Otantamenetelmä on surveytutkimuksen kulmakivi

  1. Otantateorian kehittäminen avasi padot
  2. Otoskehikko on todennäköisyysotannan edellytys
  3. Alipeitto ja kato heikentävät laatua
  4. Kiintiöpoiminta on kaupallisten yritysten suosima menetelmä
  5. Kadon vähentäminen sijaisvastaajia käyttäen
  6. Itsevalikoituvan otoksen pomintatodennäköisyyttä ei tunneta
  7. Otostutkimusten menetelmävaatimukset eivät ole muuttuneet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2009.

Otostutkimukset ovat alusta lähtien taistelleet uskottavuusongelmien kanssa. Todennäköisyyteen perustuvan otantamenetelmän käyttö on vähitellen hälventänyt epäluuloja. Todennäköisyysteorian avulla saadaan edustava otos, eräänlainen tutkittavan perusjoukon pienoismalli.

1800-luvun alussa Laplace estimoi Ranskan väkiluvun osittaistutkimuksen avulla. Menetelmää arvosteltiin, koska minkäänlaisen otoksen ei uskottu kuvaavan ihmispopulaation moninaisuutta riittävän hyvin (Desrosières 1998). Kritiikkiä pidettiin niin vakuuttavana, että osittaistutkimuksia ei tehty lähes sataan vuoteen.

Norjalainen Anders Kiaer esitteli "edustavan menetelmänsä" Kansainvälisen Tilastoinstituutin kokouksessa vuonna 1895. Kiaerin ehdotus otettiin koleasti vastaan. Aikansa johtavat tilastotieteilijät hyökkäsivät menetelmää vastaan väittämällä, että se ei sovellu vakavasti otettavan tilastoinnin apuvälineeksi. "Ei laskentaa, kun havaintoja voidaan tehdä!", he julistivat (Kiaer 1895.)

Osittaistutkimukset kuitenkin yleistyivät vähitellen viime vuosisadan alkupuoliskolla, mutta virallisiin tilastoihin niiden avulla tuotettuja lukuja ei sanottavasti hyväksytty. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tilastovirasto Bureau of the Census ei vielä 1930-luvun lopussa kerännyt tietoja otostutkimuksilla - viraston johto pelkäsi niiden pilaavan laitoksen maineen (Hansen 1987).

Otantateorian kehittäminen avasi padot

Vasta 1940-luvun alussa Yhdysvalloissa tehdyt kokeilut vakuuttivat päättäjät siitä, että oikein tehty todennäköisyysotanta tuottaa luotettavia estimaatteja. Erityisen tärkeä oli Current Population Surveyn (CPS) tarpeisiin kehitetty otanta-asetelma (ks. Kuusela 2009).

CPS:n esimerkin innoittamana todennäköisyysotantaa on alettu käyttää yhä enemmän niin tilastojen teossa kuin tutkimuksessakin. Myös tilastollisen otantateorian kehittäminen 1900-luvun puolivälin tienoilla lisäsi otosten suosiota. Oma osansa oli silläkin, että yliopistoista alkoi valmistua otantaan erikoistuneita tilastotieteilijöitä.

Todennäköisyysotanta yleistyi, koska se on ylivertainen muihin otosten valintamenetelmiin verrattuna. Menetelmän taustalla on monimuotoinen ja vankka matemaattinen koneisto, joka luo pohjan monenlaisille otanta-asetelmille. Todennäköisyysteoriaan perustuva otos valitaan objektiivisin perustein, ja teorian avulla voidaan luotettavasti estimoida perusjoukon ominaisuuksia ja arvioida estimoinnin luotettavuutta.

Todennäköisyysotannan käyttö on hälventänyt osittaistutkimusten uskottavuusongelmia. Todennäköisyysotannan avulla tehtyä otosta voidaan perustellusti pitää perusjoukon "pienoismallina", ja monimutkaisilla otantamenetelmillä poimitut otokset voidaan palauttaa vastaamaan pienoismallia.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.12.2009

Jaa