Alueluokitusten tulisi olla sekä pysyviä että joustavia
- Kuntapohjaiset alueet
- Tampere ja Kouvola eivät ole kaupunkeja
- Pienalueet
- Karttaruudut aluetilastojen pohjana
- Yhtenäisyyttä ja joustamista
Tampere ja Kouvola eivät ole kaupunkeja
Kun alueita yhdistellään tai jaetaan alueisiin, muuttuu myös niiden sisäinen aluerakenne. Muun muassa asukastiheys, bruttokansantuote asukasta kohden, väestön kasvu tai nuorten osuus ovat riippuvaisia alueen koosta ja väestön sijoittumisesta.
Melko laajaan Tampereen hallinnolliseen kuntaan kuuluu tiheästi asuttuja taajamia, mutta myös laaja haja-asutusalue. Eurooppalaisen kaupunkiluokituksen mukaan Tampere ei enää ole kaupunki, koska sen keskimääräinen asutustiheys on suhteellisen pieni - nykyisin kaupungin asukastiheyden tulee olla vähintään 500 asukasta neliökilometriä kohden.
Kouvola puolestaan on entinen kaupunki, josta tuli vuoden 2009 kuntaliitosten myötä harvaanasuttu alue. Asukastiheyden kasvu kuvaa hyvin vanhan Kouvolan kaupungistumiskehitystä, mutta kuntaliitosten jälkeistä aluetta tarkasteltaessa voidaan väittää asukastiheyden pysyneen vuosikymmeniä lähes samana (kuvio). Vanhan Kouvolan asukastiheyden notkahdukset selittyvät alueliitoksilla.
Kouvolan asukastiheys vuosina 1950-2008.*)
Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja.
Pienalueet
Tilastollisia pienalueita ovat kuntien osa-alueet, postinumeroalueet, taajamat ja ruutuhilat. Pienalueittaisten tilastojen tuotanto perustuu rakennuskohtaisen tiedon summaamiseen aluetunnusten perusteella. Rakennukset saavat ominaisuustiedoikseen niiden alueiden tunnukset, joiden alueella rakennus sijaitsee. Pienaluetilastoinnin haasteet liittyvät etenkin käytettävissä olevien tilastomuuttujien asettamiin rajoituksiin ja tietosuojaan.
Kuntien sisäinen aluejako on syntynyt kuntien omien tarpeiden pohjalta. Kukin kunta rajaa itse omat osa-alueensa, ja kuntien osa-alueiden väliset vertailut eivät sen vuoksi ole mahdollisia. Kuntien osa-aluejako muuttuu lähes aina kuntaliitosten myötä.
Postinumeroalueilla tarkoitetaan Itellan postinjakelureittien perusteella muodostettuja alueita. Postinumeroalueita koskevat muutokset päivitetään tilastotuotantoa varten vuosittain. Tilastolliset taajamat muodostuvat vähintään 200 asukkaan rakennusryhmistä, joissa rakennusten välinen etäisyys on yleensä korkeintaan 200 metriä. Tilastokeskuksen rajaamista taajamista tuotetaan taajamaväestöä ja sen toimintaa koskevaa tilastotietoa joka viides vuosi.
Karttaruudut aluetilastojen pohjana
Ruuduittaisten tilastojen tuottaminen perustuu hilaverkon hyödyntämiseen. Hilaverkko on muodostettu jakamalla koko Suomi yhtä suuriin ruutuihin, hiloihin. Ruutukokoja on kaksi: 250 m x 250 m ja 1 km x 1 km. Hilaverkkoihin päivitetään kunkin vuoden alussa voimaan tuleva kuntajako, muilta osin hilaverkko säilyy muuttumattomana.
Ruuduilla on tilastointialueena monenlaisia etuja: Ruudut ovat samankokoisia, ja niiden vertailu on tilastollisesti ja visuaalisesti perusteltua. Ruudut eivät muutu vuosittain, niiden sijainti pysyy ennallaan eivätkä ne ole riippuvaisia hallinnollisista alueista tai niissä tapahtuvista muutoksista.
Ruuduittaisista tilastoista voidaan tarkastella esimerkiksi asutustihentymiä ja asumattomia alueita. Tilastokeskus on määritellyt jo autioituneita ja autioitumisuhan alaisia alueita ruuduittaisten tilastojen perusteella. Ruutukehikko mahdollistaa myös erilaisten vyöhykkeiden määrittelyn (ydinvoimalan ympäristö, rantavyöhyke, kaupungin läheisyys).
Ruututarkasteluun liittyy myös ongelmia. Ruudut tilastoalueina ovat vaikeasti hahmotettavia, ja ne vaativat yleensä tuekseen tausta-aineistoja. Ruutuaineistojen tarkkuus lisää myös tietosuojavaatimuksia. Lisäksi ruutuaineistot ovat usein suuria, ja se saattaa asettaa suuria vaatimuksia tietojenkäsittelylle.
Yhtenäisyyttä ja joustamista
Kunnat ja kuntajakoon pohjautuvat alueluokitukset ovat perusluokituksia, joilla tulee aina olemaan käyttöä. Pelkästään hallinnollisiin alueisiin pohjautuvat aluetilastot eivät kuitenkaan kuvaa suomalaista yhteiskuntaa riittävästi. Niiden lisäksi tarvitaan myös pienalueisiin ja muihin paikkatiedon hallintaan perustuviin aluemäärittelyihin pohjautuvia tilastoja.
Aluetilastointia olisi mahdollista tehostaa standardoimalla ja kehittämällä mahdollisimman harvoin muuttuva ja vähäinen alueluokitusten joukko. Monet tietojen käyttäjät kuitenkin vastustavat joustamattomia alueluokituksia - standardoitujen aluejakojen sijaan he toivovat joustavaa paikkatiedonhallintaan perustuvaa järjestelmää.
Viralliset tilastot ja niiden käyttämät luokitukset eivät ole itsetarkoitus. Alueluokituksen valintaan vaikuttavat niin tiedonkäyttäjien tarpeet, tilastotuotannon mahdollisuudet kuin käyttötarkoituskin. Tilastotoimen optimistinen tavoite on tuottaa vertailukelpoisia aluetilastoja paikallisiin, seudullisiin, alueellisiin, valtakunnallisiin ja aina globaaleihin tarkasteluihin asti.
_______
Maidenväliset aluevertailut
Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmä NUTS (Nomenclature des
Unites Territoriales Statistique) on ensimmäinen yritys luoda
yhtenäinen kehikko eurooppalaisille aluetilastoille.
NUTS-järjestelmää koskeva asetus astui voimaan vuonna 2003.
NUTS on hierarkkinen järjestelmä, ja se
pohjautuu hallinnollisiin alueisiin. Järjestelmän tavoitteena on
se, että samankokoiset alueet olisivat samassa luokassa, mutta
tavoite ei ole täysin toteutunut: samaan NUTS-luokkaan kuuluvat
alueet saattavat käytännössä olla hyvin erilaisia.
Asetuksen mukaan aluejaot tarkistetaan
korkeintaan joka kolmas vuosi, mutta hallinnollisten alueiden
muutokset edellyttäisivät NUTS-alueiden tarkistusta useimminkin.
Esimerkiksi Suomen nykyiset NUTS3-alueet vastaavat vuoden 2006
maakuntajakoa, joka eroaa jonkin verran nykyisestä
maakuntajaosta.
Suomen alueelliset erityispiirteet, jotka
johtuvat muun muassa pitkistä etäisyyksistä ja hajautuneesta
yhdyskuntarakenteesta, eivät tule ilmi suuralueita koskevien
keskimääräistietojen pohjalta. Sen vuoksi Suomessa on usein
käytetty NUTS-alueita tarkempia tilastokuvauksia.
Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.
Päivitetty 30.9.2009
