna 1947 syntyneitä miehiä
  4. Hyvä koulutus takaa aseman ylimmässä tuloryhmässä
  5. Alimmasta ylimpään tuloluokkaan nousseissa eniten vuonna 1978 syntyneitä naisia
  6. Ylimmästä alimpaan tuloluokkaan pudonneissa eniten 1988 syntyneitä
  7. Asuntokunnalla suuri merkitys ihmisten toimeentuloon
  8. Opiskelu ja itsenäistyminen heikentävät tuloasemaa
  9. Koulutus selittää tuloliikkuvuutta ylöspäin

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Liikkuminen alimman ja ylimmän tuloluokan välillä on melko harvinaista - paljon yleisempää on jäädä tulojakauman jompaankumpaan päähän. Pysyvän aseman ylimmässä tuloryhmässä saaneista suuri osa on 1940-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä suurten ikäluokkien naisia ja miehiä. Alimmissa tuloryhmissä pysyvät puolestaan iäkkäät naiset.

Ihmisten elinkaaren aikainen liikkuminen yhteiskunnan tuloportaikossa kiinnostaa tulonjakotutkijoita. Perinteisillä otospohjaisilla tutkimuksilla saadaan luotettava poikkileikkauskuva pieni- tai suurituloisuudesta, mutta siihen, miten yksittäiset ihmiset ovat todellisuudessa elinaikanaan tulojakaumassa liikkuneet, tarvitaan koko väestön kattavia tutkimusaineistoja monen vuoden ajalta. Nämä mahdollistavat tulonjakoindikaattoreiden syventämisen siten, että niillä pystytään entistä paremmin kuvaamaan taloudellisen hyvinvoinnin kehittymistä ja jakautumista yhteiskunnassa.

Tässä selvityksessä on tarkoitus löytää tekijöitä, jotka selittävät toisaalta liikkumista tulojakauman ääripäästä toiseen, toisaalta pysymistä tulojakauman ääripäissä. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota syntymävuoteen, sukupuoleen ja koulutukseen.

Pienituloisimpien joukossa eniten iäkkäitä naisia

Vuonna 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli 123 600 sellaista henkilöä, jotka olivat siellä myös vuonna 1998. Tämä oli 2,8 prosenttia tämän tarkastelun kohdeperusjoukosta (ks. oheinen tietolaatikko). Enemmistö, 58 prosenttia, heistä oli naisia. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneet olivat iäkkäitä (kuvio 1). Etenkin tähän ryhmään kuuluvista naisista hyvin moni oli syntynyt 1920-luvun loppupuolella. Eniten - 2 000 henkilöä - pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneistä naisista oli syntynyt vuonna 1928. Tarkastelujakson alussa vuonna 1998 he olivat 70 vuoden ikäisiä ja jakson lopussa 80-vuotiaita.

Iäkkäiden sijoittuminen pienituloisimpien joukkoon pysyvästi johtuu siitä, että heidän toimeentulonsa koostui pääasiassa pelkästä kansaneläkkeestä. Se ei yksistään riitä turvaamaan parempaa asemaa tuloasteikolla. He asuvat myös usein yksin, jolloin muiden perheenjäsenten tuki ei ole helpottamassa heidän taloudellista asemaansa.

Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä pysyneiden miesten yleisin syntymävuosi on 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun paikkeilla. Yleisin syntymävuosi oli 1950, jolloin 1 400 tähän ryhmään kuulunutta miestä oli syntynyt. Tarkasteluperiodin alussa vuonna 1998 he olivat 48 vuoden ikäisiä ja tarkasteluperiodin lopussa 58-vuotiaita. Ryhmä koostui pääosin työttömistä, joiden pääasiallinen tulolähde oli vuonna 1998 työttömyysturvaetuudet. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2008, työkyvyttömyysetuudet olivat näiden miesten pääasiallinen toimeentulolähde. Työttömyyden pitkittyessä heistä oli siten tullut kymmenessä vuodessa alle 60 vuoden ikäisinä työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Vuosina 1998 ja 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli paljon myös 1980-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä, mikä ilmenee hyvin kuviosta 1. Tarkasteluperiodin alussa vuonna 1998 he olivat noin kymmenvuotiaita lapsia ja jälkimmäisenä vuonna 20-vuotiaita. Pienituloisuutta selittänee osittain se, että he olivat mahdollisesti vuonna 2008 siirtyneet jo vanhempiensa kodista omaan kotitalouteen.

Lisäksi ilmiö kertoo siitä, että pienituloisuus ja pitkittynyt pienituloisuus ei ole harvinaista lapsiperheissä. Kyseisen prosessin ilmeneminen eniten juuri noin kymmenvuotiaiden lasten kohdalla selittynee sillä, että sen ikäisten asuntokuntien toimeentuloon (= ekvivalentteihin tuloihin) vaikuttavat pikemminkin asuntokuntien rakennemuutokset kuin tulojen muutokset. Esimerkiksi perheeseen syntyvä lapsi pienentää ekvivalenttia tuloa, vaikka perheen tulonsaajien yhteenlasketut tulot pysyvät ennallaan. Myös perheissä, joissa yksi tai useampi perheen lapsista täyttää 13 vuotta, ekvivalentti tulo pienenee, vaikka perheen jäsenmäärä ja tulonsaajien tulot pysyvät ennallaan. Näin käy siksi, että 13 vuotta täytettyään lapsen laskennallinen painoarvo kulutusyksikköasteikolla nousee 0,3:sta 0,5:een.

Kuvio 1. Alimmassa tulokymmenyksessä vuosina 1998 ja 2008 olleiden naisten ja miesten syntymävuosi.

Lähde: Tulonjaon kokonaisaineisto.Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 15.3.2010

Jaa