Neljäkymmentä vuotta kielivähemmistöjen elinolotutkimuksesta

  1. Kansalliskieli ruotsi
  2. Saamelaisten tilastomäärittely pohjautuu kieleen
  3. Sosiaalihallitus kokosi romanien henkilötunnukset
  4. Suuret erot vähemmistöjen elinoloissa vuonna 1970
  5. Keskustelu on ennakkoluulojen varassa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Seppo Paananen on Hyvinvointikatsauksen toimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Tilastokeskus tutki ruotsinkielisten, saamelaisten ja romanien elinoloja vuoden 1970 väestölaskennan yhteydessä. Sen jälkeen näistä vähemmistöryhmistä ei ole tehty tilastollisia elinoloselvityksiä.

Kolmas yleinen väestölaskenta tehtiin 31.12.1970. Henkilötunnukset olivat ensimmäistä kertaa käytössä tässä laskennassa, ja niiden avulla lomaketietoihin saatettiin liittää joitakin rekisteritietoja. Tilastokeskus teki väestölaskennan yhteydessä ruotsinkielisiä, saamelaisia ja romaneja koskevat erilliset selvitykset. Samankaltaisia tutkimuksia ei ole sen jälkeen tehty.

Tärkein syy liittyy siihen, että rekisteritutkimuksen tekeminen vaatii erillistä saamelaisten ja romanien henkilötunnusten kokoamista. Tällöin tutkimuksen haasteena on tietosuojan turvaaminen: arkaluontoiseksi arvioidun henkilörekisterin muodostaminen on lain mukaan kiellettyä. Toinen syy on se, että maahanmuuton lisääntyminen on ohjannut kiinnostuksen niin sanottuun monikulttuurisuuteen, jona usein pidetään vain maahanmuuton synnyttämää moninaisuutta. Kiinnostuksen kohteet ilmenevät myös tilastotuotannossa: maahanmuuttajista on saatavissa huomattavasti enemmän tilastotietoa kuin vanhoista suomalaisista vähemmistöistä.

Esittelen artikkelissani vuoden 1970 väestölaskennan vähemmistötutkimusten tiedonkeruutapaa ja tuloksia kolmen erillisraportin pohjalta (Ruotsinkielinen väestö; Mustalaiset; Saamelaiset). Lisäksi pohdin sitä, miksi tämänkaltaisten tutkimusten tekeminen saattaisi edelleen olla tarpeellista.

Kansalliskieli ruotsi

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Nykyisin saamelaisten ja romanien kielelliset ja kulttuuriset oikeudet on myös mainittu perustuslaissa. Lisäksi vuodesta 1999 alkaen koulun opetuskielenä voi olla myös saame tai romani (Granqvist 2006).

Virallisia tietoja ruotsinkielisten määrästä on saatavissa vuodesta 1880 lähtien. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus on kaiken aikaa pienentynyt: vuonna 1880 väestöosuus oli 14,3, mutta vuonna 1970 enää 6,6 prosenttia. Nykyisin ruotsinkielisiä on runsaat 288 000 henkeä eli 5,4 prosenttia väestöstä.

Ruotsinkielisen väestön suhteellisen osuuden jatkuva pieneneminen johtuu ennen kaikkea suomenkielisen väestön kasvusta. Sadan vuoden aikana suomenkielinen väestö on lähes kaksinkertaistunut, mutta ruotsinkielisten määrä on hieman pienentynyt. (Mirja Saari 2005, 318.)

Kielilaki takaa ruotsinkielisille samat kielelliset oikeudet kuin suomenkielisille; valtion viranomaisilta vaaditaan molempien kielten käyttöä koko maassa. Heikkilän (2008) mukaan ruotsinkielisyyden määrittely tilastoissa on kuitenkin ristiriitainen asia, koska suomenruotsalaiset ovat aina olleet jossakin määrin kaksikielisiä. Lisäksi hajanaisen kieliryhmän yhtenäisyyttä murentavat monet alueelliset ja poliittiset tekijät.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.12.2009

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Artikkelit > Neljäkymmentä vuotta kielivähemmistöjen elinolotutkimuksesta

Navigointi

Artikkelit

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute