Muuttoliike ja asuntovelkaantuminen 2000-luvulla

  1. Hurja velkaantumisvauhti
  2. Koko dokumentti yhdellä sivulla


    1. Hurja velkaantumisvauhti
    2. Maassamuutto valikoituu
    3. Aluekeskusten vetovoima ilmenee velkamäärissä
    4. Runsaat 122 000 asuntovelallista muuttajaa
    5. Asuntovelkainen muuttaa lähelle
    6. Nuoret muuttavat kauaksi
    7. Helsinki on monille välietappi
    8. Helsingin seudulla asumistason parantaminen käy kalliiksi
    9. Lyhyt ja velkainen asumisura

    Koko dokumentti yhdellä sivulla


    Kirjoittaja: Timo Matala on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

    Suomalaisten asumisura on muutoksessa. Perinteisen työn perässä muuttamisen ohella nykyisin muutetaan yhä useammin alueiden sisällä asumistason parantamiseksi. Tuoreiden tilastotietojen mukaan tämänkaltainen käyttäytyminen on omiaan lisäämään kotitalouksien asuntovelkaantumista.

    Vuosituhannen vaihteeseen saakka koko kotitaloussektori velkaantui maltillisesti, vaikka kotitalouksien tulot lisääntyivät. Kuluttajat toimivat varovaisesti myös asuntoja hankkiessaan ja ottivat asuntovelkaa maltillisesti lamavuosien jälkeen lähes koko 1990-luvun ajan. Sen seurauksena erityisesti nuorten osuus asuntojen omistajista pieneni.

    Vielä vuonna 1988 asui 48 prosenttia 25-30-vuotiaista omistusasunnossa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää runsas 31 prosenttia. Alle 25-vuotiaiden asuntojen omistus väheni sitäkin enemmän. (Matala 2000, 19.)

    Kuvio 1. Kotitalouksien velkaisuus- ja asuntovelkaisuusasteet
    vuosina 1985-2007.

    Lähde: Taloudelliset olot. Tilastokeskus

    Hurja velkaantumisvauhti

    Tällä vuosikymmenellä sekä velkojen määrä että niiden osuus vuosituloista on kasvanut niin paljon, että kotitalouksien velkaantumisaste on jo ylittänyt 1990-luvun vaihteen tason. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 kotitalouksien velat kasvoivat 219 prosenttia, ja asuntovelat lisääntyivät peräti 247 prosenttia.

    Vuosikymmenen alkupuolella asuntovelkaantumisen kasvu johtui epäilemättä suotuisista talousnäkymistä ja korkotason alhaisuudesta. Myös asuntorahoituksen ehdot ovat muuttuneet; pitkät, jopa kolmenkymmenen vuoden pituiset lainat ovat kuitenkin yleistyneet vasta 2000-luvulla. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten lainoista 57 prosenttia oli 20-29 vuoden pituisia vuonna 2004 (Juntto 2007, 55).

    Kun asunnon rahoitus on helpottunut, on nuorille tarjoutunut mahdollisuus saavuttaa toivottu asumistaso varhaisessa iässä. Jo ensimmäistä asuntoa varten voidaan ottaa suuri laina, jota maksetaan pitkään. Edellisten sukupolvien asumisura oli monivaiheisempi; uusia lainoja otettiin sitä mukaa kuin asumisuralla edettiin.

    Entisenkaltainen asumistason parantaminen askel kerrallaan merkitsi useita muuttoja ennen kuin haluttu asumistaso oli saavutettu. Suomessa asunnonvaihto onkin ollut yleistä, ja keskimääräinen asumisaika samassa asunnossa eurooppalaisittain lyhyt (Juntto 2007). Asuinpaikkaa vaihdetaan tietenkin myös työn tai opiskelun vuoksi, jolloin muuttovoittajina ovat suuret aluekeskukset ja korkeakoulupaikkakunnat.

    Vastoin ennustuksia maassamuutto on ollut 2000-alkupuolella ennätyksellisen vilkasta. Sen lisäksi myös maassamuuton rakenteessa on Timo Aron (2006, 2007) mukaan tapahtunut laadullisia muutoksia. Ensinnäkään enää ei muuteta niinkään työn vaan asumistason vuoksi - neljä viidestä muutosta on saman seutukunnan tai työssäkäyntialueen sisällä. Toiseksi asuin- ja työpaikat ovat yhä useammin eri kunnissa; joka kolmas käy työssä oman kuntansa ulkopuolella ja joka toinen keskusten kehyskunnissa.

    Alkuun Edellinen Seuraava

    Alkuun Seuraava


    Päivitetty 15.12.2008

    Jaa