Välttämättömän ja vapaavalintaisen kulutuksen raja on hämärtymässä

  1. Niukkuus hallitsee arkipäivää
  2. Priimuskeitin ja kahvi kohentavat elämänlaatua
  3. Kulutus monipuolistuu ja yksilöllistyy
  4. Kulutus tasa-arvoistuu
  5. Askeettiset kesämökit laajentavat elämänpiiriä
  6. Välttämättömän ja vapaa-valintaisen kulutuksen raja hämärtyy
  7. Kulutuksen määrästä laatuun

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kulutus tasa-arvoistuu

Hyvinvointivaltion rakentaminen käynnistyi Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla. Tämä tarkoitti sitä, että elämänmenon yhteiskunnallisesta jatkuvuudesta ja ennalta varautumisesta huolehtiminen siirtyi yhä enemmän verovaroin rahoitettaviksi. Samoihin aikoihin alettiin korostaa kulutuksen vaikutusta talouskasvuun; mahdollisimman suuri osa väestöstä haluttiin saada laajentuvan tuotannon ja kulutuksen piiriin. Suomessa erityisesti Pekka Kuusi (1961, 59) korosti talouskasvun, kulutuksen ja sosiaalipolitiikan yhteyttä: "Oma soppi, kissa, kahvi ja keinutuoli eivät enää riitä vanhalle Santralle. Elinvoimaisen vanhuksen tavoitteena on tänään jo oleva televisio."

1960-luku merkitsi väestöryhmien välisten kulutuserojen tasaantumisen, vapaa-ajan kulutuksen lisääntymisen sekä kulutuksen investointiluonteen ja teknologistumisen korostumisen alkua. Voimallisesti etenevän kaupungistumisen ja rakentamisen myötä omistusasuminen ja asumismukavuudet alkoivat yleistyä kaupungeissa. Samalla myös asumismenojen osuus lisääntyi: 1950-luvun puolivälissä asumismenot olivat kaupungeissa noin 10 prosenttia kaikista menoista, mutta 1960-luvun puolivälissä ne olivat koko maassa noin 20 prosenttia. Asumismeno-osuus nousi seuraavan kerran selvästi 1990-luvun puolivälin jälkeen, mikä johtui muun muassa vuokrasäännöstelyn purkamisesta. Nykyisin asumismenojen osuus kotitalouksien kaikista menoista on lähes 30 prosenttia.

Autoistuminen eteni nopeasti. Vuonna 1966 auto oli noin joka kolmannella ja kymmenen vuoden kuluttua jo joka toisella kotitaloudella. Myös sähkölaitteet arkipäiväistyivät: televisio, jääkaappi, pesukone ja pölynimuri yleistyivät 1960-luvulla, auto, puhelin, pakastin ja levysoitin 1970-luvulla. Väritelevisio korvasi mustavalkotelevision nopeasti 1980-luvun aikana. Noihin aikoihin alkoivat yleistyä myös astianpesukone, videonauhuri, henkilökohtaiset tietokoneet ja matkapuhelimet, joista tuli 1990-luvun kuluessa keskeinen arkielämän osa.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.12.2009