Aikuisiällä oppiminen saa kannatusta suomalaisilta

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on Hyvinvointikatsauksen toimittaja Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 3/2008.

Suomalaiset ovat oppimismyönteisiä, mutta erityisesti korkeasti kouluttautuneet uskovat aikuisopiskelun olevan tärkeää. Etenkin työntekijät ja vähemmän koulutetut uskovat, että työssä tarvittavat taidot opitaan jossain muualla kuin koulussa.

Suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa joka vuosi tuhansia tuoreita tietäjiä ja taitajia työmarkkinoiden käyttöön. Tämän koulutusuran jälkeen kaikesta opiskelusta on kuitenkin vasta osa takanapäin: aikuisikään ja työelämään siirryttäessä oppiminen siirtyy seuraavalle tasolle. Uuden vaiheen tavoitteena on paitsi työhön liittyvien tietojen ja taitojen syventäminen ja uralla ja työmarkkinoilla eteneminen, myös oman persoonan kehittäminen, elämänhallinta ja positiivisten kokemusten hankkiminen.

Suomalaiset ovatkin aktiivista aikuisoppijakansaa: vuonna 2006 peräti 1,7 miljoonaa työikäistä osallistui joko työhön tai vapaa-ajan harrasteisiin liittyviin aikuisopintoihin. Kansainvälisesti katsoen suomalaiset ovat yli 50 prosentin osallistumisosuudella aikuisoppijoiden kärkikastia (ks. Antikainen tässä lehdessä). Valtaosa aikuisopiskelusta liittyy jollakin tavalla työhön tai ammattiin, joten ikiaikainen hokema "oppia ikä kaikki" on meillä otettu tosissaan.

Innokkuus osallistua aikuiskoulutukseen kertoo suomalaisten halusta kehittyä vielä perinteisen opintouran jälkeen. Aikuiskoulutukseen osallistuminen kuitenkin vaihtelee väestöryhmittäin: osallistuminen on yleisempää, mitä korkeampi koulutus ja mitä parempi sosioekonominen asema on. Naiset osallistuvat useammin kuin miehet, ja iän mukaan tarkasteltuna osallistumisosuus on huipussaan 35-44-vuotiaiden keskuudessa.

Myös suhtautuminen aikuiskoulutukseen vaihtelee eri ryhmien välillä. Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimuksessa esitetään joukko väitteitä, joilla on tarkoitus kartoittaa vastaajien näkemyksiä aikuiskoulutuksesta (taulukko). Vastausten perusteella kaikki ryhmät suhtautuvat myönteisesti koulutukseen ja uuden oppimiseen, mutta eroja on erityisesti koulutuksen, iän ja sosioekonomisen aseman mukaan. Koulutukseen suhtautumisessa on eroja myös sen mukaan, onko vastaaja itse osallistunut aikuiskoulutukseen.

Taulukko. Vastaajien suhtautuminen eräisiin aikuiskoulutusta koskeviin väittämiin.

Aikuiskoulutusnäkemyksiä koskevat väitteet Täysin tai jokseenkin samaa mieltä,
% vastanneista
Hyödyt itselle:
Koulutus auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisessä elämässä. 80
Uusien asioiden opiskelu antaa lisää itseluottamusta. 93
Uusien asioiden oppiminen on hauskaa. 92
Hyödyt työlle ja uralle:
Ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opiskelua aikuisena, välttävät todennäköisimmin työttömyyden. 81
Jos haluaa menestyä töissä, täytyy jatkuvasti kehittää tietojaan ja taitojaan. 91
Taitoja, joita tarvitsee töissä, ei voi oppia koulunpenkillä. 60
Vastuu koulutuksesta:
Työnantajien pitäisi olla vastuussa työntekijöidensä kouluttamisesta. 80
Ihmisten pitäisi olla valmiita maksamaan jotain aikuiskoulutuksestaan. 54

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Oppiminen tuottaa iloa

Suomalaiset suhtautuvat hyvin positiivisesti koulutukseen ja oppimiseen ja pitävät sitä palkitsevana. Yli 90 prosenttia on joko täysin tai ainakin osittain sitä mieltä, että uusien asioiden oppiminen on hauskaa. Yhtä moni ajattelee myös, että uusien asioiden oppiminen lisää itseluottamusta. Hieman harvempi, mutta kuitenkin selvä 80 prosentin enemmistö on sitä mieltä, että koulutus auttaa myös selviytymään paremmin jokapäiväisessä elämässä.

Koska lähes kaikki vastaajat pitävät uusien asioiden oppimista hauskana ja uskovat sen lisäävän itseluottamusta, suuria eroja eri vastaajaryhmien välillä ei ole. Itseluottamuksen lisääntymistä kokevat kuitenkin hieman useammin vanhemmat ikäluokat, korkeasti koulutetut sekä naiset. Oppimista pitävät hauskana erityisesti nuoret ja opiskelijat.

Jonkin verran eroa vastauksissa on kuitenkin aikuiskoulutukseen osallistuneiden ja osallistumattomien välillä. 95 prosenttia aikuiskoulutukseen ainakin joskus osallistuneista ajattelee, että uuden oppiminen lisää itseluottamusta. Sen sijaan niistä, jotka eivät koskaan ole osallistuneet aikuiskoulutukseen, samaa mieltä oli 85 prosenttia. Samoin ne, jotka ovat osallistuneet aikuiskoulutukseen tutkimusta edeltäneen vuoden aikana, pitävät oppimista hauskana useammin kuin ne, jotka ovat osallistuneet joskus aiemmin tai ei koskaan. Aikuiskoulutukseen osallistumattomien joukossa on kuitenkin jonkin verran niitä, jotka eivät osaa ottaa kantaa kumpaankaan väitteeseen. Puuttuvat tai ylipäätään vähäisemmät kokemukset koulutuksesta ja opiskelusta voivat selittää sitä, ettei oppimisen hauskuudesta tai itsetunnon paranemisesta ole kovin selkeää mielipidettä.

Erityisesti vanhemmat ikäluokat ja eläkeläiset ovat sitä mieltä, että koulutuksesta on apua jokapäiväisessä elämässä selviytymisessä. Vähiten tätä mieltä ovat maatalousyrittäjät ja työntekijät.

Kantaansa empivien määrä eri ryhmissä vaihtelee hieman, mutta keskimäärin joka kymmenes vastaaja ei osaa sanoa, onko koulutuksesta ollut hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Tätä voi selittää väitteen yleisluonteisuus ja tulkinnanvaraisuus: vastaajasta riippuu, miten "koulutus" ja "jokapäiväinen elämä" ymmärretään. Vastaamiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi saavutettu koulutustaso ja se, miten konkreettista saatu oppi on ollut jokapäiväisen elämän kannalta. Lisäksi se, tulkitaanko "jokapäiväinen elämä" ensisijaisesti työn vai muun elämän kautta, voi riippua esimerkiksi kysymyshetken elämäntilanteesta. Kaiken kaikkiaan oppimisen ja koulutuksen hyötyjä pidetään myönteisinä, eikä oppimista väheksytä missään ryhmässä.

Sivun alkuun

Oppiminen on työn kannalta tärkeää

Koulutusta ja oppimista pidetään yleisesti tärkeänä myös työn kannalta. Yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että tietojaan ja taitojaan on kehitettävä jatkuvasti, jos haluaa menestyä työssä. Oppimista pidetään tärkeänä myös työn turvaamisen kannalta: 80 prosenttia on ainakin jossain määrin sitä mieltä, että ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opiskelua aikuisena, välttävät todennäköisemmin työttömyyden.

Tietojen ja taitojen jatkuvaan kehittämistarpeeseen uskovat vähiten työntekijät, perusasteen koulutuksen saaneet ja nuoret. Tähän selitys voi löytyä töiden luonteesta: suorittavassa, vähän koulutusta vaativassa työssä jatkuvaa kehittymistä ei välttämättä koeta tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi. Nuoremmilla ikäluokilla kokemukset työelämästä voivat olla vielä sen verran vähäiset, ettei jatkuvasta kehittämisestä ole vielä paljon kokemusta ja työssä menestyminenkin on vielä edessäpäin.

Työttömyyden välttämiseen koulutuksen avulla uskovat vähiten työntekijät, yrittäjät ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet. Eniten koulutuksen merkitykseen työttömyyden välttämiseksi uskovat opiskelijat, ylemmät toimihenkilöt ja korkeakoulutuksen saaneet. Myös aikuiskoulutukseen osallistuneet uskovat useammin koulutuksen merkitykseen kuin osallistumattomat. Näkemysten jakautuminen tuntuu luontevalta: ne, jotka pitävät koulutusta tärkeänä, yleensä myös kouluttautuvat pitkälle. Yrittäjien kantaa voi puolestaan selittää se, että omalla työllään työllistyvien kohdalla työttömyysuhka ei välttämättä liity niin vahvasti koulutukseen kuin esimerkiksi työntekijöillä vaan esimerkiksi suhdanteisiin. On kuitenkin muistettava, että valtaosa vastaajista uskoo koulutuksen merkitykseen työttömyyden välttämisessä, joten tulkinnat on tehtävä varauksella.

Sivun alkuun

Työssä oppimiseen uskotaan?

Vastaukset hajoavat hieman kun väitetään, että taitoja, joita tarvitaan työssä, ei voi oppia koulun penkillä. Kuusi kymmenestä vastaajasta on sitä mieltä, ettei työssä tarvittavia taitoja voi oppia koulussa. Väitteen kanssa eri mieltä on joka viides, ja kantaansa empiviäkin on 16 prosenttia.

Vähiten väitteeseen uskovat nuoret ja opiskelijat, jotka myös vastustavat sitä eniten. Eniten samaa mieltä olevia on vanhempien ikäluokkien, työntekijöiden ja eläkeläisten joukoissa.

Perusasteen koulutuksen saaneet luottavat koulutettuja enemmän muuhun kuin koulussa oppimiseen. Koulutetut taas ovat enemmän eri mieltä siitä, että taidot opittaisiin parhaiten muualla kuin koulussa. Miehet ovat hieman naisia useammin väitteen kannalla.

Vastausten hajautumista voi selittää se, että melko kielteiseksi muotoillussa väittämässä on asetettu jyrkästi vastakkain työssä ja koulussa oppiminen. Hajautuminen voi kieliä siitä, ettei tästä vastakkainasettelusta olla täysin samaa mieltä: vastauksista merkittävä osa on vain jokseenkin samaa tai eri mieltä (kuvio). Enemmistö kuitenkin ajattelee, että työssä tarvittavat taidot opitaan jossain muualla kuin koulussa, joten kyse ei välttämättä ole niinkään koulutuksen vähättelemisestä, vaan siitä, että työssä oppimista pidetään tärkeänä.

Kuvio. Suhtautuminen joihinkin aikuiskoulutusta koskeviin väittämiin, prosenttia.

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Koulutusvastuun jakamisesta erilaisia näkemyksiä

Aikuiskoulutuksen vastuuta koskevista väitteistä on vaikea muodostaa selkeää kokonaiskuvaa. Kahdeksan kymmenestä on sitä mieltä, että työnantajien pitäisi olla vastuussa työntekijöidensä kouluttamisesta. Hieman yli puolet on puolestaan sitä mieltä, että ihmisten tulisi olla valmiit maksamaan jotain aikuiskoulutuksestaan.

Työnantajan vastuuta työntekijöidensä koulutuksesta korostavat erityisesti alemmat toimihenkilöt, työntekijät, vanhemmat ikäluokat ja ne, jotka ovat osallistuneet aikuiskoulutukseen. Vähiten työnantajan vastuu saa kannatusta maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien joukossa, joissa on myös jonkin verran kantaansa epäröiviä. Ihmisten omaa maksuvalmiutta kannattavat erityisesti yrittäjät ja vanhemmat ikäluokat, vähiten nuoret ja opiskelijat. Myös aikuiskoulutukseen osallistuneet sekä korkeasti koulutetut ovat sitä mieltä, että ihmisten tulisi olla valmiit maksamaan itse enemmän.

Näitä väitteitä on vaikea tulkita yhdessä: työnantajan vastuuta kartoittava kysymys on kohdennettu suoraan henkilöstökoulutukseen, kun taas omaa maksuosuutta kartoittavassa kysymyksessä kyseeseen voi tulla muukin kuin työhön liittyvä opiskelu.

Joitakin havaintoja voidaan kuitenkin tehdä siitä, miten erilaiset intressit ohjaavat vastaamista. Yrittäjien etuna on työnantajan vastuu vähentäminen ja ihmisten oman maksuosuuden kasvattaminen. Työntekijöiden ja alimpien toimihenkilöiden intressinä puolestaan on pitää oma vastuu pienempänä. Opiskelijoiden ja nuorten vastauksissa taas voivat heijastua kokemukset maksuttomasta perustutkinto-opiskelusta. Oman maksuosuuden puoltajia on kuitenkin enemmistö, joten väitteeseen sisältyvä lievennys "olisi oltava valmiit maksamaan jotakin" voi saada kannatusta korkeammaksi. Myönteisyyttä voi lisätä sekin, että koulutukseen voi sisältyä myös harrastusluonteinen opiskelu.

Sivun alkuun

Asenteet ovat suotuisat elinikäiseen oppimiseen

Kaiken kaikkiaan suomalaisten asenne uuden oppimiseen on myönteinen, ja koulutuksen merkitykseen uskotaan laajasti. Uuden oppimisella on merkitystä työn kannalta, mutta se on myönteistä myös itsen kannalta. Ryhmien väliset erot suhtautumisessa oppimista ja kouluttautumista koskeviin väitteisiin ovat saman suuntaiset kuin erot koulutukseen osallistumisessakin: oppimista pitävät tärkeänä erityisesti ne ryhmät, jotka ovat kouluttautuneet ja jotka osallistuvat eniten aikuiskoulutukseen.

Vaikka suomalaisten asenne elinikäiseen oppimiseen on näillä väittämillä tarkasteltuna myönteinen, tulokset eivät kuitenkaan kerro erilaisten koulutusmuotojen suosiosta. Ne väittämät, joissa tiedustellaan yleistä oppimis- ja kehittymismyönteisyyttä, saavat enemmän kannatusta kuin väittämät, joissa viitataan suoraan koulutukseen, joka helposti tuottaa mielikuvan formaalista kouluttautumisesta. Mielekkäin oppimiskeino - olkoon se sitten kurssi tai työssä oppimista - on riippuvainen muun muassa henkilökohtaisista mieltymyksistä sekä työn luonteesta ja vaatimuksista.

Lähteet:

Antikainen, A. 2008. Suomi kuuluu aikuiskoulutuksen edelläkävijöihin. Hyvinvointikatsaus 3/2008.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 16.12.2008