Mökkeily ja ympäristönkäytön ristiriidat

Ympäristöön kiinnittyminen muokkaa käsityksiä

Artikkelissa esittämäni näkökohdat perustuvat pieneen aineistoon, joka kerättiin laajan Vapaa-ajanasumisen ekotehokkuus -tutkimushankkeen osana. Hanke kuuluu ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan, jossa tutkitaan ja kehitetään vapaa-ajanasumisen ekotehokkuuden parantamisen menetelmiä. (Vapaa-ajan asuminen... 2006.) Tutkimuksessa selvitettiin keväällä 2007 ryhmähaastatteluin ja lomakekyselyin vapaa-ajan asukkaiden tarpeita, tulevaisuudennäkymiä sekä käsityksiä tietyistä uusista teknologioista ja käytännöistä, jotka saattaisivat parantaa vapaa-ajan asumisen laatua ja ekologisuutta.

Tutkimukseen osallistuneet noin 30 vapaa-ajan asunnon omistajaa ovat kotoisin pääosin pääkaupunkiseudulta. Heidän vapaa-ajan asuntonsa sijaitsevat ympäri Suomea. Artikkelissa esitetyt näkökohdat perustuvat suurelta osin vastauksiin, joita saatiin seuraavaan kysymykseen: "Oletteko tyytyväinen mökkipaikkakuntanne ympäristöön ja ympäristönsuojeluun?" Kysymys nosti esiin hyvin monenlaisia vapaa-ajanasunnon ympäristöön ja sen käyttöön liittyviä asioita, ongelmia ja ristiriitoja.

Käsityksiin mökkipaikkakunnasta ja sen ympäristöstä sekä niihin liittyvistä ongelmista vaikuttaa paljon se, millä lailla on päädytty tietyn paikkakunnan vapaa-ajan asukkaaksi. Mikäli sidos paikkakuntaan on vahva ja pitkän ajan kuluessa muodostunut, ongelmia ei ole helppoa hyväksyä. Mikäli taas sidos ei ole kovin vahva, jotkut ympäristöön liittyviä ongelmia kokeneet asukkaat ovat luopuneet vapaa-ajan asunnostaan ja hankkineet uuden, paremmin odotuksiaan vastaavasta ympäristöstä.

Vastauksissa ilmenneet ympäristöä koskevat muutokset ja niistä seuraavat ongelmat on seuraavassa jäsennetty kolmeen ryhmään, jotka liittyivät maaseudun rakennemuutokseen, yhdyskuntarakenteen muutokseen sekä luonnonympäristön muutokseen. Neljäntenä voidaan mainita ne ongelmat, jotka aiheutuvat ympäristönkäytön säätelystä ja viranomaistoiminnasta; niitä vapaa-ajanasukkaat saattavat joskus pitää hyvin epäoikeudenmukaisina.

Elävän maaseudun unelma järkkyy

Maatalous ja sitä myötä maaseutu on menneiden vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Maanviljely on vähentynyt ja tilat ovat suurentuneet. Maatalous on yksipuolistunut ja muuttunut teollisuusmaiseksi tuottavuusvaatimusten kasvun johdosta. Varsinkin usealla tutkimukseemme osallistuneella iäkkäällä vapaa-ajan asukkaalla oli mielessään kuva 1950-luvun maaseudun kulttuurista ja maisemasta; näissä mielikuvissa kotieläimet käyskentelevät pelloilla ja heinätyöt tehdään yhteisvoimin talkoilla. Useat tutkimukseen osallistuneet vapaa-ajan asukkaat pitivät monimuotoisen maatalouden ja kulttuurisen maatalousmaiseman häviämistä suurina menetyksinä.

Maaseudun muutoksen seurauksena kanssakäyminen paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten välillä on vähentynyt, koska sille ei enää löydy luontevia tapoja. Aikaisemmin osa elintarvikkeista, ainakin maito, haettiin mökkiä lähellä olevasta maatalosta. Jos maataloutta vielä harjoitetaan, se on niin erikoistunutta ja säädeltyä, että esimerkiksi maitoa ei maitotiloilta enää myydä suoraan hakijan kannuun.

Elävän maaseudun katoaminen ilmenee maisemassa siten, ettei näkyvillä ole kotieläimiä kuten lehmiä, hevosia tai lampaita. Viljelyn ja laiduntamisen väheneminen on lisännyt myös pusikoitumista, ja sen seurauksena avarat pelto- ja rantamaisemat ovat kadonneet. Eräs haastatteluihimme osallistunut mökkiläinen kiteytti muutoksen seuraavasti: "Se, mitä minä kaipaan menneestä ajasta on se, että oli elävä maatalo siinä ympäristössä ja useampia. Enää ei näy hevosia, ei mitään tällaista, ja se jotenkin kuuluu siihen mökkeilyyn siellä sisämaassa. Toivoisi, että olisi enemmän [maataloja], koska sieltä käytiin ostamassa kananmunat ja maidot ja kaikki, ja nyt toivoisi, että olisi siihen paikalliseenkin väestöön tämmöinen elävä yhteys."

Omalla mökillä vietetty aika iän ja sukupuolen mukaan.

Lähde: Hannu Pääkkönen ja Iiris Niemi: Suomalainen arki. Kulttuuri ja viestintä 2002:2. Tilastokeskus.

Maaseudun autioitumista pelätään

Ne tutkimukseen osallistuneet vastaajat, joiden vapaa-ajan asunnon ympäristö on säilynyt "elävänä maaseutuna", arvostavat sitä suuresti. Maaseudun säilyminen monipuolisena liittyy oleellisesti mökkeilyn sosiaaliseen merkitykseen. Kyläyhteisön koettiin lisäävän turvallisuutta, tiedon saantia, viihtyvyyttä sekä kanssakäymistä paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten välillä.

Laajemmin huoli ympäristön muuttumisesta liittyi maaseudun autioitumiseen, jonka seurauksena palvelut kaikkoavat paikkakunnalta. Nykyisin palvelut saattavat olla muutamien iäkkäiden jäljelle jääneiden asukkaiden varassa: "Siellä on sellainen 75-vuotias henkilö, joka pitää kyläkauppaa. Uhkana on, että kun hän ei varmaankaan jaksa pitää sitä enää kovin kauan, niin sitä ei kukaan toinen rupea pitämään."

Kyläkauppojen häviämisen lisäksi uhkana on julkisen liikenteen loppuminen haja-asutusalueilla, jolloin autottomien vapaa-ajan asukkaiden liikkuminen paikkakunnalla tulee vaikeaksi. Palveluiden loppuminen vähentää vapaa-ajan asukkaiden arkielämän sujuvuutta ja viihtyvyyttä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia myös taloudelliselta ja ekologiselta kannalta, koska asiointimatkojen pidentyessä palveluiden kustannukset nousevat sekä liikenteen energiankäyttö ja päästöt lisääntyvät.

Asumistyylien erot aiheuttavat ristiriitoja

Yhdyskuntarakenteen muutos liittyy läheisesti edellä kuvattuun maaseudun rakennemuutokseen, mutta on kuitenkin erillinen maatalouden rakennemuutoksesta. Yhdyskuntarakenne on viime vuosina hajautunut, ja tämä kehitys on merkinnyt sitä, että vakituisia asuntoja on rakennettu myös vanhoille mökkialueille. Erityisesti suurten kaupunkien lähistölle niin sanottuihin kehyskuntiin on kohdistunut muuttoliikettä, kun kaupungeista siirrytään rauhallisemmille ja halvemmille asuinsijoille.

Tämä on saattanut johtaa tilanteisiin, joissa vapaa-ajanasunnot ja vakituiset asunnot ovat hyvin lähellä toisiaan. Tällöin ei aina ole voitu välttyä konflikteilta, koska vapaa-ajan asuminen ja vakituinen asuminen saattavat tavaltaan ja tyyliltään poiketa toisistaan melkoisesti. Uudisrakentamisessa ei ole enää kysymys perinteisestä maaseutuasumisesta, johon kuuluu maaseudulla työskentely ja maaseudun elämäntavan noudattaminen. Uudet asukkaat muuttavat usein läheisestä kaupungista, jossa heidän työpaikkansa säilyvät. Heidän elämäntapaansa voi luonnehtia edelleen kaupunkimaiseksi; siihen kuuluu runsas liikkuminen autolla vapaa-aikoina ja palveluiden runsas käyttö (Perrels 2008).

Mökkiasukkaiden ja paikkakunnalle muuttaneiden uudisasukkaiden välejä saattavat hiertää liikenne- ja meluhaitat, mutta myös elämäntapojen ja arvostusten eroista aiheutuvat ristiriidat: "Nyt tämä mökin kohtalo on se, että se jää omakotiasutuksen alle. Se ei palvele minua enää mökkinä, vaan minä tunnen olevani siellä pahasti tiellä näille suurille ja rikkaille rakentajille. Sen vuoksi on nyt sitten tavallaan pakokauhu, joka ajoi minut hankkimaan tämmöisen viikkolomaosakkeen - -. Välillä tuntuu, että on pakko lähteä semmoiseen paikkaan, missä saa olla mökillä, eikä kuunnella esimerkiksi kaikkina juhlapäivinä, kun sirkkeli soi ja kaivinkoneet jyrisevät ja moottorisahalla kaadetaan metsää, ja millään tavalla ei oteta huomioon ihmistä, joka on asunut siinä tontilla 30 vuotta."

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen ei ole ainoa rakentamisesta vapaa-ajan asumiselle aiheutuva haitta. Lisäksi vapaa-ajan asumista voivat haitata infrastruktuurin kuten teiden ja vesiväylien rakentaminen, sataman laajennukset tai parkkipaikkojen perustaminen. Haastatteluissa kuulimme kertomuksia, kuinka sadan vuoden ikäinen huvilayhdyskunta sai väistyä sataman laajennuksen tieltä sekä kuinka jo aiemmin museoitu laiturialue korvattiin autojen parkkialueella. Myös tuulivoiman rakentaminen saatettiin kokea uhaksi rannikkoalueilla: "- - nyt jos tuonne pistetään 10 tuulivoimalaa pystyyn, niin se on kuin teollisuusalue, ja silloin tämä kansallispuiston keskellä oleva virkistysalue on tuhottu teollisuusalueena. Näissä selvityksissä tämä virkistysarvo ei ole sananakaan esillä, se tuntuu aivan ihmeelliseltä."

Erilaisia käsityksiä luonnonympäristön muutoksesta

Vapaa-ajan asumisessa luonnonläheisyys ja rauhallisuus ovat hyvin tärkeitä, joten monet vapaa-ajan asukkaat kokevat luonnonympäristöä koskevat muutokset vaikeiksi hyväksyä. Suurin luonnonympäristöön kohdistuva huoli ja uhka liittyy vesien saastumiseen. Etenkin saaristomökkeilijät ovat huolissaan Itämeren rehevöitymisestä, mutta myös useiden sisäjärvien ja jokien laadun todettiin heikentyneen.

Pitkään samalla paikkakunnalla vapaa-aikaansa viettäneiden mökkeilijöiden kokemukset perustuvat omiin muisteluihin ja havaintoihin muutoksesta. Vielä 30 vuotta sitten elokuun iltoina saattoi laiturilta taskulampun valossa katsella meduusojen uintia, mutta nykyisin vesi on liian sameaa. Kalastusmahdollisuudet ovat heikentyneet, ja kalojen sijasta verkkoihin kertyy likaa ja levää. Merenranta-asukkaat ovat huolissaan myös merimetsojen leviämisestä ja siitä tuhosta, mitä ne saavat aikaan saariston herkälle luonnolle. Merimetsojen suojelu ei saa osakseen ymmärrystä.

Luonnonympäristö vaikuttaa viihtyvyyteen ja toimintoihin, mutta vesien pilaantumisella katsotaan olevan käytännön vaikutuksia ja seurauksia myös mökin varustelutasoon. Merivettä voitiin aiemmin käyttää peseytymiseen, mutta saastuminen ja levähaitat ovat aiheuttaneet sen, että nykyisin meressä uimisen jälkeen on käytävä suihkussa. Mökeillä tarvitaan vesihuoltojärjestelmä ja lämmitysenergiaa pitämään ne toiminnassa ja kunnossa.

Haastatteluihimme osallistuneet mökkiläiset eivät pidä vesien saastumista omaan toimintaansa tai ylipäätään vapaa-ajan asumiseensa liittyvänä vesistöjen kuormituksena. Mökkiläiset syyttävät saastumisesta maatalouden päästöjä ja kalan kasvatusta. Myös Itämeren tilanteeseen pidettiin syypäänä suureksi osaksi Pietarin jätevesiä, ja haastateltavien joukossa herättivät toiveikkuutta toimet, joihin Pietarin jätevesien puhdistamiseksi on ryhdytty.

Vesistöjen laadun heikkenemisen lisäksi luonnonympäristön käyttöä koskevina ristiriitoina haastateltavat mainitsivat esimerkiksi mökkiympäristön läheiset metsänhakkuut - lähinnä avohakkuut ja metsänauraukset - sekä soranottamot ja kivimurskaamot. Luonnonympäristön lisäksi ne pilaavat ja muuttavat näkymiä, vähentävät marjastus- ja metsästysmahdollisuuksia sekä aiheuttavat liikennettä ja melua.

  1. Yhteiskunnallinen ja paikallinen oikeustaju on sovitettava yhteen
  2. Ympäristöön kiinnittyminen muokkaa käsityksiä
  3. Elävän maaseudun unelma järkkyy
  4. Maaseudun autioitumista pelätään
  5. Asumistyylien erot aiheuttavat ristiriitoja
  6. Erilaisia käsityksiä luonnonympäristön muutoksesta
  7. Toivotaan yhdenvertaista kohtelua
  8. Lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia

Toivotaan yhdenvertaista kohtelua

Haastatteluissa nousi vahvasti esiin ympäristön käytön säätely ja viranomaistoiminta sekä kansalaisten yhdenvertainen kohtelu. Esimerkiksi kunnittain vaihtelevia rakentamisen ja jätehuollon säädöksiä pidetään byrokraattisina ja kansalaisia eriarvoisesti kohtelevina. Eräs epäoikeudenmukaisuudeksi koettu asia liittyy käsitykseen, jonka mukaan maanviljelijöitä ja vapaa-ajan asukkaita kohdellaan eri tavalla jätevesien suhteen.

"Siellähän maatalous rupesi pilaamaan niitä järviä tietenkin. Kun sitten vertaa niitä sääntöjä, mökkiläisten piti rakentaa sitten saostuskaivoa kaivon perään ja maanviljelijä otti suoraan salaojaputken, 10 sentin putken, lahteen laski sen. Ne on ehkä muuttuneet nämä säännöt, toivottavasti, mutta se oli ongelma, että se rehevöitti niitä järviä."

"Sitten tämä mökkiläisten valvominen eli kunta hyvin mielellään valvoo, miten mökkiläiset elävät. Minä esimerkiksi täytin kuusi A4-arkkia kaksipuolin, vastauksia siihen, mihin minä laitan tiskivedet ja minne menee vessat ja miten ne on imeytetty ja niin edelleen. Kaikkea tällaista, mitä poltan, minkälaisia puita poltan, ja kaikki piti vastata viime vuoden loppuun mennessä, ja minun vieressä tämä hevostalli aivan rauhassa pilaa ympäristöä."

Muina huolta, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä aiheuttavina asioina vapaa-ajan asukkaat mainitsivat tulevat kuntaliitokset sekä rakennuslupaehtojen, maksujen ja palveluiden laadun vaihtelun kunnittain. Huolen aiheina olivat ylipäätään kaikki kaavoitusta koskevat asiat.

Lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia

Edellä kuvatut ympäristön käyttöön liittyneet ristiriitatilanteet ja ympäristöongelmat ovat hyvin moninaiset, ja ne koskevat vapaa-ajan asukkaiden suhdetta eri toimijoihin tai yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vesien saastuminen on laajalle ulottuva, jopa globaali ympäristöpoliittinen ongelma.

Myös maaseudun rakennemuutos ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen liittyvät mökkikuntaa laajempaan ympäristönkäytön oikeudenmukaisuuteen. Tällöin muutokset ilmenevät toisaalta perinteisen maaseutukylän hiljenemisenä ja toisaalta tiettyjen maaseudun alueiden joskus rajunakin uudisrakentamisena. Ympäristönkäytön muutoksissa ilmenee myös sukupolvinäkökulma eli miten vanhojen ihmisten näkemykset ja tarpeet otetaan huomioon sekä miten historiallisia maisemia kunnioitetaan ympäristönkäyttöä koskevassa päätöksenteossa. (Lehtinen 2003, 26.)

Ympäristön käyttöön liittyvät ongelmat ovat suureksi osaksi myös paikallisia ja riippuvaisia alueellisesta ja kunnallisesta päätöksenteosta, etenkin kaavoitukseen liittyvistä kysymyksistä. Monessa suomalaisessa kunnassa vapaa-ajan asukkaat muodostavat suuren osan - joissakin kunnissa jopa enemmistön - kunnan asukkaista, jolloin vapaa-ajan asumisella on suuri merkitys kunnan talouteen ja vakituisten asukkaiden palveluiden säilymiseen. Haastattelujemme perusteella vapaa-ajan asukkaiden huomioon ottaminen kuntien päätöksenteossa on kuitenkin useimmiten vielä varsin puutteellista, vaikka avauksia on jo tehty perustamalla joihinkin kuntiin vapaa-ajan asukkaiden toimikuntia tai foorumeita (Sisäasiainministeriö 2006).

Useat vapaa-ajan asukkaat toivovat, että mökkikunnat tiedottaisivat vireillä olevista asioistaan aikaisempaa enemmän myös vapaa-ajan asukkaille. Lisäksi kaivataan sekä virallisia että epävirallisia vaikutuskanavia. Jotkut puhuvat kaksoiskuntalaisuudesta, mikä tarkoittaa oikeutta osallistua jollain tavalla kunnan päätöksentekoon sekä oikeutta käyttää kunnallisia palveluita vakituisten kuntalaisten tavoin.

Haastateltavat ottivat - virallisen vaikuttamisen lisäksi - esiin vapaa-ajan asukkaiden ja vakituisten asukkaiden välisen epävirallisen vaikuttamisen ja kanssakäymisen. Ensinnäkin toivottiin luontevia kohtaamispaikkoja ja luontevia syitä kohtaamiselle. Esimerkiksi kyläkauppojen, kyläkoulujen, työväentalojen ja nuorisoseurantalojen säilyttäminen sekä yhteisten tapahtumien järjestäminen luovat kohtaamisen edellytyksiä. Ympäristönkäytön konfliktit ja niiden paikalliset ratkaisuyritykset sisältävät myös yhteisöllisyyden mahdollisuuden, kun vapaa-ajan asukkaat paikallisine naapureineen ryhtyvät vaikuttamaan ja neuvottelemaan ympäristönkäyttöön liittyvistä seikoista.

Lähteet:

Ahlqvist, K. - Santavuori, M. - Mustonen, P. - Massa, I. - Rytkönen, A. 2008. Mökkeily elämäntapana ja ekotehokkaiden käytäntöjen hyväksyttävyys. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 36. Nurmijärvi.
Aho, S. - Ilola, H. 2006.Toinen koti maalla. Kakkosasumisen ja maaseudun elinvoimaisuus. Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan julkaisuja. Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Komulainen, V. 2007. Etätyö maaseudulla kakkosasunnolla. Töissä lomalla luonnon helmassa. MTT:n selvityksiä 136/2007. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
Lehtinen, A. 2003.Johdanto: ympäristö, yhteisö ja oikeudenmukaisuus. Teoksessa: A. Lehtinen - P. Rannikko. Oikeudenmukaisuus ja ympäristö. Gaudeamus, Helsinki.
Perrels, A. 2008.Urbanity and Mobility. Teoksessa: A. Perrels - V. Himanen - M. Lee-Gosselin: Building Blocks for Sustainable Transport. Obstacles, Trends, Solutions. Emerald Group Publishing, UK.
Pitkänen, K. - Vepsäläinen, M. 2005. Mökille hommiin ja hiljaisuuteen - Mökkeilymotiiveista. Teoksessa: K. Pitkänen - R. Kokki: Mennäänkö mökille? Näkökulmia pääkaupunkiseutulaisten mökkeilyyn Järvi-Suomessa. Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja 11.
Sisäasiainministeriö 2006. Vapaa-ajan asukkaiden osallistuminen kuntien päätöksentekoon. Alueiden kehittäminen. Sisäasiainministeriön julkaisuja 14/2006.
Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus. 2006. Esiselvitys. Ekotehokkaiden innovaatioiden ja käytäntöjen alustava kartoitus. Toim. P. Kasanen. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30. Nurmijärvi.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 16.3.2009