Tuottavuuden aineettomat lähteet esiin
- Yhtä suuria kuin aineelliset investoinnit
- Kasvuanalyysien tulokset muuttuvat
- Aineettomat investoinnit nostavat nopeammin tuottavuusaaltoja
- Vaikutukset leviävät työntekijävirtojen mukana
- Osaaminen on aineettomien investointien edellytys
- Huomiota tekniikasta ja laitteista muuhunkin
Kasvuanalyysien tulokset muuttuvat
Toinen havainto on se, että nykyisin paljon esillä olevien kasvulaskenta-analyysien tulokset muuttuvat melko merkittävästi, kun aineettomat investoinnit nostetaan tasa-arvoiseen asemaan aineellisten investointien rinnalle. Korjauksen jälkeen pääoman suora vaikutus kasvaa. Kokonaistuottavuuden merkitys on edelleen suuri, mutta kuitenkin selvästi pienempi kuin aikaisempien analyysien perusteella on näyttänyt.
Aineettomien investointien huomioiminen muuttaa vain vähän kuvaa työn tuottavuuden kasvuvauhdista (ks. Kuvio 2). Sen sijaan työn tuottavuuden lähteet näyttävät nyt melko erilaisilta: teknologisen kehityksen kontribuutio (jota mitataan kokonaistuottavuus-indikaattorilla) on pienempi ja pääoman lisäyksen kontribuutio vastaavasti suurempi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että aineeton pääoma on ollut aineellista pääomaa tärkeämpi työn tuottavuuden kasvutekijä. Tämä on huomionarvoinen seikka esimerkiksi työn tuottavuuden kasvuskenaarioita laadittaessa.
Kuvio 2. Työn tuottavuuden kasvu ja kasvun lähteet vuosina 2000-2005 yrityssektorilla
Aineettomat investoinnit nostavat nopeammin tuottavuusaaltoja
Kolmas aineettomiin investointeihin liittyvä johtopäätös on, että uusien teknologioiden tuottavuusvaikutukset tulevat luultavasti nopeammin näkyviin kuin viime vuosisadan alkupuolella, jolloin aineelliset investoinnit olivat talouskasvun moottori. Investointien luonne vaikuttaa tuottavuusvaikutusten viiveisiin, sillä teknologian täytyy yleensä "kiinnittyä" johonkin, ennen kuin sen tuottavuusvaikutukset tulevat näkyviin.
Investoinnit ovat siis tärkeitä myös siksi, että niiden avulla yritykset ottavat käyttöönsä uutta teknologiaa. Ennen tuottavuuden kasvu tuli suurelta osin siitä, että yritykset hankkivat aikaisempaa suurempia ja tehokkaampia koneita ja laitteita. Nykyään uudet teknologiat ovat kiinnittyneet aikaisempaa enemmän aineettomaan pääomaan, esimerkiksi henkilöstön osaamiseen tai työn organisointiin yrityksessä. Se tarkoittaa esimerkiksi tietoa siitä, miten koneita ja laitteita käytetään tai koko tuotantoprosessia hallinnoidaan. Investointien luonne ja merkitys on erilainen kuin aikaisempien analyysien pohjalta tulee ajatelleeksi.
Teknologia uusiutuu ja leviää eri tavalla riippuen siitä, onko se sitoutunut aineellisiin vai aineettomiin investointeihin. Aineellinen pääoma kuluu käytössä, ja lisäksi sen sisältämä teknologia vanhenee ajan kuluessa. Toisaalta kuluminen on usein melko hidasta ja hieman vanhanaikaisenkin aineellisen pääoman käyttö tuotannossa on usein taloudellisesti kannattavaa. Tästä syytä aineelliseen pääomaan sitoutunut teknologinen uudistuminen on hidasta ja tuottavuuskasvussa on jopa vuosikymmenten mittaisia viiveitä. Aineeton pääoma ei sen sijaan kulu käytössä, mutta se saattaa vanheta arvottomaksi hyvin nopeasti. Vastaavasti aineettomaan pääomaan sitoutunut teknologia muuntuu tuottavuusvaikutukseksi ripeämmin kuin aineelliseen pääomaan sitoutunut.
Vaikutukset leviävät työntekijävirtojen mukana
Neljäs talouspoliittisestikin tärkeä aineettomiin investointeihin liittyvä näkökohta koskee teknologioiden leviämistä taloudessa.
Koska teknologiat ovat usein sitoutuneet aineettomaan pääomaan, esimerkiksi työnorganisointimalleihin, ne saattavat levitä herkästi ja yritysten toiveiden vastaisesti muihin yrityksiin. Teknologiaa on sitoutunut työntekijöihin, joita yritykset eivät voi omistaa. Teknologia ja sen tuottavuusvaikutukset leviävät sen vuoksi työntekijävirtojen mukana. Tästä syytä esimerkiksi työmarkkinoiden toiminta vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti tuottavuusvaikutukset tulevat taloudessa näkyviin.
Osaaminen on aineettomien investointien edellytys
Viides tärkeä johtopäätös on, että työntekijöiden osaamisen rooli tuottavuuden ja talouden kehityksessä on erilainen kuin perinteisessä analyysissä on tapana ajatella. Liian usein osaamista pidetään kasvuanalyyseissä pelkkänä tuotannontekijänä - ei tekijänä, joka vaikuttaa teknologioiden kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon yrityksissä. Nykyinen tuottavuus- ja kasvukirjallisuus korostaa tätä jälkimmäistä näkökulmaa. Työvoiman osaaminen vaikuttaa yritysten aineettomien investointien määrään ja rakenteeseen ja tätä kautta edelleen työn tuottavuuden ja talouden kasvuun.
T&k:hon sijoitetut rahat eivät auta, jos yrityksillä ei ole käytettävissä sellaista työvoimaa, joka osaa kehittää tai käyttää uusia teknologioita. Uusia laitteita tai työn organisointitapoja ei kannata ottaa käyttöön, jos työvoimalla ei ole kunnollisia valmiuksia niiden omaksumiseen. Yritys saa parhaat tuottavuusvaikutukset silloin, kun se samaan aikaan sekä innovoi että sijoittaa henkilöstökoulutukseen. Henkilöstökoulutus ei kuitenkaan tehoa, jos iso osa ajasta menee perusvalmiuksien kohottamiseen sen sijaan, että voitaisiin keskittyä yrityskohtaisen osaamisen jalostamiseen. Edellä mainitut näkökohdat kertovat niistä eri mekanismeista, joiden kautta esimerkiksi koulutuspolitiikalla voidaan vahvistaa innovaatio- ja teknologiapolitiikan tuottavuusvaikutuksia.
Sekä yritysten aineettoman pääoman määrää ja luonteenpiirteitä koskevat havainnot että nykyinen tuottavuuskirjallisuus kertovat, että työvoiman osaaminen on keskeisessä asemassa tietoon perustuvassa taloudessa. Työntekijöiden osaamisen parantaminen koulutuspolitiikan välinein on nyt tosin aikaisempaa haastavampaa, koska tieto vanhenee nopeammin kuin ennen. Vuosisadan alussa tai vielä 1970-luvulla 20 vuotta vanha tieto oli arvokkaampaa kuin nykyisin.
Koulutuksen määrän rinnalla opetuksen laadun merkitys korostuu aikaisempaa enemmän. Nopean teknologisen kehityksen aikana on entistä tärkeämpää pitää huolta siitä, että opetuksen tieteellinen ja teknologinen sisältö pysyy kehityksen mukana.
Kun työvoiman osaaminen on korkeatasoista, talouden kasvu on tukevalla pohjalla. Sitä ei horjuta yhden yrityksen tai edes toimialan katoaminen. Osaaminen helpottaa nimittäin talouden rakennemuutosta. Jos kännyköiden valmistaminen tai jopa suunnittelu muuttuu taloudellisesti kannattamattomaksi, osaava työvoima voi alkaa valmistaa tai suunnitella jotain muuta. Kuten on jo nähty, tietoon perustuvassa taloudessa rakennemuutos voi tarvittaessa tapahtua hyvin nopeasti.
Huomiota tekniikasta ja laitteista muuhunkin
Suomessa on perinteisesti painotettu paljon tekniikoiden kehittämistä. Se näkyy siinä, että usein t&k-menojen suuruutta korostetaan ja kone- ja laiteinvestointien vähentymistä joskus kauhistellaan. Aineettomien investointien suuri määrä sekä niiden muita tekijöitä täydentävä luonne kuitenkin kertoo, että tuottavuuden kasvuun tarvitaan teknisten laitteiden kehittämisen lisäksi myös muuta. Tarvitaan kykyjä muuttaa toimintatapoja, eli organisaatioinvestointeja, sekä kykyä soveltaa uusia tekniikoita, eli investointeja yrityskohtaiseen inhimilliseen pääomaan.
Hankkeen tärkein johtopäätös on seuraava: mitä enemmän talouskasvu nojautuu aineettomiin investointeihin, sitä suurempi on osaamisen merkitys. Työntekijät tarvitsevat yhä laajemman valikoiman valmiuksia, insinööri- ja kauppatieteistä aina yhteiskuntatieteisiin, humanistisiin oppiaineisiin ja taideopintoihin. Nuo ovat niitä täydentäviä tekijöitä, joiden avulla teknisistä innovaatioista kumpuaville tuottavuusvaikutuksille saadaan jatkoaikaa.
Kirjallisuutta:
Huovari, J. (toim.). (2008). Aineeton pääoma ja talouskasvu. Tekesin katsaus 230/2008. Tekes.
Maliranta, M. ja Asplund, R. (2007). Training and hiring strategies to improve firm performance. ETLA, Discussion Paper No. 1105. Helsinki.
Ojala, J., Eloranta, J. ja Jalava, J. (toim.). (2006). The Road to Prosperity. An Economic History of Finland. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.
Pohjola, M. (2007). Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Valtiovarainministeriön tilaama lausunto.
Pohjola, M. (2008). Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden lähteenä. Teknologiateollisuus ry:lle laadittu raportti.
Jalava, J., Aulin-Ahmavaara, P. ja Alanen, A. (2007). Intangible capital in the Finnish business sector, 1975-2005. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita nro. 100.
Maliranta, M. ja Rouvinen, P. (2007). Aineettomat investoinnit Suomen yrityksissä vuonna 2004. Kokeilu yritysaineistoilla. ETLA, Keskusteluaiheita nro. 1109.
Päivitetty 16.9.2008