Yhdysvaltain tuottavuuden kasvu murtuu

  1. Sotien jälkeinen nousu...
  2. ...öljykriisin jälkeinen lasku
  3. 1990-luvun tuottavuuskumous
  4. 2000-luvun kasvumysteerio
  5. Taloushistoria kirjoitetaan uusiksi

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Taloushistoria kirjoitetaan uusiksi

Uusien tosiseikkojen valossa Yhdysvaltain viimeaikaista taloushistoriaa kirjoitetaan uusiksi. Uusi tarina kuulostaa seuraavalta: Kun USA:n tuottavuus nousi teknologiakumouksen seurauksena dramaattisesti 1990-luvulla, keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan varoitti irrationaalisista mielialoista, mutta piti ohjauskoron alhaisena. Greenspan laski liikaa ja liian usein ohjauskorkoja, ei reagoinut subprime-ongelmiin ajoissa ja vastusti johdannaisten säätelyä.

Teknologiakuplan puhkeamisen jälkeen kumpikin valtapuolue halusi elvytyspaketin, mutta Bushin aikana se merkitsisi korkeatuloisten veroleikkauksia. Talouspolitiikan painopiste siirtyi USA:n keskuspankille ja likviditeetti virtasi kansantalouteen. Mutta kun 1990-luvun hurja tuottavuus selittyi pitkälti merkittävistä it-investoinneista ja USA:n talous oli jo yli-investoinut, raha kanavoitui asuntomarkkinoille.

Subprime-markkinoilla korot olivat nollassa, ennakkoa ei vaadittu ja kuplaa kiihdytti pankkien vastuuton lainapolitiikka. Arvostelijoiden mielestä deregulaatio ja arvopaperisointi aiheuttivat subprime-kriisin. Tosiasiassa deregulaatio kilpailutti markkinat, mistä hyötyivät ostajat, kun taas arvopaperisointi mahdollisti asunnot myös köyhille amerikkalaisille.

Vielä tässä vaiheessa subprime oli amerikkalainen ongelma. Mutta sitten investointipankit siivuttivat velkavuoret johdannaisiin, jotka levisivät maailmalle pandemian tapaan.

Vuosina 2000-2005 amerikkalaisten asuntojen arvo nousi Case-Shillerin indeksin mukaan yli 50 prosenttia ja rakennusalan buumi levisi koko maahan. Vuoden 2005 alkupuoliskolla yli puolet USA:n bkt-kasvusta selittyi suoraan tai epäsuorasti asuntomarkkinoista ja vuodesta 2001 lähtien yli puolet uusista yksityisen sektorin työpaikoista, väitti taannoin Merrill Lynch. Jos arvio on oikea, se ei kerro hyvää.

Kapeasta subprime-siivusta tuli globaali painajainen. Globaalitalouden lamautumisesta kertoo eritoten kuiva-ainerahtien spot-hintoja vilkkaimmilla merireiteillä kuvaava Baltic Dry Index (BDI), joka nousi lakipisteeseensä viime toukokuussa mutta joka marraskuun myötä on laskenut yli 90 prosenttia.

Lähikuukausina Yhdysvaltain kova mahalasku merkitsee kokonaiskysynnän merkittävää laskua suhteessa kokonaistuotantoon. Nyt kapasiteettia vähennetään hurjasti asuntomarkkinoilla, kestokulutushyödykkeissä, autoteollisuudessa ja pian myös muilla sektoreilla ja palveluissa. Työttömyys kasvaa ja nimellispalkkojen kasvu halvaantuu. Ja kun Yhdysvaltain negatiivinen kysyntäshokki leviää kansainvälisesti, se väistämättä kiihdyttää "globaalia lamaa".

Vielä jokin aika sitten huolena oli 1970-luvun tapaan stagflaatio, alhainen kasvu ja nouseva inflaatio. Nyt keskuspankkien lyhyen aikavälin huoleksi on tulossa stagdeflaatio, eli lama ja deflaatiopaineet. Kun vaurauden menetyksen ja kysynnän laskun kantavat kotitaloudet, USA:n lamasta odotetaan vaikeampaa kuin yhdestäkään sitten toisen maailmansodan.

Barack Obaman Valkoinen talo pyrkii hallinnoimaan vaarallista talouslamaa massiivisilla elvytyspaketeilla ja julkisilla infrastruktuuriprojekteilla. Uutta kasvua etsitään energia- ja cleantech-sektoreilta. Ylenmääräisen kulutuksen aika on ohi.

Lama tai inflaatio voivat tehdä kansantaloudesta köyhän, mutta vain tuottavuuden kasvu voi tehdä siitä vauraan.

Artikkeli perustuu Dan Steinbockin tekeillä olevaan selvitykseen, jossa arvioidaan globaalin finanssikriisin ja USA:n vallanvaihdon vaikutuksia kehittyneiden ja nousutalouksien talouksiin ja politiikkaan.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.12.2008