Mökkeily ja ympäristönkäytön ristiriidat

  1. Yhteiskunnallinen ja paikallinen oikeustaju on sovitettava yhteen
  2. Ympäristöön kiinnittyminen muokkaa käsityksiä
  3. Elävän maaseudun unelma järkkyy
  4. Maaseudun autioitumista pelätään
  5. Asumistyylien erot aiheuttavat ristiriitoja
  6. Erilaisia käsityksiä luonnonympäristön muutoksesta
  7. Toivotaan yhdenvertaista kohtelua
  8. Lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Kirsti Ahlqvist on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

Vapaa-ajan asumisen lisääntyessä mökkiläisten ja muiden ympäristönkäyttäjien ristiriidat voivat kärjistyä. Kiistat liittyvät yleiseen yhteiskuntakehitykseen tai globaaleihin ympäristöongelmiin kuten vesistöjen saastumiseen. Kiistat ovat usein myös paikallisia. Ristiriitojen käsittelemiseksi tarvitaan niin alueellisia ja paikallisia ympäristöpoliittisia päätöksiä kuin kyläkauppojen tapaisia asukkaiden kohtaamispaikkojakin.

Vapaa-ajan asuminen on suomalaisille hyvin merkityksellinen elämänmuoto, joka on monille periytynyt usean sukupolven takaa. Viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa (esim. Pitkänen - Vepsäläinen 2005; Aho - Ilola 2006; Komulainen 2007; Ahlqvist ym. 2008) vapaa-ajan asumisen tärkeimmiksi asioiksi ovat nousseet luonnonläheisyys ja hiljaisuus sekä mahdollisuus omaan rauhaan, arjesta irtautumiseen ja rentoutumiseen. Vapaa-ajan asunto tarjoaa paikan vapaudelle ja itsensä toteuttamiselle sekä suvun yhteisöllisyydelle ja perinteiden siirtämiselle sukupolvelta toiselle.

Vapaa-ajan asuminen ei kuitenkaan ole yhtenäinen ilmiö. Vapaa-ajan asunto voi olla esimerkiksi viime vuosisadan alussa rakennettu pitsihuvila, vanha maalaistalo, 1960-luvulla rakennettu pieni saunamökki tai myöhemmin rakennettu hirsimökki. Vapaa-ajan asunto voi nykyisin olla myös monin mukavuuksin varustettu kakkosasunto.

Vapaa-ajan asumisen suosio on edelleen lisääntymässä. Vaikka vapaa-ajan asuntojen rakentaminen on jonkin verran hidastunut huippuvuosista, niitä valmistuu edelleen tasaiseen tahtiin. Nykypäivän ilmiö on se, että uudet vapaa-ajan asunnot ovat aikaisempia suurempia ja paremmin varustettuja. Lisäksi ne rakennetaan usein pitkän matkan päähän vakituisesta asunnosta. Monet haluavat viettää mökillä mahdollisimman paljon aikaa. Tulevaisuudessa vapaa-ajan asuminen tulee monipuolistumaan; perinteinen kesämökkeily saa rinnalleen muita vaihtoehtoja.

Koska vapaa-ajan asumisessa ympäristön merkitys on tärkeä ja ympäristöä koskevat odotukset ovat suuria, ei ole yhdentekevää, minkälaisia muutoksia siinä tapahtuu. Tarkastelen artikkelissani, miten hyvin vapaa-ajan asukkaiden ympäristöä koskevat odotukset ovat toteutuneet, minkälaisia muutoksia ympäristössä on tapahtunut ja minkälaisia ongelmia muutosten käsittelyyn on liittynyt. Käsittelen myös vapaa-ajan asukkaiden käytössä olevia vaikutuskeinoja ympäristöasioissa. Ympäristöllä tarkoitan luonnonympäristöä sekä rakennettua ja kulttuurista ympäristöä.

Yhteiskunnallinen ja paikallinen oikeustaju on sovitettava yhteen

Vapaa-ajan asukkaiden toiveita ja käsityksiä ympäristön suhteen voidaan jäsentää ympäristökonfliktin ja ympäristöoikeudenmukaisuuden käsitteiden avulla. Ympäristökonfliktin voidaan ajatella syntyvän sellaisissa tilanteissa, joissa ympäristön käyttö tiettyihin tarkoituksiin vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri tavoin. Ristiriitatilanteissa käsitykset mahdollisista toimenpiteistä eroavat ja hyödyt ja haitat jakautuvat epätasaisesti.

Ympäristöoikeudenmukaisuus - ympäristöpoliittisena oikeudenmukaisuutena - liittyy laajemmin siihen, miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja yhteisöllinen oikeudentaju otetaan huomioon ympäristöä käytettäessä ja tehtäessä sitä koskevia päätöksiä. Ympäristönkäytön oikeudenmukaisuus viittaa käytännölliseen ympäristön ja vallan käyttöön. Ympäristöoikeudenmukaisuuden kysymykset voivat olla paikallisia, useita alueita koskettavia ja toimijoiden välisiä. (Lehtinen 2003.)

Oikeudenmukaisuuden kysymyksiä voivat olla esimerkiksi luonnonsuojelualueen perustaminen, joka perustuu sellaisiin luontoa koskeviin arvostuksiin, jotka eivät välttämättä vastaa alueen asukkaiden käsityksiä. Esimerkkinä voi olla myös jonkin luontoarvon tai kulttuurisen arvon tuhoaminen rakennustoiminnan seurauksena.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 16.3.2009

Jaa