Eri maiden kansalaisten vastaustapojen välillä esiintyvien systemaattisten erojen vuoksi on absoluuttisten indikaattorilukujen sijasta monesti hyödyllisempää verrata kullekin maalle laskettuja indikaattorilukujen poikkeamia kyseisen maan pitkäaikaisesta indikaattorikeskiarvosta. Näin saadaan erilaiset maat vertailussa samalle viivalle tarkasteltavan kuukauden osalta. Tämä on myös ainoa keino saada kaikki 27 EU-maata mahtumaan vertailukelpoisesti samaan kuvioon (Kuvio 2).
Kuvio 2. Kuluttajien luottamusindikaattorin poikkeama maan keskiarvosta*

* laskettu kausitasoitetuista sarjoista;
keskiarvo: 10/1995-; Irlannin tieto puuttuu
Lähde: European Commission, DG ECFIN, Business and Consumer Survey
Results, January 2009
Kuvio 2 vahvistaa, että suhdannekuva on tällä hetkellä keskimääräiseen suhteutettuna hyvin heikko kautta lähes koko EU:n. Ainoastaan Puolassa on jonkin verran "myönteistä" taloususkoa jäljellä. Muutenkin kärjessä on useita uusia EU-maita, joissa riittää yhä rippeitä EU-jäsenyyden tuomasta talousoptimismin hengestä. EU:n suurista maista myös Italia on mukana kärkiviisikossa ja lähellä kärkeä ovat myös pohjoiset naapurimme Ruotsi ja Tanska.
Häntäpäässä ovat tällä tarkastelulla jo pitkään siellä majailleet Unkari ja Espanja ja viime aikoina myös kansalaisten mellakointia käsittelevistä uutisista tutut Baltian maat Latvia ja Liettua. Euroalueella on aavistuksen parempi suhteellinen luottamus talouteen kuin EU:ssa yleensä.
Vaikka Suomen absoluuttinen kausitasoitettu indikaattorilukema -3 oli tammikuussa edelleen paras koko EU:ssa, on Suomi indikaattoripoikkeamalla mitaten tällä hetkellä Saksan kanssa jonkinlainen EU:n keskiarvo- tai mediaanimaa kuluttajien luottamuksessa. Vielä pari kuukautta sitten Suomi oli jopa valumassa talouspessimistisimpien kansakuntien joukkoon EU:ssa.
Artikkeli käynnistää kuluttajabarometrin tuloksiin pohjautuvien juttujen sarjan.
____________________
Kuluttajien talousluottamusta selvitetään nykyisin jo lähes kaikissa maailmankolkissa. Luottamustutkimusten pioneerimaa on USA, jossa ensimmäiset tavallisten kansalaisten haastattelut tehtiin jo alan uranuurtajan professori Georg Katonan aikoihin 1930-luvun lopussa. USA:ssa yksityinen kulutus kattaa noin kaksi kolmasosaa maan bruttokansantuotteesta, joten kuluttajien luottamuksen selvittäminen on ollut siellä aina hyvin tärkeää.
USA:ssa kaikkein seuratuimpia luottamusmittauksia tekevät Conference Board ja Michiganin yliopisto, johon myös alan johtava tutkimusperinne on Katonan vuosista lähtien keskittynyt. Molempien laitosten tutkimukset ovat hyvin nopeita, toisin sanoen tulokset julkaistaan melkein välittömästi haastattelujen päätyttyä.
Yksi kiinnostava piirre USA:n luottamustutkimuksissa on se, että niiden tuloksia, lähinnä luottamusindeksin arvoa on jo vuosia ennustettu kuukausittain. Varsinainen lopullinen talousindikaattori on siten julkaistun luottamusindeksin poikkeama sen ennusteesta. Varsinkin, jos tämä poikkeama on suuri ja vielä huonompaan suuntaan, on iso talousuutinen valmis.
Nykyisistä EU-maista on eräissä kuluttajien luottamusta tutkittu jo 1950-luvulla, mutta yleisemmin ja organisoidummin 1980-luvulta lähtien. Myös EU:ssa on luottamusindikaattoreita ryhdytty ennustamaan, mutta täällä edellä mainituilla poikkeamilla ei ainakaan toistaiseksi ole ollut yhtä paljon julkisuutta kuin Atlantin takana. USA:n esimerkin mukaan EU on viime vuosina myös nopeuttanut barometritulosten julkaisua siten, että tulosten ammattikäyttäjät ja tavalliset kansalaiset löytävät ne EU:n komission sivuilta nykyisin jo tutkimuskuukauden lopussa.
Tilastokeskus toteutti ensimmäisen barometritutkimuksensa marraskuussa 1987. Alkuvuosina kuluttajabarometria tehtiin kaksi ja myöhemmin neljä kertaa vuodessa, kunnes lokakuussa 1995 siirryttiin kuukausittaisiin haastatteluihin. Tällöin kuluttajabarometrista tuli samalla EU:n harmonisoima ja osin rahoittama tutkimus.
Kuluttajabarometrit ovat historiansa aikana osoittaneet käyttökelpoisuutensa maailmalla. Suomessa kuluttajat osaavat todistetusti arvioida ja jopa ennakoida talouskehitystä (ks. kuvio 3). Tässä on taustalla varsinkin se, että noin puolet Suomen bruttokansantuotteesta on yksityistä kulutusta. Toisin sanoen kuluttajat tekevät reaalisten ja psykologisten tekijöiden sanelemalla kulutuskäyttäytymisellään maan talouskehitystä itse. Loput ennakointikyvystä tulee lehdissä ja muissa viestimissä jaettavasta talousinformaatiosta, omista taloutta koskevista havainnoista, koulussa opituista asioista jne.
Kuluttajien luottamusindikaattori ja BKT:n vuosimuutos vuosineljänneksittäin Suomessa 1987-2008

Lähde: Tilastokeskus/Kansantalouden tilinpito
Päivitetty 16.2.2009