Itsekkyys, aavikoituminen ja nälkä
- muuttoliikkeen suurimmat uhkat
- Aivovuoto ei hyödytä lähtömaata
- Aavikoituminen ja vesipula lisäävät pakolaispaineita
- Ruokapula uhkaa vakautta
- Kermankuorinnasta takaisin kestävään kehitykseen
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Aavikoituminen ja vesipula lisäävät pakolaispaineita
Ilmastonmuutos vauhdittaa aavikoitumista. Ympäristöjärjestö DODOn Mikko Ahonen on paikkaansapitävästi todennut, että vähitellen heikkenevä maaperä kykenee elättämään yhä vähemmän ihmisiä. Aavikoituminen pakottaa ihmiset liikkeelle ja etsimään elantoa muualta. Jo nykyisellään ympäristöpakolaisuus aiheuttaa paineita Euroopan etelärajalle. Kun aavikoituminen etenee, pakolaismäärät kasvavat edelleen.
Vaikka Euroopan perusarvoihin kuuluu kohdella ihmisiä hyvin, on arvoista paikoitellen tingitty. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR tekee pakolaisten eteen runsaasti töitä, mutta sen resurssit eivät riitä ehkäisemään ja hoitamaan ympäristöpakolaisuutta. Tätä ei ole kirjattu Geneven pakolaissopimuksessa järjestön tehtäviin. UNHCR:n tulee perustuskirjansa nojalla huolehtia vain niistä pakolaisista, jotka kokevat tulevansa uhatuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.
Ranskan tapaisilla, arvovaltaa kantavilla mailla tulisi olla poliittista tahtoa Geneven sopimuksen laajentamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön aavikoitumisen estämiseksi. Ellei tahtoa ja eettistä vastuuntuntoa löydy, on Eurooppaan ja sitä myöten Ranskaan asti odotettavissa suuri määrä väkeä. Nämä ihmiset eivät ole virallisesti pakolaisia, eikä heillä toisaalta ole myöskään sellaista koulutusta, josta olisi eurooppalaisessa työelämässä hyötyä.
Tällaiset ympäristöpakolaiset jäävät jonkinlaiseen välitilaan, ja heidät saatetaan luokitella esimerkiksi laittomiksi siirtolaisiksi. Euroopan rajoilla ja Euroopan maissa oleskellessaan he tulevat lisäämään epävakautta ja jopa muukalaisvastaisuutta. Kyse on taloudesta ja etiikasta: Euroopan johtajat, kuten Sarkozy, eivät ainakaan julkisissa esiintymisissään ole osoittaneet todellista halua ottaa globaalia vastuuta haasteista, joista ei ole odotettavissa helposti nähtävää kansallista taloudellista hyötyä.
Päivitetty 16.9.2008