Kuinka vähällä tulisit toimeen?

  1. Tarkastelussa minimitulokysymys
  2. Tulkinnan ongelmia
  3. Köyhyys ja elintaso sekoittuvat
  4. Mittarilla on yhteys muihin köyhyysrajoihin...
  5. ... mutta se vaihtelee vastaajan mukaan
  6. Entä yhteys toimeentulovaikeuksiin?
  7. Tulot ja menot epätasapainossa
  8. Käsitykset köyhyydestä vaihtelevat

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Sanna Putila1 on valtiotieteen ylioppilas ja toimi korkeakouluharjoittelijana Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä kesällä 2008. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 1/2009.

Tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan suomalaiset kotitaloudet tulisivat tarpeen vaatiessa toimeen hyvin vähällä rahalla. Arviot elämisen kannalta välttämättömästä rahamäärästä riippuvat kuitenkin jonkin verran tuloista. Onko minimitulo elintason mittari vai kuvastaako se ihmisten käsityksiä köyhyysrajasta?

Suomessa ei ole virallisesti määriteltyä poliittis-hallinnollista köyhyysrajaa. Yleisimmin köyhyysindikaattorina käytetään pienituloisuusrajaa, jossa pienituloisuuden rajana on 60 prosenttia mediaanitulosta. Rajan alle jääviä kutsutaan köyhyysuhan alaisiksi. Tämä menetelmä on

  • tuloihin perustuva (ei arvioida suoraan kulutustarpeita)
  • suhteellinen (määritellään suhteessa muuhun väestöön, ei pysyvien kriteerien perusteella)
  • objektiivinen (ei perustu vastaajan arvioon). (Ks. esim. Rio Group 2006, 43; Lindqvist 2003.)

Suhteellisen tulomenetelmän edut ovat kiistattomat, ja se on yksi yleisimmin käytetyistä köyhyysmittareista (esim. Van den Bosch 2001, 12). Sillä ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan köyhyyden subjektiivista eli kokemuksellista ulottuvuutta eikä suoria kulutustarpeita. Kokemuksellisen köyhyyden mittareilla on kuitenkin tärkeä tehtävä sosiaalipolitiikan oikeuttajana (Kangas-Ritakallio 2008; Forma ym. 1999; Kallio 2004).

Suomen tulo- ja elinolotutkimukseen on vuodesta 2004 alkaen sisältynyt niin sanottu minimitulokysymys (Minimum Income Question, MIQ). Se on kansainvälisesti käytetty köyhyysmittari, joka perustuu vastaajan arvioon kotitalouden tarvitsemista välttämättömistä tuloista. Tässä artikkelissa pohditaan mittariin liittyviä sisällöllisiä ongelmia ja etsitään tulkintaa saaduille vastauksille.

Tarkastelussa minimitulokysymys

Tilastokeskuksen tulo- ja elinolotutkimuksessa vastaajalta kysytään:

"Seuraavaksi kysyn mielipidettänne kotitalouden toimeentuloon kuluvasta rahamäärästä. Mikä on mielestänne pienin mahdollinen rahamäärä kuukaudessa, jonka kotitaloutenne tarvitsisi välttämättömiin elinkustannuksiin ja asumismenoihin tullakseen toimeen nykyoloissa. Laskekaa mukaan kotitaloutenne ja sen jäsenten tavanomaiset kuukausimenot."

Kysymys esitetään 27 EU-maassa, joissa tehdään Eurostatin koordinoimaa tulo- ja elinolotutkimusta (EU-SILC). Sen avulla on tarkoitus selvittää, kuinka vähillä tuloilla kotitaloudet tulevat toimeen (Eurostat 2008b). Kysymystä on käytetty tutkimuskirjallisuudessa hyvin erityyppisten asioiden selvittämiseen (Saunders 2003; Van den Bosch 2001; Forma ym. 1999; Kallio 2004). Yksi tapa käyttää tietoja on ollut verrata vastaajan todellisia tuloja ja minimitulokysymyksessä ilmoitettua rahasummaa toisiinsa. Jos minimitoimeentuloon tarvittava summa on ylittänyt todelliset tulot, sitä on pidetty osoituksena subjektiivisesta köyhyydestä. Ongelmana on se, että erituloiset saatetaan tulkita yhtälailla köyhiksi (Ravallion 1998).

Joissakin tutkimuksissa minimitulokysymyksen avulla on muodostettu suhteellinen köyhyysraja siten, että siihen saaduista vastauksista on poimittu mediaani, joka on tulkittu köyhyysrajaksi (Kallio 2004, 21). Tätä kutsutaan konsensusmenetelmäksi.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 8.6.2009

Jaa