Mikä ihmeen palkansaaja?

  1. Taloustilastojen palkansaajat
  2. Henkilö- ja kotitaloustilastojen palkansaajat
  3. Työstä saadut korvaukset
  4. Yhdenmukainen kuva palkkojen kehityksestä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Olli Savela on yliaktuaari kansantalouden tilinpidossa Tilastokeskuksessa. Seppo Kouvonen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Arkiajattelun mukaan palkansaajia ovat ne, jotka saavat työstään palkkaa. Tilastoissa palkansaajan käsite on monimuotoisempi. Myös työstä maksetulla korvauksella on useita tilastomäärittelyjä.

Tilastontekijät eivät yleensä puhu työntekijöistä. Tilastoissa käytetään palkansaajan käsitettä, tekeehän yrittäjäkin työtä. Maallikon kannalta asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että tilastoissa sekä palkansaajan että yrittäjän käsitettä käytetään useilla tavoilla.

Taloustilastojen palkansaajat

Taloustilastoissa palkansaajia ovat ne, joilla on työsuhde jonkin yrityksen (työnantajan) kanssa ja jotka saavat työstään korvausta. Työsuhde on henkilön ja työnantajan välinen sopimus, jonka mukaan henkilö tekee työtä yritykselle rahapalkkaa tai muuta korvausta vastaan.

Kansantalouden tilinpidon palkansaajakäsite on laaja: palkansaajia ovat myös omissa yrityksissään työskentelevät yrittäjät, jos he maksavat itselleen palkkaa. Myös oppisopimuksella työskentelevät ja harjoittelijat luetaan palkansaajiksi, vaikka he eivät saisi työstään palkkaa.

Työllinen vaan ei työssä

Taloustilastoissa ja työvoimatilastossa myös tilapäisesti työstä poissa olevat lasketaan palkansaajiksi, jos heillä on voimassa oleva työsuhde. Sidokseksi riittää, että oli tutkimusviikolla työssä tai tilapäisesti poissa työstä. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa sairauslomalla, opintovapaalla, vuorotteluvapaalla, lakossa ja työsulun piirissä olevat sekä määräaikaisesti lomautetut.

Palkansaajaksi määrittelystä seuraa, että edellä mainitut työstä poissa olevat luetaan kansantalouden tilinpidossa työllisiksi. Työtunteja heille ei luonnollisesti kerry, ja viimeaikaisten lomautusten seurauksena tilastoitu keskimääräinen työaika on lyhentynyt.

Useimmissa tilastoissa osa-aikaisetkin palkansaajat ja yrittäjät lasketaan "kokonaisiksi" työntekijöiksi. Tästä syystä kansantalouden tilinpidon työpanosta ei voi määrittää työllisten määrän mukaan; parhaan kuvan kansantalouden työpanoksesta saa tehtyjen työtuntien perusteella. Poikkeuksen muodostaa yritys- ja toimipaikkarekisteri, jossa osa-aikaisten työpanokset muunnetaan kokoaikaisiksi (esim. kaksi puolipäivätyöntekijää vastaa yhtä kokoaikatyöntekijää).

Vuokratyö sekä varusmies- ja siviilipalvelus erityistapauksina

Vuokratyön työllisyysvaikutus oli noin 31 000 henkilötyövuotta vuonna 2007. Kansantalouden tilinpidossa vuokratyöntekijöitä ei kuitenkaan lueta niiden toimialojen palkansaajiksi, joilla he työskentelevät. Siten esimerkiksi ravintolassa työskentelevä vuokratyöntekijä ei ole tilinpidossa ravitsemistoiminta-alan työllinen, vaan työvoiman vuokraus -toimialan palkansaaja.

Nykyisin työvoimatilaston tilastointitapa poikkeaa kansantalouden tilinpidon käytännöstä: vuodesta 2008 lähtien vuokratyöntekijät on työvoimatilastossa luettu niiden toimialojen palkansaajiksi, joilla he työskentelevät.

Kansantalouden tilinpidossa varusmiehet ja siviilipalvelusta suorittavat tilastoidaan palkansaajiksi: palkaksi katsotaan heidän saamansa päivärahat ja luontoisedut kuten ravinto, majoitus ja vaatetus. Luontoisetujen arvoksi on viime aikoina arvioitu noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Kansantalouden tilinpidon työllisyyttä varusmiehet lisäävät noin 25 000 henkeä. - Työvoimatilastossa varusmiehiä ei tilastoida työvoimaksi.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.12.2009

Jaa